Savitaipalettakin tukalammassa taloudellisessa tilanteessa oleva Taipalsaaren kunta on, valtakunnallisen sote-hankkeen kaaduttua, kunnanhallituksensa yksimielisellä päätöksellä, päättänyt keskeyttää sosiaali- ja terveyskiinteistöjen myyntitoimet tässä vaiheessa. Näin uutisoi LSS 28.3.
Savitaipaleella on menossa hyvin vastaavanlainen myyntihanke. Kiinteistöjen lisäksi, tietojeni mukaan, hankkeeseen on koplattu kunnan keskuskeittiö, sekä Savitaipaleen Vanhaintuki ry:n omaisuutta ja sen omistama ryhmäkoti. Olen saanut jostain syystä paljon viestejä asiasta.
Kysymyksiä on kunnassa herännyt. Erityisesti oudolta on tuntunut kunnan hyvin niukka tiedotuslinja ja kuntalaiskeskustelun täydellinen puuttuminen näinkin isossa, tulevaisuuten vaikuttavassa asiassa. Huono läpinäkyvyys on tosiasia. Sitä ei rautalangallakaan vääntäen muuksi saa.
Myös kunnan välillinen, mutta käytännössä selkeästi nähtävä rooli Vanhaintuki ry:n kokouksessa, jossa yhdistyksen osalta päätettiin myynnistä, on aiheuttanut ihmetystä. Olisiko tuossa kokouksessa kunnanhallituksen edustajan, joka johti kokousta, tullut ainakin korrektius- ja mahdollisista jääviyssyistä jäävätä itsensä yhdistyksen päätöksenteosta? Hänellä on ollut sisäpiiritietoa, vaikka onkin kunnanhallituksessa jäävännyt, aivan oikein, itsensä Vanhaintukeen liittyvissä asioissa, mutta tuskin kaikissa sote-kauppoihin liittyvissä asioissa. Sen osoittaa kiistatta muun muassa uutinen, ES 13.3. jossa kerrotaan tarkempiakin tietoja, sekä saamani sähköposti. Vielä oudommaksi asian tekee se, että sen sijaan yhdistyksen jäsenet, jotka ovat yhdistyksellä töissä jäävättin ko. kokouksessa, jossa puhetta johti kunnanhallituksen jäsen.
Kaiken kaikkiaan minusta tässä prosessissa on "junailun" makua halutun tavoitteen saamiseksi. Myynnin markkinointipuheet on monen suulla koettu jopa painostukseksi.
Kunnanjohtajan mukaan Savitaipaleen valtuusto tulee päättämään asiasta mahdollisesti jo huhtikuussa. Ymmärrän poliittisen kiireen, mutta en hyväksy. Peli on vihellettävä poikki.
Mikäli valtuusto myyntipäätöksen tekee, tulen parhaan kykyni mukaan julkaisemaan niiden valtuutettujen nimet, jotka kannattivat myyntejä. On nimittäin myös tosiasia se, josta kiemurtelemallakaan mihinkään ei pääse, että he samalla hyväksyvät sen, että vanhuksilla ja vammaisilla ulkomaalainen yhtiö tekee omistajilleen taloudellista tulosta. Vanhukset ja vammaiset ovat tahtomattaan "raaka-ainetta". Tästä valtakunnallinen media on lähes päivittäin raportoinut huonoja uutisia. Mitä se kertoo näiden valtuuttettujen arvoista näiden ihmisten suhteen?
Myyntipäätöksen tehdessään valtuusto myös siirtää vuosikymmenten saatossa hankittua savitaipalelaista varallisuutta ulkomaalaiseen omistukseen. Onko se isänmaallinen teko, jää jokaisen valtuutetun itsensä harkittavaksi.
Mikäli myyntipäätös tehdään, tulen aktiivisesti tutkimaan ja raportoimaan lupausten ja sovitun toteutumista, kustannustasoa ja sen muutoksia palveluissa, hoivan laatua ja henkilöstön asemaa, määriä ja työehtoja.
Hartaasti toivon, että Savitaipaleen kunta luottamusmiestensä viisaudella tekisi vastaavan päätöksen kuin Taipalsaarella. Ei nimittäin voi olla niin, että ei ole vaihtoehtoja. Niitä on aina.
Tulevaisuudessa kunnille laadukkaat, tinkimättömät vanhus- ja senioripalvelut, sekä vammaispalvelut, ovat tulevaisuuttaan ajatteleville työikäisille selkeä vetovoimatekijä. Onko tätä ajateltu, saati ymmärretty?
Tai sitten ne ovat huonoimmillaan poistyöntötekijä. Kunta leimautuu. Erityisesti mikäli ne perustuvat osakeyhtiölainkin vaatimukseen tehdä voittoa. Tehdä taloudellista tulosta vanhuksilla, vammaisilla ja jossain, kuten Oulussa jopa lastensuojelulla.
www.youtube.com/artobäcklund
torstai 28. maaliskuuta 2019
maanantai 11. maaliskuuta 2019
JUONIPALJASTUKSIA
Uhriksi ennen uhriutumista voi joutua juonipaljastuksen myötä. Niiden uhreille ei ole vertaisryhmiä, mutta yhteisiä nimittäjiä löytyy useita. Uhriutumiskokemuksen lisäksi. Tärkein on se, että usein he ovat poliitikkoja ja virkamiehiä, jotka ovat tehneet käsikset itse, mutta myös näyttelevät pääosat. Toisin kuin oikeissa fiktiivisissa näytelmissä.
Pahiksien sivurooleissa ovat kansalaiset, jotka tyhmyydeltään eivät mitään ymmärrä. Kovennettuun eristykseen muusta yhteisöstä heistä on pantava, uhrien mukaan ne, jotka tyhmyytensä lisäksi ovat kykeneviä tekemään juonipaljastuksia.
Aiemmin oli toisin toisin. Tai ei oikeastaan. Juonipaljastuksia on tehty läpi ajan historian, mutta ne on kiistetty näytelmän sivurepliikeissä. Esityksen aikana. Menestyksekkäästi.
Tänäänkin kiistetään, mutta juonipaljastajat ovat edellä kuin rahaa seuraavat dopingurheilijat ovat wadaa. Tekniikka sen on mahdollistanut. Ja anonymiteetti muissakin verkoissa kuin kotihämähäkkien.
Kehitystä ei enää voi pysäyttää. Tai voi. Maailmanloppu sen voi tehdä. On niin syntisen ihanaa, että samanaikaisesti kun juonipaljastukset ja -paljastajat on vallan toimesta julistettu vallalle uhkiksi ja liiksit on julistettu rikollisiksi toimiksi, jopa niin, että juonipaljastajat joutuvat maanpakoon, tai suurlähetystöihin kärsimään rangaistuksiaan, on uskottu, että valvonnan ja läpinäkymättömyyden lisääminen olisi ratkaisu juonipaljastusten vähentämisessä. Sitä se ei ole!
Päinvastoin. Netin kahlitseminen ja ihmisten totaaliseuranta vain lisää kasautuvaa painetta paljastaa kaikki. Kaikki vallan mielestä salassapidettävä. Massojen ryhtyessä juonipaljastajiksi, on vallan, kaiken vallan, peli pelattu. Yön jälkeen toistaiseksi vielä koittaa aamu.
Huolimatta siitä, vaikkapa Venäjä haluaa uutena maana kahlita internettiä, Kiina kansalaisten lisäksi saada siatkin kameravalvontaan ja suomalainen pikkukunta tulla palveluiltaan myydyksi ties minne etelämeren saarille. Että valvokoot ostajat sitten. Ainakin sitä äkkipian suurinta kansanosaa, eli vanhuksia.
Eivät vallankumoukset ole mihinkään kadonneet. Ne ovat vain muuttumassa virtuaalisiksi ja globaaleiksi. Juuri niin kuin ovat kuplettien juonetkin muuttuneet. Niin isot kuin pienetkin. Karkuun ei pääse missään, vaikka kuinka pätkänopeutta treenaisi. Idiotismi kun on sitä samaa, paikallaan pysyvää laatua kuin ennenkin.
Pahiksien sivurooleissa ovat kansalaiset, jotka tyhmyydeltään eivät mitään ymmärrä. Kovennettuun eristykseen muusta yhteisöstä heistä on pantava, uhrien mukaan ne, jotka tyhmyytensä lisäksi ovat kykeneviä tekemään juonipaljastuksia.
Aiemmin oli toisin toisin. Tai ei oikeastaan. Juonipaljastuksia on tehty läpi ajan historian, mutta ne on kiistetty näytelmän sivurepliikeissä. Esityksen aikana. Menestyksekkäästi.
Tänäänkin kiistetään, mutta juonipaljastajat ovat edellä kuin rahaa seuraavat dopingurheilijat ovat wadaa. Tekniikka sen on mahdollistanut. Ja anonymiteetti muissakin verkoissa kuin kotihämähäkkien.
Kehitystä ei enää voi pysäyttää. Tai voi. Maailmanloppu sen voi tehdä. On niin syntisen ihanaa, että samanaikaisesti kun juonipaljastukset ja -paljastajat on vallan toimesta julistettu vallalle uhkiksi ja liiksit on julistettu rikollisiksi toimiksi, jopa niin, että juonipaljastajat joutuvat maanpakoon, tai suurlähetystöihin kärsimään rangaistuksiaan, on uskottu, että valvonnan ja läpinäkymättömyyden lisääminen olisi ratkaisu juonipaljastusten vähentämisessä. Sitä se ei ole!
Päinvastoin. Netin kahlitseminen ja ihmisten totaaliseuranta vain lisää kasautuvaa painetta paljastaa kaikki. Kaikki vallan mielestä salassapidettävä. Massojen ryhtyessä juonipaljastajiksi, on vallan, kaiken vallan, peli pelattu. Yön jälkeen toistaiseksi vielä koittaa aamu.
Huolimatta siitä, vaikkapa Venäjä haluaa uutena maana kahlita internettiä, Kiina kansalaisten lisäksi saada siatkin kameravalvontaan ja suomalainen pikkukunta tulla palveluiltaan myydyksi ties minne etelämeren saarille. Että valvokoot ostajat sitten. Ainakin sitä äkkipian suurinta kansanosaa, eli vanhuksia.
Eivät vallankumoukset ole mihinkään kadonneet. Ne ovat vain muuttumassa virtuaalisiksi ja globaaleiksi. Juuri niin kuin ovat kuplettien juonetkin muuttuneet. Niin isot kuin pienetkin. Karkuun ei pääse missään, vaikka kuinka pätkänopeutta treenaisi. Idiotismi kun on sitä samaa, paikallaan pysyvää laatua kuin ennenkin.
perjantai 8. maaliskuuta 2019
SIPILÄCARE
Menin sitten selailemaan sote-aiheisia kirjoituksiani viimeisen neljän vuoden ajalta. Huomasin, että olin aika usein ottanut härkäpavun kokoisen herneen nenääni. Huomasin myös olleeni kuitenkin, sanon kuitenkin, helpottaakseni oloani, niinkin hallitususkovainen, etten vielä puolitoista vuotta sitten olisi uskonut tältäkin hallitukselta soten järjestelmämuutoksen leviävän käsiin.
Toisin kävin. Vasta siitä alkaen olen näin vahvasti arvellut käyvän, kun kokoomuslainen taustavaikuttaja, Helsingin pormestari Jan Vapaavuori tuli ulos ja tuomitsi soten epäonnistumaan. Ja siitähän on noin vuoden verran. Viime aikoina kyllä muutenkin.
Tänään, 8.3. noin puolitoista kuukautta ennen eduskuntavaaleja J. Sipilän markkinafundalistinen, äärikapitalistinen hallitus, jonka kannatuspohja on pudonnut reiluun 30 prosenttiin, on hakenut Mäntyniemen herralta eron, muuttuen toimitusministeriöksi.
Samalla siirtyvät poliitiset, kesken jääneet lakialoitteet kuten tiedustelulait historiaan. Se on hyvä! Tosin olen melko varma, että uusi A. Rinteen hallitus ottaa ensitöikseen vanhan tiedustelulakipaketin naftaliinista sellaisenaan käsittelyyn. Niin laajapohjainen oli sen kannatus. Kyse on kaikkien kansalaisten yksityisyyden suojan heikennyksistä ilman oikeuden päätöksiä. Stasi-tyyppinen urkintalaki. Se ei ole hyvä!
Miksi sote-muutos jälleen kaatui? Yksinkertaisesti se kaatui siksi, että lähtökohta, joka oli ihminen, kansalainen, jäi taka-alalle. Pienet kunnat haluttiin Keskustan toimesta lahdata maakunnille ja palvelutuotannon voittomarginaali, jossa ihminen oli raaka-ainetta, haluttiin Kokoomuksen toimesta antaa ulkomaisille yrityksille. Ahneus jaettiin. Alkuperäinen hallitusohjelmaankin kirjattu tavoite ammuttiin kuin viallinen Hornetin hyökkäysristeilyohjus päin Karjalan petäjää.
Kansalaiset olivat fiksumpia kuin hallitus uskoi. Suoranainen valehtelu uuden järjestelmän kustannuspaineita alentavasta vaikutuksesta, tai järjestelmien yksinkertaistuimisesta, tai kansalaisen terveysmaksujen stabiloinnista eivät olleet uskottavia. Sen sijaan uskottiin, ettei hyvin monimutkainen järjestelmä olisi ollut kenenkään hallittavissa. Ja näin varmaan olisikin ollut.
Ainakin minä tulen nyt kuuntelemaan suurella korvalla vaalilupauksia uudesta sotesta, huomioon ottaen sen, että vaalivalehtelu on Suomessa maan tapa. Enemmän kuin muissa Länsi-Euroopan maissa yhteensä. Muistan poliitikot ennen viime vaaleja kyltit käsissään. Niissä luki: "Koulutuksesta ei leikata". Leikattiin.
Toisin kävin. Vasta siitä alkaen olen näin vahvasti arvellut käyvän, kun kokoomuslainen taustavaikuttaja, Helsingin pormestari Jan Vapaavuori tuli ulos ja tuomitsi soten epäonnistumaan. Ja siitähän on noin vuoden verran. Viime aikoina kyllä muutenkin.
Tänään, 8.3. noin puolitoista kuukautta ennen eduskuntavaaleja J. Sipilän markkinafundalistinen, äärikapitalistinen hallitus, jonka kannatuspohja on pudonnut reiluun 30 prosenttiin, on hakenut Mäntyniemen herralta eron, muuttuen toimitusministeriöksi.
Samalla siirtyvät poliitiset, kesken jääneet lakialoitteet kuten tiedustelulait historiaan. Se on hyvä! Tosin olen melko varma, että uusi A. Rinteen hallitus ottaa ensitöikseen vanhan tiedustelulakipaketin naftaliinista sellaisenaan käsittelyyn. Niin laajapohjainen oli sen kannatus. Kyse on kaikkien kansalaisten yksityisyyden suojan heikennyksistä ilman oikeuden päätöksiä. Stasi-tyyppinen urkintalaki. Se ei ole hyvä!
Miksi sote-muutos jälleen kaatui? Yksinkertaisesti se kaatui siksi, että lähtökohta, joka oli ihminen, kansalainen, jäi taka-alalle. Pienet kunnat haluttiin Keskustan toimesta lahdata maakunnille ja palvelutuotannon voittomarginaali, jossa ihminen oli raaka-ainetta, haluttiin Kokoomuksen toimesta antaa ulkomaisille yrityksille. Ahneus jaettiin. Alkuperäinen hallitusohjelmaankin kirjattu tavoite ammuttiin kuin viallinen Hornetin hyökkäysristeilyohjus päin Karjalan petäjää.
Kansalaiset olivat fiksumpia kuin hallitus uskoi. Suoranainen valehtelu uuden järjestelmän kustannuspaineita alentavasta vaikutuksesta, tai järjestelmien yksinkertaistuimisesta, tai kansalaisen terveysmaksujen stabiloinnista eivät olleet uskottavia. Sen sijaan uskottiin, ettei hyvin monimutkainen järjestelmä olisi ollut kenenkään hallittavissa. Ja näin varmaan olisikin ollut.
Ainakin minä tulen nyt kuuntelemaan suurella korvalla vaalilupauksia uudesta sotesta, huomioon ottaen sen, että vaalivalehtelu on Suomessa maan tapa. Enemmän kuin muissa Länsi-Euroopan maissa yhteensä. Muistan poliitikot ennen viime vaaleja kyltit käsissään. Niissä luki: "Koulutuksesta ei leikata". Leikattiin.