Ajattelin ensin kirjoittaa tiukasti vain siitä mitä näin. Se on helppoa, kun vielä näkee. Luettelointia. Proosallisesti väännettyjä ranskalaisia viivoja.
Laatokan ukkoskuurot käänsivät pelastusliivini ja laajennan paikoin näkyni tulkinnaksi.
Pietarissa on ollut syöksytorvien vaihtoviikot. Kaikkialla, talon ulkoiseen kuntoon katsomatta, syöksytorvet on uusittu. Ainakin tarvittavilta osin. Kyseessä on mitä ilmeisemmin paikallishallinnon nerokas, ukaasiin perustuva ilmestys saattaa sadevesijärjestelmät kuntoon ja näin toimien taata uuden ikuisen kaupungin nimitys. Sen vanhan "ikuisen" tilalle. Kolmas Rooma. Pietarin tulee säilyä. Ja ilman homekeskustelua. Toistaiseksi pysyykin.
Pyrin tästä keskustelemaan Euroopan upeimmaksi hotelliksi rankatun , palatsihotelli Four Season St. Peterburg, brunchi-huoneeseen paikallisten autokuskillisten kaljupäiden kanssa. Ihan vakavasti. Ilmeisesti rähjäisen olemukseni ja dokumentaatiolaitteideni vuoksi en päässyt edes aivan paraatiovelle. Tuli painava stoi. Jo siinä MB 550 4-matic rivistön vieressä.
Näin, että pietarilaisilla on kadulla kulkiessaan nappi korvassa. Näin, että pietarilaiset lukevat kovasti kulkiessaan. Pitää olla lukulaite, tai tabloidi. Siis pitää. Yhden kerran näin ihmisen puusta tehty kirja kädessään hänen ollessaan liikkellä.
Harrastin Pietarin syvää metroa. Se ei kuitenkaan ole syvältä. Ajettuani kaikki linjat, seisaaltani, totesin metron soveltuvan joukkokuljetuksiin urbaanissa yhteisössä. Sopii myös suojaamaan kranaatti- ja tykistötulelta.
Metro on aina ruuhkainen. Väärin hinnoiteltu. 28 ruplaa kerta-ajo. Metroa rakennetaan jatkuvasti. Tämäkin nähty. Vain kerran eksyin pubin jalkapallopelin jälkeisessä viinipäätilanteessa väärään junaan. Olen tottunut vääriin valintoihin.
Jos piirretään Nevskiy Prospect metroasema keskipisteenä 1 kilometrin säteellä ympyrä, saadaan monin määrein eurooppalaistakin kaupunkia eurooppalaisempi Pietari. Olin lomasellani Pietarissa liiankin kotonani.
Näin muutaman näyttelyn. Valokuvanäyttely teki pienen vaikutuksen ja modernintaiteen näyttely ison vaikutuksen. Palaan.
Näin vähän kauniita venäläisiä naisia. Toki muutaman näin. En lähde myyttiä murtamaan, totean vain sarkastisesti kauniiden venäläisten naisten liikkuvan katukuvassa mustien autojen tummennetuiden lasien takana. Mustia mersuja on paljon. Vaikka jo olenkin laumastaan syrjäytetty wannabee-alfauros, sanon kuitenkin, että naiset AINA silmissäni ovat kauniita. Kaikki.
Pietari loppuu Hiitolassa. Laatokan äärimmäisessä luoteisnurkassa lähellä Rautjärveä. Ihan niillä nurkilla, jossa käyn metsästämässä Obelix'in sapuskaa. Villisikoja. Uusia datshoja joka kylässä, hienot uudet tiet 24 / 7 huoltoasemineen. Marketit, rautakaupat. Viipurinkin on lähtenyt kasvamaan Terijoen suuntaan voimalla. Ajettu ohi ja nähty. Ken Allegrolla matkustaa, kehityksen suunnan itsekin huomaa. Viipuri sinänsä olisi toisen jutun arvoinen. Olen siinä pertti. En ex pertti.
Kevennys. Koska olen irtautumassa kronologisesta kerronnasta, nyt viimeisen kerran, selvennän kevennyksen Laatokalla tapahtuneen matkani alussa. Viittaamatta Laatokkaan, selviää miksi ajauduin Pietariin.
Alkuviikosta olin kalassa venäläisen toverini kanssa Käkisalmen lähistöllä. Paikassa, josta vastarannalle on matkaa reilut sata kilometriä. Aamun tunteina saimme 3 pientä lohta. Syöty. Sitten ukkoskuurot määräsivät maihin. Rantautuessa iso aalto heitti minut yli Busterin laidan. Pakkuliivi poksautti pintaan. Sittemmin lämmitimme vanhan banjan ja joimme enemmän kuin 10 grammaa vodkaa. Lämmikkeeksi.
Epilogi.
Kaikken voi tiivistää. Täkyraksia irroittaessani Laatokan lohititti, tai koukku puraisi kevyesti tärkeään, oikeaan etusormeeni. Venäläinen, ankara bakteeri ajoi minut eilen omaan terveyskeskukseeni. Mädän poisti virolainen lääkäri. Ja määräsi lääkkeen ja kuurin.
Opin tästä sen, että on koiraa karvoihin katsominen. Opin perustella tein päätöksen kirjoittaa nämä rivit. Kaikki on politiikkaa ja rakkautta. Näin sanoi minulle ex meppi Eija-Riitta Korhola. Minä en uskalla niin sanoa.
5.7.2014
ABä
P.S. Olen saanut runsaasti painostavaa palautetta siitä, etten kirjoita lainkaan rakkaudesta. Totta. Kirjoitan enemmän Onnista ja veljestään Tuurista. Annan nyt periksi itselleni. En todellakaan teille. Teen kauniin videon kesäisestä Pietarista. Siinä voi kokea rakkautta.
Löytyynee pikapuoliin YouTubesta haulla "Arto Bäcklund"
Sama
Nyt löytyy tästä:
http://youtu.be/Bkuf-KOonP8
