keskiviikko 16. marraskuuta 2016

KUOLIMON METSÄILLASTA OIKAISUA

Kirjoitin Etelä-Saimaa lehden uutisoinnin vuoksi toimitukselle vastiketta. Esitän kritiikkiä lehden uutisoinnin ammattitaitoon ympäristöasioissa. Lähinnä faktojen tarkastukseen. Niitä ei ole oman arvion kohdalla tehty. Saa nähdä onko pokkaa julkaista. Nyt kun ei voi laittaa kesätoimittajan piikkin. Kävin joella tänään kuvaamassa.
Päätoimittajalle panin perustelut. Niitä ei tässä.

------------------------

Hyvää päivää!
Mikäli mahdollista lehteenne. Ikään kuin "oikaisua".
YT
Arto Bäcklund
Supanahontie 20 A3
54800 Savitaipale
--------------------------------------------------------
Jutussanne "Puhdas järvi alkaa metsästä", ( ES 16.11. ) sanotaan, suora sitaatti: "Partakoskentien ja pienen Kaihlajärven välinen metsikkö on hakattu Kuolimon kirkasta vettä suojellen. Kun ei ole ojaa, vesi ei huuhtele kiintoaineita eikä ravinteita Kaihlajärveen eikä siitä edelleen Kaihlajokea myöten Kuolimoon". 

Jutussa on useita asiavirheitä.

Aukkohakkuuta ei ole tehty Kuolimoa suojellen. Kuolimon vesi ei enää ole kirkasta. Ja on oja, Kaihlajoki, suoraan jyrkän rinteen alla avohakkuusta Kuolimoon. Lisäksi, toisin kuin jutussa sanotaan, vesi huuhtelee ilman suojavyöhykettä rinteestä ravinteet, humuksen ja mahdolliset raskasmetallit suoraan jokeen. Suojavyöhykettä rinteen jyrkkyyden ja joen läheisyyden vuoksi olisikin ollut lähes mahdoton toteuttaa, tai poikittaisaurauksia. Siis kylmästi hakattin.

Toivoisin lehdeltänne tutkivampaa journalismia, erityityisesti ympäristökysymyksissä. Vai onko lehden toimituksellinen linja olemassaolomme tärkeimmissä kysymyksissä, ympäristöasioissa, se minkä viranomaiset ja ns. asiantuntijat rätingeillään eteen lyövät. Lehden vastuu on suuri, sillä joku voi vielä lukemaansa uskoa. Ympäristöviranomaisiin usko on jo mennyt. Viittaan tässä vaikkapa Talvivaaran suuntaan.

Arto Bäcklund
Savitaipale














tiistai 15. marraskuuta 2016

MEHTÄPÄIVÄ


Postaukseni Facebookissa 15.11.2016

Kuolimon metsäpäivän 15.11. "sanoma" oli jo etukäteen eilisessä ilmaisjakelulehdessä. Tilaisuus alkaa klo 14.00

Kokolailla asiaa tuntematon jutussa kertoo; kirkasta on Kuolimon vesi nyt ja jatkossakin. Ei syytä huoleen. Näiden parin anetilaisuuden jälkeen taas saastutus jatkukoon.

Otsikossa, joka ei tässä näy, sanotaan, että pohjoisella pallonpuoliskolla vedet tummuvat. Ja se siitä.

Mitään tutkimustulosta maailmasta ei löydy, joka tämän vahvistaisi, että nyt ihan itsekseen. Sen sijaan ne altaat tummuvat, joihin ihmisen aiheuttama ravinnekuormitus vaikuttaa ja joiden luontainen sietokynnys on ylittynyt. Ilmaston lämpeneminenkään suoraan ei vesiä tummenna, mikäli ravinnepäästöt ehkäistään. Tästä on esimerkkinä lauhkea vyöhykkeen kirkkaat vedet.

Tunnen suurta myötähäpeää tätä projektikoordinaattoria kohtaan.




sunnuntai 30. lokakuuta 2016

KUOLIMON VIHOLLISET

Hämmästyneenä luin juuri Pro Kuolimon kotisivuilta stooria 27.10. järjestetystä Kuolimo-illasta.
Kaikki on hyvin. Kuolimo voi äärimmäisen hyvin, eikä huoleen ole syytä. Järvi on referenssijärvi. Referenssinä ei ole kakkapökäle, vaan joku muu.

Kunta satsaa. Kunta satsaa jäteveden puhdistukseen. Kertomatta jää, että talvikuukausina ( jätevesi alle +12 astetta ) rejektiovedet kulkeutuvat lähes puhdistamattomina luontoon. Kertomatta jää, että denitrifikaatioprosessi jää muinakin aikoina vajaaksi remontinkin jälkeen. Tästä olen täällä blogissani kirjoittanut aiemminkin ( Google: Kahdesti kadonnut, Jätevettä ). Kertomatta jää valuma-alueen uudet suo-ojitukset ja vanhojen ojastojen perkaukset, sekä lisääntyneet aukkohakkuut.


Kuva keskeltä Kuolimoa Suomensalonsaaresta kesältä 2016.

Pro Kuolimon toiminta ja ulostulo tässäkin asiassa hävettää. Lukekaa heidän kotisivuiltaan juttua Kuolimo-illasta! Ympäristöliikkeen irvikuva, joka kuvitellessaan olevansa "rakentava", pussaa saastuttajia perseelle. Hyi!

Arvasin, että sellaiset rätingit illassa lyödään eteen, että ei syytä huoleen ja sama meno jatkukoon. Teoista puhumattakaan.

Monen muun tavoin aikani tässä kunnassa on käymässä vähiin. Nyt toivon vain, että poismuutto tulee kiihtymään ja sitä kautta luonto saa enemmän valtaa ja mahdollisesti antaa lisäaikaa Kuolimolle. Vastuulliset päättäjämme ja virkamiehemme eivät välitä vaikuttaviin tekoihin asti. Eivät ymmärrä puhtaan Kuolimon merkitystä. Pro Kuolimosta ( jota osin samat herrat johtavat ) puhumattakaan. Jälkipolvet tulevat antamaan tuomionsa.

Liitteenä viime kesältä Avin materiaalia. Siinäkin SUORAAN sanotaan saastumista tapahtuneen. Käsitteitä ymmärtävälle teksti kertoo enemmänkin.

https://drive.google.com/file/d/0B0WtuDaYe9iQTDlOYllXV3VFOEE/view?usp=drivesdk

Tässä toisessa kansalaisten havaintoja tältä syksyltä.

https://m.facebook.com/story.php?story_fbid=1133232696712818&id=100000782955388

Vähintä mitä voimme tehdä, on jättää äänestämättä Kuolimon viholliset uuteen valtuustoon.

tiistai 25. lokakuuta 2016

VALTA EI VAIHDU YHDYSVALLOISSA

B. Obaman presidenttikaudet ovat päättymässä.

Helmikuussa 2009 kirjoitin lapsellisen tekstin. Tänään tein alle lisäyksen. Mitään ei muuttunut, eikä tule muuttumaan. Valta on muualla.

https://docs.google.com/document/d/1_zp-DfvIXrPwLsCmCkIlAFpE7ZV0w62elL0hGdKgxeA/edit?usp=drive_web

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

TILAISUUS

Sain kirjeen, jonka mukaan Savitaipaleen kunnantalolla järjestetään 27.10. Kuolimo-aiheinen keskustelutilaisuus. Tarkoituksena on kertoa epätietoisille kansalaisille missä Kuolimon suojelussa mennään.
Vesiensuojelusta Etelä-Karjalassa ja Savitaipaleella vastaavat virkamiehet ovat lupautuneet kuultaviksi.

En aio osallistua. Tiedän missä suojelussa juuri nyt mennään.
Ei missään.

"Vesi-illat" ovat ranta-asukkaiden todistuksia huononevasta järven tilasta ja asiantuntijoiden, sekä virkamiesten vasta-argumentointia. Inttämistä puolin ja toisin.

Toivon kuitenkin, että vuosikymmenten kokoustaminen ja julkituotu huoli alkaisi tuottaa konkreettisia tekoja saastumiskehityksen hidastamiseksi ja jopa pysäyttämiseksi. Järven ekologisen tilan palauttamiseen lähelle sadan vuoden takaista, lähes alkuperäistä tasoa, päättäjien nykyisillä asenteilla en usko. Valitettavasti.

Elinympäristön turvaaminen on TÄRKEIN päättäjien tehtävä. Muuten käy niin, ettei ole mistä päättää. Mitä teemme koululaitoksella, sosiaali- ja terveyspalveluilla yms., jos tuhoamme olemassaolomme edellytyksiä? Näin on paljon jo maailmalla tehty.

Kuolimo voidaan pääosin pelastaa. Päivä päivältä kalliimmin. Keinoja on monia. Täyssuojelu, puhdistamo jokaisen ojan suulle, tai mitä tahansa. Tai sitten tukkia kaikki päästöt muilla keinoin. Haluan vain sanoa, että kyse on tahdosta.

Rovastinoja on noussut keskiöön. Se on kuitenkin vain yksi saastuttava tie. Aiemmissa kirjoituksissa olen maininnut muita. Jostain on aloitettava.

Häpeän, että Savitaipaleen kunnan, siis minunkin, jätevedenpuhdistamon rejektiovedet valuvat luonnonsuojelualueelle, Rajalamminsuolle ja siitä Rajalampien kautta Kuolimoon. Siis kylmän viileästi LUONNONSUOJELUALUEELLE. Ei voi olla totta! Totta se on.

perjantai 30. syyskuuta 2016

PRO KUOLIMOSTA

Pro Kuolimo  ry:n puheenjohtaja Hannu Jokinen soitti. Kertoi, että monessa kuppi- hiippakunnassa istuu. Kokouksia riittää. Ja että taas kerran aletaan tutkimaan. Nyt veneen kanssa lähinnä valuma-alueita. Ja sitten taas kokoustetaan. Ja sitten taas ... Ei paha.

Yhdistyksen, perustettu 2012, säännöissä kerrotaan Pro Kuolimon toiminnan tarkoituksena olevan järvivesien suojelu, muu luonnonsuojelu ja maisemanhoito Kuolimo-nimisellä järvellä ja sen valuma-alueilla.

Olen yhdistyksen perustajajäsen. En muista varmuudella oliko tuo maisemanhoito alkuperäisissä, hyväksytyissä säännöissä ja onko ylipäätään sääntöjä muutettu, mutta se on suht' merkityksetöntä. En pane pahakseni, vaikka Pro Kuolimo järjestää jättipalsamin hävitystalkoita.

En ole vuosiin ollut yhdistyksen jäsen. Erosin vähin äänin ja ilman dramatiikkaa jokunen vuosi sitten. Syynä oli kotisivujen keskustelupalstan poistaminen. Siellä oli runsaasti mielenkiintoista ja erinomaisen asiallista keskustelua. Alan professoritasoon asti. Syyksi sanottiin, että keskustelu "likaisesta ja likaantuvasta" Kuolimosta pilaa kunnan julkikuvaa. Ei myöskään ymmärretty, että keskustelupalstalla kirjoittajat edustavat tietenkin vain omia näkemyksiään, ei Pro Kuolimon. Ajattelussa oli palattu 30-luvun totalitarismin suuntukkimishenkeen. Sitä en voinut hyväksyä.

Nyt, sivusta seuranneena, olen tullut käsitykseen, että Pro Kuolimon toiminnallinen strategia on osin väärä. Se painottuu liiaksi muiden, lähinnä virkamiesten ohjastamiin hankkeisiin ja loputtomiin palavereihin, joissa lyödään sellaiset rätingit eteen, että turha pullikoida. Hyvä mikä hyvä sotkemisen määrään nähden. 

On integroiduttu saastuttavaan ja saastutuksen hyväksyvään yhteiskuntarakenteeseen. Pelataan vallan ehdoilla. Ja ohjeilla. Hyväksyvään sanon siksi, että Kuolimonkaan osalta mitään MERKITYKSELLISTÄ JA VAIKUTTAVAA, ei ole tehty. Jos on, se julkisesti kerrottakoon!
Sekä toiminnassa roolin ottamiseen yhä enemmän tekijänä. Tekijänä, joissa selkeästi tehtävät ja niiden toteutus lajillemme äärimmäisen tärkeässä hankkeessa kuuluu julkiselle vallalle.

Suomeen mahtuu runsaasti järvikohtaisia suojeluyhdistyksiä, eikä juuri yksikään ole pystynyt saastumiskehitystä pysäyttämään. Lähin esimerkki lienee Pro Kivijärvi. Kaikki kunnia kuitenkin kaikille vesiensuojeluyhdistyksille ja ihmisille, jotka vapaaehtoistyötä niissä tekevät.

Miten näen Pro Kuolimon tehtävät?
Kun kerran tuossa aiemmin esitin kritiikkiä "suuntautumisesta".

Yhdistyksen tehtävä tulisi olla yksinkertaisuudessaan vain kaksijakoinen.

Ensiksikin, sen tulisi olla "itkevän" Kuolimon ääni. Tulisi kertoa jatkuvasti järven tilasta monipuolisesti faktoin julkisuuteen, verkostoitua,  osoittaa ja dokumentoida kipukohdat, iskeä somessa ja mediassa kiinni jokaiseen Kuolimoa satuttavaan tekoon ja osoittaa syyllisiä.  Ja antaa moraalinen tuomio. Hehän lajimme olemassaolon näkökulmasta osaltaan ovat yhteisön vihollisia.

Missä on jatkuva, viranomaisten ja omiin vesinäytteisiin perustuva julkinen raportointi ja tiedottaminen järven veden laadusta? Sitä ei ole. Mistä siis puhumme? Jättipalsamista?

Toiseksi,
Pro Kuolimon tulisi jatkuvasti vaikuttaa lainsäätäjiin, virkamiehiin ja luottamusmiehiin. Uusi digitaalinen ympäristö antaa siihen valmiudet ja mahdollisuudet. Olen aiemmissa kirjoituksissani blogissani kertonut riittävän järeistä toimista ainutlaatuisen järven ja sen nieriän ja muukin alkuperäisyyden saavuttamiseksi takaisin. Järeät toimet ovat täysennallistamisia soiden osalta valuma-alueella, sekä tiukkaa suojelullista lainsäädäntöä järven ja sen valuma-alueiden osalta.



Arvostan kuitenkin kaikkea työtä ja penninkin ajatuksia järviluontomme pelastamiseksi jälkipolville. He tulevat olemaan meitä viisaampia.  Koskee myös sanomani Pro Kuolimoa. Parempi kuin ei mitään. Jokisen Hannunkin kanssa ollaan kavereita.

perjantai 23. syyskuuta 2016

KAIKKI HYVIN?

Tänään sain Ympäristöministeriöstä postia FYI-viestilleni. Kirje alla.

TUNNISTETTU ONGELMA ja HUOLI ( sama mikä on kunnalla ) ei nyt vain alkuunkaan riitä. Vuosikymmenten huoli ei puhdista. Kuin ehkä vain murehtijan sielun.

Kuolimon tapauksessa kirjeessä mainitut toimet EIVÄT EDES PYSÄYTÄ järven ekologisen tilan huononemista. Huomattavasti järeämpiä toimia tarvitaan, mm. täsmätäyssuojelua, metsienhoidon erityisaluetoimenpideohjelmaa ja suo-ojitusten ennallistamista, sekä ravinnepäästöjen poistamista.

Olen jo vuosikymmenen kritisoinut laadultaan "erinomaisen järven" käsitettä. Suurien järvialtaiden tummuessa ja rehevöityessä referenssijärvetkin tummuvat. Käsite on hyvin suhteellinen ja "virkamiessalliva". Helppo ja valheellinen argumentin perustelu. YouTube kanavani klipistä voi katsoa mitä limnologi sanoi jo 2010.

Olin viime keskiviikkona venemiehenä eräälle vanhemmalle herrasmiehelle hänen verkkojen nostossaan. "Erinomainen" Kuolimo oli rumasti limoittanut verkot. Hyvin rumasti.
Itse en omista verkkoja, enkä harrasta verkkokalastusta.

Mikäli nykyisillä huolilla ja toimenpiteillä mennään, KUOLIMO ON TUHON OMA. Meneekö siihen 50, vai sata vuotta, on epäoleellista. Samalla menee seutukunnan AINOA, todellinen vetovoimatekijä. Missä on vastuumme jälkipolville, nieriälle ja muullekin luonnolle?

Jatkan taisteluani, ilmeisesti tuulimyllyjen kanssa ja niitä vastaan. Paikallisesti ja valtakunnallisesti.

Hyvää kirjeessä on ohjeistus avustusten hakemisesta ( rahaa hankkeisiin olisi saatavilla ) ja aikataulusta, sekä sen viimeinen kappale. Se on muuta kuin kaikkein tyypillisintä "kaikki-on-hyvin" virkamiesjargonia.

Ympäristöministeriön kirje:

Hei,

Kiitos yhteydenotosta ympäristöministeriöön. Huoli Kuolimojärven tilasta on yhteinen. Olemme tunnistaneet edellisessä valtakunnallisessa vesien tila-arvioinnissa riskin, että Kuolimojärven erinomainen ekologinen tila voi heikentyä jaksolla 2016 - 2021.

Erityinen huoli kohdistuu äärimmäisen uhanalaiseen nieriään, jonka todennäköisesti ainoat lisääntymisalueet ovat Saimaan länsiosien lisäksi Kuolimolla.

Kuolimojärvi edustaa myös kansainvälisestikin harvinaista luontodirektiivin I-liitteen luontotyyppiä ”hiekkamaiden niukkamineraaliset ja niukkaravinteiset vedet”, jonka tila on myös vaarassa heikentyä.

Toimenpiteisiin on ryhdytty. Kuolimo on mukana Lappeenrannan seudun ympäristötoimen hallinnoimassa kolmivuotisessa PISARA –hankkeessa, jonka kustannukset ovat noin 530.000 €. Hankkeessa on mukana myös neljä muuta seudun vesistöä. Kuolimolla hanke keskittyy juuri metsätalouden vesiensuojelutoimenpiteisiin. Hankkeesta löytyy lisätietoa: http://www.piensaimaa.fi/pisara. Myös Savitaipaleen kunnan keskustaajaman 2 400 asukkaan jätevedenpuhdistamon lupa on uusittu Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätöksellä tänä kesänä. Tämän johdosta puhdistamon toiminta tulee selvästi parantumaan nykyisestä. Myös Pro Kuolimo ry tekee ansiokasta vesiensuojelutyötä alueella mm. viime vuonna valmistui laaja Länsi-Saimaan vesistötutkimushanke.

Toimenpiteitä tarvitaan varmasti vielä lisää. On selvää, että nykyiset toimenpiteet eivät ratkaise kaikkia haasteita Kuolimojärven kohdalla. ELY-keskuksista on mahdollista hakea harkinnanvaraisia avustuksia  myös Kuolimojärven tilan parantamiseksi tehtäville toimenpiteille. Avustukset voivat kattaa 50 % hankkeen kokonaiskustannuksista. Seuraava haku on suunniteltu avautuvan 16.10. Asiasta saa lisätietoa ympäristöministeriön verkkosivuilta lokakuussa.

Ystävällisin terveisin,

Antton Keto
Neuvotteleva virkamies
Ympäristöministeriö
PL 35, FI-00023 Valtioneuvosto
Puhelin +358-295250148/+358-504319289