"MAHDOLLISUUS" MAKSAA

Sähkövirta oli päätaulusta kytketty pois. Kytkin oli ollut siinä asennossa jo 18 kuukautta.

Pysyvästi ulkomailla asunut tuttavani maksupalvelu oli maksanut useita pieniä "sähkölaskuja" hänen kesämökistään. "Asiaan vain ei tullut kiinnitetyksi huomiota", hän kommentoi minulle uusinta käännettä. Ulosotto oli lähestynyt perintäkirjeellä. Soitettuaan laskun lähettäneeseen yritykseen, hänelle sanottiin, että mahdollisuus käyttää sähköä maksaa.

Yritykset ovat oppivaisia. Ne ovat ottaneet käyttöön "ansaintamekanismejaan kehittäessään" maksun mahdollisuudesta.  Erityisesti näin pyrkivät toimimaan luonnolliset monopolit ja sellaisiksi itsensä mieltävät yritykset. Uudeksi normiksi ollaan luomassa samankaltaista tilannetta kuin yhteiskunnassa tapahtuva verotus. Kyse ei ole mistään kuukausimaksullisesta kuntosalikortista, tai hiihtoputken vuosilatumaksusta. Ne voi jättää maksamatta, jos ei aktiviteettaja katso tarvitsevansa, tai ne ovat liian kalliita.

Pään avasi Yle. Tai oikeammin maamme hallitus. Säädettiin yle-vero, joka kohdistuu kaikkiin kansalaisiin huolimatta siitä, että omistaako vastaanottimen. Pandoran lipas on piisoovkake sille kehitykselle mikä tästä lähti käyntiin. Asia on edelleen mutkistunut valtion pannessa taseita pörräämään, eli myydessään toimintojaan. Ja pääosin ulkomaille. Nuo yritykset oppivat, valtion asiaan juurikaan puuttumatta, että ne voivat toimia kuin valtio; asettaa veroluonteisia maksuja mahdollisuudesta. Siitä, että tarvittaessa jotain on olemassa.

Ajatus on absurdi ja edelleen kehittyessään mullistava. Se ei kuitenkaan ole vähäpätöinen ja poissuljettu. Päinvastoin. Näkyvissä on uusia pakollisia maksuja mahdollisuudesta. Siitä, että yrityksillä on jotain rakenteita, vaikka juuri sinä et niitä tarvisisikaan. Olemme Suomessakin minarkistisen ajatusmallin mukaan hyvää kyytiä siirtymässä korporaatioiden yhteiskuntamalliin.

Maksan veroni mukisematta. En kuitenkaan halua maksaa luontaisille monopoleille, jotka härskisti veloittavat mahdollisuudesta. Näin esimerkiksi juuri sähkönsiirrosta, tai yle-verosta ajattelen. Oikein naurattaa, kun ajattelen, että maksamme sähkönsiirtoyhtiöille ilmastonmuutoksen lisääntyvistä seurauksista. Ja itseasiassa jo yhtiöiden kenttäteknikot opetetusti tätä toitottovat. Että kohoavat siirtomaksut ovat oikeutettuja. Mittakaavaksi tulee muistaa, että Fortumin myynnistä saaduilla rahoilla kaapelit olisi saatu maahaan. Vaan ne osingot, vaan ne osingot.

Länsimaissa on ollut periaate, ken käyttää, hän maksaa. Samaan ajatteluun on menossa ajatus, ken saastuttaa, hän maksaa. Senkin hyväksyn. Sen sijaan en hyväksy yritysten veroluonteisia maksuja. Vaikka en käyttäisikään niiden palveluja. Pohjavesiomaisuutemme käyttö tulee olemaan markkinafundalistisen ideologian mukaisesti, Davosin hengessä, seuraava veroluontainen maksu. Sitten kun vedet myydään ulkomaille. Siihen ei mene enää ihmisen ikääkään.