Tähän on tultu.
Jäi eilisillan klo 20.30 Ylen uutisista soimaan "sotakorvamato" korviin.
Olin jo noin 15 vuotta sitten, ja edelleen olen, yksi niistä, jotka varoittelivat puoluettomuus- ja liittoutumattomuuspolitiikasta luopumisen kielteisistä seurauksista. Tosin itse lähinnä asiasta puhuin itselleni, mutta vakavastikin otettavat asiantuntijat sivuutettin. Prosessi vietiin vähin äänin, kansalta kysymättä läpi. Puoluettomuus ja liittoutumattomuus ovat historiaa.
Nyt sitten olemme tässä. Suomi on käytännössä liittoutunut Yhdysvaltojen kanssa, ohi Natonkin ja täysin vastoin omaa poliittista ja erityisesti geostrategista etuaan. Suomi on mukana ulkovaltojen kanssa eristämässä tärkeää naapurimaataan, täysin ymmärtämättä mitä on Venäjän saartamisen, Krimin, Ukrainan tapahtumien, Syyrian ja koko arabikevään takana isossa kuvassa ja ymmärtämättä täysin, että Venäjän kohtalonyhteys liittyy aina omaamme. Saamistamme vuosisataisista opetuksista huolimatta.
Tänään olemme varustelukierteessä. Yhä kalliimpia aseita ja yhä enemmän uskotaan tarvittavan Venäjän uhkan vuoksi. Ja niitä myös hankitaan. Uskotaan sen olevan ratkaisu. Viime viikolla viimeksi ilmoitettiin isot ohjuskaupat. Kehitykselle ei näy päätepistettä. Siitä pitää huolen blokkiajattelun velvollisuudet ja aseteknologian nopea kehitys ja kaluston vanhenemisaikojen lyheneminen. Lisäksi ei ole ymmärretty taistelukentän kuvan lähes täydellistä muutosta. Kuvittelemme edelleen heilahtavamme sarkahousuissa yli suon karpaloita syöden, horneteista ja Leopardeista huolimatta.
Mutta takaisin "sotakorvamatoon". Nyt sitten kansakuntana olemme uutistenkin mukaan kusessa ja vakavan vaarallisessa tilanteessa. Miksiköhän? Naapurilla ja meillä onkin huomattu olevan "yhteistä intressiä" 1300 kilometriä.
Korvamatoni on eilisen uutisen viesti, joka naapurissakin luetaan: Turvallisuuspolittisen selonteon mukaan tilanteen heikkeneminen lähialueillamme jatkuu ja turvallisuustilanteemme yhä heikkenee. Tappisilmäisempikin ymmärtää, että Suomi viittaa Venäjään. Syyttää suoraan. Selonteon mukaan neuvottelut, aidot ja luontevat naapuruussuhteet eivät ole vaihtoehto. On kylmäävää, että niitä ei edes mainita.
Me emme selonteon mukaan siinä ole mukana osapuolena, vai olemmeko sittenkin. Lapsellista ajattelua selonteossa! Me olemme vain ja ainoastaan hyviksiä. Ajattelemme täysin mustavalkoisesti. Venäjällä pidetään uutisointia ja yksipuolista turvallisuuspoliittista selontekoamme lapsellisen ja typerän provokatiivisena, mutta onneksi Suomen asema nähdään Venäjällä suhteellisen vähäisenä sen globaaleille eduille. Ainakin toistaiseksi. Vähän on pienen maan Paasikiven viisautta ikävä.
Klikkaa uutinen auki:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti