Säveltäjä A. Schönberg, s. 13.9.1874 Wien, k. 13.7.1951 Los Angeles, kaksi maailmansotaa elänyt mies, sävelsi musiikkia jota ei lainkaan ymmärretty, sävelsi musiikkia jota aikalaiset pilkkasivat. Säveltäjä itse kyllä ymmärsi ja sanoi sitä ymmärrettävän lähtönsä jälkeen. Niin kävikin.
Jos nyt ei perinnettä hylännyt, niin ainakin hän istutti uuden atonaalisuuden polveilun tonaalisuuden duurien ja mollien sulavuuden sijaan nuottiriveille. Musiikista tuli, minun mielestä, kertovaa, kuin musiikkitekstiä Savitaipaleen kunnan antistrategiasta: sydämettömästi, riidellen ja lannistettuna. Hetken tuskaista hengitystä, seuraavassa vedossa uuteen murtautumista.
Vuoden 2017 ihmiselle on epäilemättä suhteellisen helppoa saada musiikillista nautintoa juuri muun muassa 2. jousikvartetosta hektisyyden ja aikamme uudenlaisen äänimaailman vuoksi. Aikalaisilleen se ei ollut helppoa.
Mutta näinhän se on lähes aina uuden, erityisesti uuden ja hölmönä pidetyn kanssa. Haluamme jostain syystä matkata tulevaisuuteemme vanhuuttaan pilaantuneiden eväiden kanssa. Jousikvartettoa kuunnellessa näkee, suuren idiotismin tappavan savusumun alla, suunniteltavan tuhoaseita sen suojelemiseksi. Tai puhtaampien alueiden valloittamiseksi.
Blogissani aiemmin olen tehnyt muutamia kirja-arvosteluita. Tämä ei ole Arnold Schönbergin 2. jousikvarteton kritiikki ja arvostelu. Mutta annan kuitenkin vahvan kuuntelusuosituksen. Kylähullun musiikkia reilun sadan vuoden takaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti