Näytetään tekstit, joissa on tunniste olli rehn. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste olli rehn. Näytä kaikki tekstit

tiistai 7. joulukuuta 2021

KUN PELOT MUUTTUVAT TODELLISUUDEKSI

Vuosi sitten ennen jouluaikaa povasin vuoden 2022 keväälle 5 prosentin inflaatiolukuja euroalueelle ja Yhdysvaltoihin enemmänkin, mutta tulikin jo. Puolivälitarkastelu viime elokuulta vahvisti käsitykseni. Nyt näkemykseni on se, että inflaatioprosentit kasvavat edelleen kerrannaisvaikutusten myötä. Inflaatioilmiössä, jos missä, kaikki riippuu kaikesta.

Syksyn pientä inflaation ryöpsähdystä on pidetty keskuspankkiireiden toimesta vain väliaikaisena, eikä ilmiötä ole pidetty huolestuttavana. Tilapäisyyden mantraa toistelivat Keskustapuolueen, Euroopan Keskuspankin Suomen sivukonttorin johtaja Olli Rehn sanoen, että inflaation voi näillä näkymin jättää huomiotta. Tilapäistä. Samaa sanoi EKP:n pääjohtaja Christine Lagarde, Rehnin alkiolainen jeesus, vai miten se Rehnin kohdalla meni. Joka tapauksessa mikkeliläinen on presidenttiainesta.

Yhdysvalloissa, jossa jo pitempään inflaatio on ollut 6 prosentin laukalla, eikä loppua näy, on oltu hiljempaa. Ilmeisesti Euroopassa viiden prosentin inflaatio ei vielä aiheuta säväreitä ja nousupaineet kuulemma osataan tunnistaa ja yksilöidä. Eri asia on sitten miten niihin voidaan vaikuttaa, erityisesti läntisessä maailmassa, joka varautuu seuraavaan suursotaan hamstraamalla raaka-aineita. Monista metalleista alkaakin olla huutava pula, kuten kuparista.





Tänään ( 7.12.) sitten kellon ääni muuttui. Yhdysvaltain keskuspankin pääjohtaja Jerome Powell sanoi, että enää ei puhuta nopeasti ohimenevästä ilmiöstä.

Oli miten oli, jo nykyisenkin inflaation seuraukset ovat dramaattiset. Presidentti J. Bidenin kausi jää yhteen ja äärikonservatiiviset, sekä populistiset voimat saavat Yhdysvalloissa seuraavissa vaaleissa murskavoittoja. On jopa täysin mahdollista, että D. Trump nousee uudelleen valtaan, mikäli terveys sen sallii. Se tietää maa-planeetalle hyvää, paitsi ihmislajille.

Eikä olemassa oleva inflaatio jätä Eurooppaakaan koskettamatta. Keskiluokan kutistuminen jatkuu, varallisuudet kiihtyvästi keskittyvät yhä harvempiin masseihin ja duunarin euron ostovoima pienenee. Saamme rahapoliittista kiky-kyykky-joustoa ja köyhien määrä jatkaa kasvuaan. Näyttää siltä, että työnantajat eivät ole valmiita maksamaan palkkoihin edes inflaatiokorjauksia, saati ostovoiman lisäystä. Stagflaatio lienee seuraavan talousilmiön nimi. Siinä hinnat nousevat, eli raha menettää arvoaan, taloudellinen toimeliaisuus hiipuu ja työttömyys kääntyy nopeaan nousuun. 

Seuraukset ovat hyvin samankaltaiset kuin Yhdysvalloissa, populismi ja ääriliikkeet vahvistuvat, ellei sitten yleiseurooppalainen suursota ehdi puhjeta ennen sisäistä romahdusta. Sotaa ajetaan nyt piippuun jopa presidentti S. Niinistön, mutta erityisesti Naton toimesta. Paasikiven geopolitiikkaan perustunut reaalipolitiikka makaa sargofagissa Mäntyniemen kellarissa. Ei hyvältä näytä. Suosittelen varautumaan ydinlaskeumiin, nyt ainakin. Siihen toiseen vaihtoehtoon normi pulliainen kun ei voi varautua.

Tai ehkäpä näyttääkin hyvältä. Jospa ihmiskunta harakirisoi itsensä lajina nopeutettuun sukupuuttoon. Siinä jäisi sitten vielä hömötiaisillekin mahdollisuus.

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

THE RETURN OF THE EURO CRISES

Luettuani viikolla taloudellisiin kysymyksiin perehtyneen analyysiyhtiö BCA:n otsikon mukaisen tuoreen tutkimuksen, tulin maalaisjärjellä ajateltuna lopputulemaan, ettei euroaluetta, eikä koko Eurooppaa pelasta voimakas julkisen sektorin leikkauspolitiikka, eikä sen paremmin voimakas elvytyspolitiikkakaan. Tai ainakin se vahvisti aiempia ymmärryksiäni.

Olen näkevinäni selvän tehtäväjaon, josta lienee kabineteissa sovittu. Kansallisesti hoidetaan leikkauspolitiikka, joka kätketään käsitteen "rakenteelliset muutokset" alle ja lanseerataan palvelujen turvaamisena ja tehostamisena. Ja toisaalta Eu:n ensi maanantaina aloittavan kommission tehtävänä on sitten toteuttaa kurssin muutos, sitten talouskomissaari Rehn'in aikojen. Elvyttävä talouspolitiikka unionin tasolla on yhdessä yössä nähty tarpeelliseksi. Komissaari Katainen on saanut tehtäväkseen koota 300 miljardin euron elvytyspaketin Jouluun mennessä. Katainen saakin heilutella aiemmin näkemäänsä punaista vaatetta itse itselleen. Ellei sitten leikillisesti taittele rintataskuun syksyn räkätautia odottelemaan. Sairasteluun ei ole varaa, sillä elvytyspaketti on luvattu aikataulussa. Siis jäsenvaltioissa leikataan ja komissio elvyttää.

BCA:n mukaan tässä tilanteessa valtiot velkaantuvat leikkauksista, tai elvyttävästä talouspolitiikasta huolimatta. Lahjahevonen on uponnut jo suohon niin syvälle, ettei pelastavia köysiä enää saada sidottua. Japaninkaan  taloushistorista ei ole opittu. Eikä rahapolitiikan rakenteellisista ongelmista uskalleta puhua. Ei edes täällä kotimaassa Soinia ja taloustoimittaja Jan Hurria lukuunottamatta. Jan Hurri kirjoittaa tästä samasta analyysista viimeisimmässä Taloussanomien kolumnissaan.

Kirjoitin blogiini jo viime vuosikymmenellä valtioiden veloista. Silloin USA:n valtionvelka oli 9000 miljardia dollaria. Nyt se on 17200 miljardia dollaria. Tai Japanin valtionvelka on 250 prosenttia maan vuotuisesta kokonaistuotannosta. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että kaikkialla uudessa taloudellisessa suunnittelussa lähdetään jo siitä, että valtioiden velat jäävät maksamatta. Kreikasta tehtäneen minilaboratorio, jossa tullaan harjoittelemaan velkojen mitätöimistä mahdollisimman hallitusti. Keskustelu julkisesti käynnistyi viime viikolla. Mikäli euroalueen Tuonelan virtaan saadaan nopeasti rakennettua pato ja tosia-asiat tunnustetaan, otsikon uusi eurokriisi ei välttämättä ole täysin katastrofaalinen. Mutta todennäköinen.