RAINO LAVIKKALAN MIELIPIDEKIRJOITUKSEEN KOMMENTTI

Panen tänne kommenttini, osumaa omiin. Kirjoitin sen aamulla Savitaipaleella ilmestyvään Länsi-Saimaan Sanomien verkkolehteen. Siellä Raino Lavikkala kirjoitti hyvän metsäaiheisen tekstin. Toimitus ei kuitenkaan ole kommenttitekstiäni julkaissut alkuiltapäivään mennessä. Taisi tulla liian pitkä. Ja kommentoin vähän yli. Olisi tietenkin pitänyt pystyä kommentoimaan metsätutkimusta. Mutta näissä "nopeissa" on tarve liittää jotain muutakin kontekstiin. Minkä sitä itselleni voin. Ei ainakaan harmita. Ettei tullut sanottua. Ja ihan asiasta koko juttu. Kertaus on tärkeää. Etteivät ihmiset unohda. En päästä unohtamaa.

Ei se mitään. Minä tuplaan tekstien määrän. Toinen ainakin julkaistaan.

P. S. Aamulla 1.12. huomasin, että oli julkaistu. Olisi voinut em. syistä jäädä julkaisemattakin. No, toisaalta, ihan kivaa palautetta on sähköpostiin tullut. Kiitos! Niin ja kiitos lehdelle.

-----------------

LS 30.11.18

Anne Hömppi-Keräselle ja Raino Lavikkalalle kiitos metsäasioiden tarkastelusta laajassa viitekehyksessä tietämyksensä pohjalta. Metsä on todellakin paljon muutakin kuin metsäklusterin tuotantoketjussa yksi irrallinen, mutta keskeisin,  jättivoittoja tuottava tuotannontekijä.

Sallimme viedä puumme selluna Kiinaan, mutta kiroamme, jos "afrikkalainen" kaivoslaki sallii tehdä takapihallemme jättimontun, ja antaa viedä maan rikkaudet pois, edes verottamatta. 

Pragmaattisena ihmisenä ja itsekin metsänomistajana näen sen tyhmyyden seuraukset, jonka täysin tarpeeton ja virheellinen metsien käyttö  aiheuttaa ympäristöllemme. Useimmat suomalaiset jo näkevät. Mutta en todellakaan olisi, niin kuin virheellisesti, lähinnä selkäni takana, on väitetty, lopettamassa puun käyttöä teollisuutemme tarpeisiin. Sen sijaan, olisin muuttamassa metsäteollisuuden rakennetta puolijalosteesta, eli sellusta sahateollisuuden ja korkeamman jalostusasteen lopputuotteiksi. Enkä kuutiotakaan lisäisi nykyiseen kokonaishakkuusuoritteeseen niin kuin nykyinen hallituksemme haluaa. Paikallisesti päinvastoin. Lisäksi biopolttoaineita puumassasta tekevä teollisuus on käynnissä olevassa energiamurroksessa luontoa tuhoavaa teollisuutta. Eli ei sitä.

Tutkimukset osoittavat, niitäkin on, että jatkuvan kasvatuksen menetelmä antaa alkutuotannossa parhaan katteen. Toistaiseksi virallinen, metsäteollisuuteen ja sen logistiseen järjestelmään sitoutunut asiantuntijuus puhuu edelleen päätehakkuisiin perustuvan "metsänhoidon" puolesta. Suoritteet sen kertovat. Tämä on vain siten ymmärrettävissä, että koko korjuun logistinen ketju on rakennettu teollisuuden ehdoilla mahdollisimman kustannustehokkaaksi. Sitä se onkin, mutta vain metsäteollisuudelle. Ei metsänomistajalle, eikä ympäristöllemme.

Kun puhuin virheellisestä metsien käytöstä, esimerkiksi käy, taas kerran, kun paikallislehdessä keskustellaan, Savitaipaleen seurakunnan avohakkuut Hullasmäessä ja Säkniemenlohkon luonnonsuojelualueella, tai hakkuut Suomensalon saaressa. Eikö kirkollisvero ja seurakuntalaisten vapaaehtoinen työ riitä? Onko toiminta mitoitettu liian suureksi? Vaatiiko "Sananjulistus" tehometsätaloutta? Eikö pelätä, että Kirkon jäsenkato etenee siinä missä metsäkato?

Tarpeettomia luonnon ja ihmisten kannalta ovat myös hakkuusuunnitelmat ja niiden mahdollinen toteutus  Lehtisensaaressa Antti Matikan säätiön  mailla. Antamatta kirveen iskeä viiteen sataan vuoteen tehtäisiin lapsillemme suurempi palvelus kuin nopeat pikavoitot. Toisinkin siis voitasiin toimia. Turha muuta on väittää. Kyse on arvoista tässä kohtaa.

Tuntuukin lähes koomiselta, että maksetaan "vauvatonneja" kunnassamme ja toivotaan kuntaan muuttavan nuoriapareja. Muuttoa olisinkin voinut uskoa tapahtuvan, jos olisimme pitäneet kiinni lähimetsistämme ja yhäkin tummenevista vesistämme. Etelä-Suomen puhtain ja ympäristöystävällisin kunta, jossa teot näkyvät, olisi voinut olla sellainen vetovoimatekijä, joka nuoria olisi seutukunnalle vetänyt. Siinä kontekstissa kallis valokaapelikin olisi saanut uuden ja tärkeän merkityksen. Nyt väki vähenee kiihtyvällä vauhdilla ja "sote-uudistus" maakuntamalleineen tyhjentää käytännössä alueen lopullisesti nopeammin kuin arvaammekaan. Ja kunta vain jatkaa olkien kohauttelua ja toivoo jotain hyviä asioita tapahtuviksi. No toivotaan!

POLIITIKOT AKTIVOITUVAT

Kirjoitin eilen, 29.11. Uuden Suomen Puheenvuoro-palstalle takarivin kansanedustajien aktivoitumisesta sosiaalisessa mediassa. Se tuntuu minusta lähes yht' äkkiä tulleessaan väkinäiseltä.
Tässä teksti talteen hetkeksi tänne. Papuryskäärön arvoinen ei sentään ole.

-------------

POLIITIKON ON TEHTÄVÄ, MITÄ POLIITIKON ON TEHTÄVÄ

29.11.2018 19:17 Arto Bäcklund 1 kommentti

Istuvat kansanedustajat ovat nousseet. Nousseet kuin kuolleista. Tänäänkin tällä alustalla monet kansanedustajat kertovat olemassaolostaan.

Kaikki ei ole kuitenkaan sitä miltä näyttää. Uudelleenvalituksi tulemisen kamppailu on juuri nyt erityisen julmaa, sillä poliittisen kannatuksen muutokset syövät ihmisiä.

Dostojevskin "Rikos ja rangaistus" draamana kääpiöityy tämän todellisen, mestarillisen draaman rinnalla, jossa evoluution ihmiseen kertynyttä älykkyyttä ei enää voi erottaa idiotismista. Ehkä juuri siinä on sen draamallisuus ja ihmisenä olemisen kepeys. Ja kaiken yllä katselee lähes uskonnollisen kultin statuksen saanut "poliittinen pelisilmä". Se ei katsele seuraajiaan, vaan kannatuslukuja. 

Joku on sanonut, että pahuus viihtyy tyhjässä tilassa. Voi olla niinkin. Ajattelen, että poliitikot juuri nyt viihtyvät tyhjissä tiloissa. Eri syistä. 

Kirjassaan "Näin puhui Zarathustra" F. Nietzche sanoo, ettei yli-ihmisellä enää ole tarvetta varmoihin perusteisiin, vaan hän pystyy tanssimaan ohuilla langoilla. Yli-ihminen pystyy luomaan itse arvonsa ja norminsa. Ajatus sopii poliittiseen aikaamme. 

Tänään, kun olemme liittymässä älylaitteiden jatkeiksi ja muuttumassa koneiksi ja älylliset koneet muuttumassa ihmisiksi, luulen ja uskon, että klassinen demokratiakäsitys on kiihtyvän evoluution myötä jäänyt toteutukseltaan historiaan. 

Uusi, "neodemokraattinen" oppi ja kaikki päätöksenteko peilataan aina talouden, rahan läpi. Ei ihmisten, yhteisöiden, ei ympäristön, ei elonkehän läpi. Onko nykyinen demokratiakäsitys anarkokapitalismia, minarkismia, tai vain talouden toiminnanohjausjärjestelmä? 

Kevään vaaleihin mennessä emme asiasta ole yhtään viisaampia. Takarivin edustajien kirjoittelusta huolimatta. Ainoa tosiasia tästä on se, että kansan merkitys niin pienessä kuin suuremmassakin politiikanteon viitekehyksessä on pienentynyt. Ja yhä pienenee.

SEURAKUNTAVAALIT JA VIIMEINEN VIRSI

Suomen evankelisluterilaisen kirkon seurakuntavaalit on käyty. Kirkon näkökulmasta ei hyvältä näytä, uskolla kuullun mukaan menee paremmin.

Koko valtakunnassa äänestysprosentit jatkavat tilastollisesti huimaa laskuaan. Nyt 14,4% ja neljä vuotta sitten 15,5%  Alueelliset erot ovat suuria, mutta kehitys on sama; äänestysprosentit laskevat ennen loppumistaan. Mistä tämä kertoo?

Jotta uskovaiset olisivat kanssani samaa mieltä ( tosiuskovaisista en tiedä, niistä, jotka sanovat maa-planeetan olevan 10.000 vanha ja että Aatami ja Eeva olivat ensimmäiset ihmiset ), sanon, että äänestysprosentit laskevat, kun seurakuntalaiset eivät äänestä. Olemmeko vielä samaa mieltä? Ja se johtuu kahdesta syystä, tai tekijästä. Miten vaan. Nimittäin siitä, ettei välitetä, kun ei jaksa kiinnostaa. Ja toiseksi siitä, että äänestämättömyydellä protestoidaan. Protestoidaan jotain. Tuleeko muuta mieleen? Lentsuaalto paikkakunnalla tai jotain?

Näiden tosiasioiden perkaaminen on sitten mitä ilmeisimmin tieteellisemmän tutkimuksen paikka johon helposti liittyy mutua ja teologista pohdintaa.

Viime kuukausina olen keskustellut asiasta suht' paljon seurakuntalaisten kanssa kasvokkain. Niiden, jotka eivät äänestä. Ja paljon myös sosiaalisessa mediassa. Moni sanoo, yllättävää kyllä, ettei äänestämättömyyteen ole mitään erityistä syytä. Tämä on mielenkiintoista. Uskoisin tämän Kirkon itsetutkiskelussa, jota se aina vaalien jälkeen tekee, olevan tärkeä avattava. Miksi ei kiinnosta?

Somessa on käynnissä laaja "kirkollinen" keskustelu. Monet sanovat, että organisaatio ja omaisuudenhoito menevät kristillisen sanoman julistuksen ohi. Hengellinen, rahasta riippumaton työ on jäämässä pahasti paitsioon. Itsekin uskon näin ja olenkin peräänkuuluttanut uutta uskonpuhdistusta kirkolliseen elämään, erityisesti seurakuntien elämään.

Savitaipaleen, Lemin ja Taipalsaaren seurakuntien fuusiossa syntyneen uuden Taipaleen seurakunnan vaalien ääniharava oli savitaipalelainen Urho Kärmeniemi 134 äänellä. Onnittelut!

Länsi-Saimaalehden haastattelussa hänellä, 22.11. ykkösasiaksi nousee talous, metsäasiat ja huoli jäsenkadosta. Kuvaavaa! Hengellisestä elämästä ei sanakaan. Ei minkäälaista sivuamista alkuseurakuntien tärkeimpään tehtävään: hengellisen perinnön säilyttämiseen. Se on ilmeisesti ulkoistettu johonkin. Onko uskokin ulkoistettu johonkin, kun seurakuntalaisia ei seurakuntatyö ja seurakuntavaalit kiinnosta. Tämä myös näkyi ehdokaspulana ympäri Suomea ennen seurakuntavaaleja.

Ei häneltä myöskään tullut kestävää ajatusta siitä, että seurakuntien tulisi tulla toimeen verotuloillaan ja seurakuntalaisten avustuksin, sekä vapaaehtoistyöllä. Näinhän ei ole, eivätkä seurakunnat ole pystyneet mukauttamaan toimintaansa verotulojensa mukaisiksi, vaan ovat olleet kasvun ahneuden ja organisaation mammuttitaudin kourissa. 

Tästä tulemmekin toiseen tosiasiaan. Jotkut seurakuntalaiset jättävät äänestämättä huonoiksi kokemissaan seurakunnissa, tai jopa eroavat niistä. Protestiksi. Eroamissyitä on monia.

Lemin seurakunnasta tapahtui massapako, kun siellä vastuksesta huolimatta lähdettiin yhteisseurakuntaan. Savitaipaleella tunnen kymmeniä, jotka proteistoivat seurakunnan 1200 hehtaarin metsäomaisuuden tehometsänhoitoa kohtaan, erityisesti hakkuita luonnonsuojelualueella. Monet nuoret tämän tiimoilta jopa harkitsevat eroa seurakunnastaan. Ymmärrän täysin. Ja olen sen heille sanonut tässä tilanteessa olevan ainoa oikea ratkaisu niin kauan, kunnes seurakuntaa ilmoittaa rauhoittavansa metsänsä hakkuilta 500 vuodeksi. Jumalastaan en heitä ole kehoittanut eroamaan, huonon seurakunnan vuoksi.

Suomen evankelisluterilainen kirkko on juuri nyt valtavan muutosprosessin kourissa. Näinhän ei enää voi jatkua montaa kymmentä vuotta. Sekin on fakta. Mistä ihmiset ylipaisuneen organisaation pyörittämiseen? Entä verotulot?

Tuoksukynttilät, himmennetyt valot, katolismystinen tunnelma, show-meininki ja kauneimmat joululaulut eivät valitettavasti riitä. Eikä selviytymistä edesauta piispan shampanjat ja ruusupuskat sviiteissä Kirkon Visalla.
Siis jos nykyinen meno jatkuu, se on moro.

ROMAHTAMISIA. KATTO PUTOSI, TAIVASTA ODOTELLESSA.

Tämän valoisan hetki alkoi väkevästi luettuani Kasper Diem'in blogin. Mies kysyy, että olisiko koulujen kattojen romahtamisilla kausaaliset kihlat romahtaneisiin Pisa-tuloksiin ja etsii jopa lopullista vastausta lapsista.

http://kasperstromman.com/2018/11/21/syy-koulujen-sisakattojen-romahtamiseen-loytyi-todennakoisesti-kytkoksissa-pisa-tuloksiin/?fbclid=IwAR307FhH-RGbuZ8KJXXa4gLLC5MRpefzNO3HbXDxyscynJiOAuUnVntyt8k

Analogia on olemassa, mutta se on väärä ja viittaa perisyntiin. Uusienkien koulujen katot romahtelevat, koska ne on rakennettu väärin. Pisa-tulokset romahtivat, koska opettamisesta ollaan luopumassa ohjaamisen voitettua Opetushallituksen onnenpyörässä "osta opetusmenetelmä pelin". Jotain on sielläkin rakennettu väärin.

Sisäkattojen romahtaminen on hyvin vakava asia. Sille ei pidä hymyillä edes ABC:n kahvilassa. Ulkokattojen talviset romahtelut ovat nekin vakava asia, mutta mikä keskustelussa särkyneistä katoista tekee vakavan keskustelun?

Tietenkin se, että lajitoverien henki ja terveys ovat katon romahtaessa uhattuina. Silloinkin, kun tilassa ei ole ketään. Uhka riippuu kuin Damokleen jos-miekka jouhikarvan varassa "tuntemattoman vastuunpakoilijan" yllä.

Kirjoitin tämän siksi, että yhä kauemmaksi ovat katoamassa rakentajien ja rakennuttajien vastuut. Aina Puolaan ja Romaniaankin asti. Viroa ei enää lasketa.
Tämä on merkittävää ja vakava asia, sillä rakennusmääräyksiä noudatetaan aina. Kaikkien osapuolien mukaan. Siinä kontekstissa vastuu määritellään uudestaan oikeusteitse. Eikä se aina ole se paras vaihtoehto, sillä tuomari voi olla hyvä nikkari, mutta huono talonrakentaja.

Raamatullinen käsienpesu on yleistymässä. Siitä kertoo muun muassa Loviisan uuden 4 vuotta vanhan koulun käyttöönoton jälkeinen jatkuva riitely vastuista. Niille halutaan hinta. Nyt putosi katto, taivas odottaa.

JAUHETAAN PISAA

Ensimmäisiä tuloksia alkaa tulla uusien opetussuunnitelmien käyttöönoton jälkeen oppimistuloksista.

Olen aina pitänyt eurooppalaista Pisa-vertailua Euroopan  maiden koululaitosten tuotosten, eli mitattavien oppimistulosten kesken, jos ei nyt merkityksettöminä, niin kuitenkin eurooppalaiseen integraatioon kuuluvana, ns. poliittistavoitteellisena tutkimuksena. Koulutuksen yhdenmukaistaminen on nähty tärkeänä osana uuden Euroopan synnyttämisessä. Ei ole väärin sanoa, että Pisa-tutkimuksella on ollut merkittävä ohjausvaikutus. Siinä sen olen aliarvioinut.

Tutkimus paljastaa: Koulujen uudet menetelmät heikentävät oppimista merkittävästi sanoo psykologian professori emerita Liisa Kelttikangas-Järvinen  ( HS 18.11. )

https://www.hs.fi/elama/art-2000005903400.html?9share=bdd79b7999b87d4a0a75efe2bc30d7d9

Lainaus ( HS 20.11. )
Myös psygologian tohtori Aino Saarinen pyrki tutkimuksessaan selvittämään, millaisia tekijöitä suomalaisnuorten heikentyneiden oppimistulosten taustalta voisi löytyä. Tulokset viittaavat siihen, että digitaalisuuden lisääntyminen ja oppilaslähtöiset opiskelumetodit ovat yhteydessä heikompiin oppimistuloksiin.

https://www.hs.fi/elama/art-2000005905011.html?share=02314442856512c367e38fcabfad2381

Ennen kuin uudet peruskoulutuksen opetussuunnitelmat astuivat voimaan 1.8.2016 luin ne. Olin yllättynyt. Ilman syvempää analyysiä maallikkona, kasvatustieteen appron  antamalla kiinnostuksella totesin muutamissa kirjoituksisissani ja keskusteluissa opettajien kanssa, että oppilaat asetetaan liian suureen vastuuseen itsestään ja opettajista tulee entistä enemmän ohjaajia. Jälkimmäistä huomiotani itse pidin hyvin merkittävänä.

Ilmeisesesti niin ei kaikkialla kuitenkaan ole käynyt ja opettajien oma näkemyksellisyys opetustyöstä vielä saa ja voi vaikuttaa opetusmetodeihin. Myös alueellisia eroja on. Näin esimerkiksi kouluissa, joissa opiskelee paljon maahanmuuttajalähtöisiä nuoria.

Nyt jälkeen päin, huomaan myös ajatelleeni ilmiöpohjaisen opetuksen vaikeutta pedagogisesti, sekä siihen liittyen oppilaiden erilaista kiinnostumista suhteessa oppimistulosten saavuttamiseen. Oppilaat kun ovat hyvin erilaisia niin lähtötasoiltaan kuin motivaatioltaan.

Tässä vuosi sitten käyttämäni linkki: "Helsingin yliopiston kouluhistorian tutkija Jari Salminen arvioi, että suomalainen peruskoulu on ajautunut muutamassa vuodessa sekavaan tilaan, joka vaarantaa oppilaiden oikeusturvan ja jatko-opintojen kannalta tasa-arvoisen kohtelun."

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/234939-kovaa-kritiikkia-suomalaiselle-peruskoululle-tutkija-hsssa-ei-ole-paljon-jaljella

Viimeistään nyt on käymässä selväksi, että opetuksen metodeja tulee kehittää nopeasti vastaamaan oppimisen lainalaisuuksia, oppilaiden yksilökohtaiset erot huomioon ottaen, erityisesti edelleen digitalisoituvassa oppimisympäristössä.
Tähän työhön on saatava opettajat entistä enemmän mukaan. Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että haluja on, ja että pientä kentän sivuun jättämistä on koettu.

En väitä, etteikö uusissa opseissa olisi paljon hyvääkin, eikä kakkua tule kokonaan kääntää, mutta ilmiselviin ongelmakohtiin tulisi puuttua nyt. Heti.

Eilen, 20.11.2018, valtiovarainministeri P. Orpo sanoi, että on aika harkita koulutusjärjestelmämme sopeuttamista alenevan syntyvyyden ja sisäisen muuton vuoksi. Suomeksi tämä tarkoittaa, että julkisten koulujen määrä tulee vähenemään ja mahdollisesti maksullisten yksityiskoulujen määrä lisääntymään.

Koulujen lopettamiset on eräs tehokkain sisäisiä muuttovirtoja ohjaava keino. Tämä tietenkin sopii anarkokapitalistiselle markkinafundalismin keinoin yhteiskuntaa rakentavalle hallitukselle. Sille koulutuskin, muiden muassa, on vain taloudellinen rahakysymys ja koulutusta tarkastellaan eurolasien läpi. Sen leikkaukset koulutukseen, lupauksista huolimatta, ovat todistaneet.

Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen, kokoomustaustainen poliitikko, onkin saanut tehtäväksi hahmotella uuden "koulutus-sote-prosessin". Enpä yllättyisi mikäli se olisi pöydällä kevään hallitusohjelmasta sovittaessa, siinä missä sosiaaliturvankin "kokonaisuudistus".

TAPPAMISEEN LIITTYVÄ UUTINEN JA MIELIPIDE

Ensimmäistä kertaa pääsen korkkaamaan neitseellisen uutisen.
Vastasin Uuden Suomen verkkolehden hävittäjähankintoja koskevaan uutiseen. Ihan ekana ja ilmeisen ypönä.

Tästä keskusteluun. Siellä muutakin kuin tuo lopussa oleva avausteksti:
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/265061-kl-lisakierroksia-suomen-havittajakisaan-valmistaja-lupaa-f-35n-hinnan-laskevan

Kas näin sanoin:

Hävittäjähankintaa voi tarkastella monesta näkökulmasta. Laajin lienee maailmanpoliittisen kehityksen skenario. Maailmansotaako kohti?

Muita on useita. Kuten sodan kuvan nopea muuttuminen teknisessä mielessä. Robotiikka ja tekoäly. Autonomisesti taistelukentällä toimivat yksiköt. Ne ovat jo arkipäivää ja suurvaltojen pääasialliset sotilaalliset panostukset liittyvät juuri näihin.

Kuitenkin on yksi sotilaallisiin kalustohankintoihin liittyvä tekijä, joka on täysin ylitse muiden. Suomen taloudelliset resurssit. Mihin Suomella on realistisesti varaa, jättämättä yhä suurempaa osaa kansalaisista köyhyyteen, tai vanhuksia paskoissaan yksinäisiin luukkuihin. Kysymys on arvoista.

Kansalaisia sumutetaan. Viimeksi muutama päivä sitten ministeri P. Orpo sanoi teeveessä hankintojen maksavan 7 - 10 miljardia euroa. Totuus on toinen. Elinkaarikustannuksineen ja asejärjestelmineen hankinta tulee katajaiselle kansallemme maksamaan 35 miljardia vähintään. Summa on jopa alakanttiin, sen Hornett-kokemus osoittaa. Tieto on olemassa.

Entisenä meriupseerina ja kansalaisena uskallan väittää myös, että Merivoimien korvettiluokan, yli 100 metriset pinta-alukset ovat virheellinen hankinta. Ne ovat rikkonaisen rannikkomme puolustusdoktriinissa aivan liian isoja yksiköitä. Kansalaisten tuleekin tietää, että 4 valtamerikelpoista korvettia ovat sunnitellut niin teknisesti kuin muutenkin nato- ja eurooppayhteensopiviin operaatioihin enemmän kuin Suomen rajoilla tapahtuvaan puolustukselliseen sodankäyntiin.

Alushankinnan hintalappu on nousemassa 1,5 miljardista asejärjestelmineen jo lähelle 2 miljardia ja elinkaarikustannuksineen tietenkin ainakin nelinkertaiseksi. Sekin on liikaa Suomen resursseille. Huomattavasti parempia ja halvempia tapoja löytyy rannikkojemme puolustamiseen. Kysynkin, viekö kissa häntää, vai kettu kissaa.

KIRKON VERONKANTO-OIKEUS

Kävin tänään, 18.11., seurakuntavaalipäivänä etsimässä suppilovahveroita. Aamuisen ulkoiluni, jo suunnitteluvaiheessa, lähes pilasi tosiasia, että joudun kulkemaan Savitaipaleen seurakunnan omistaman Säkniemenlohkon läpi, kunnan tärkeimmän ex retkeily- ja virkistysalueen läpi.

Alue on vuonna 1998 Ely-keskuksen päätöksellä suojeltu luonnonsuojelualue. Tosin en ymmärrä mitä siellä suojellaan. Ellei sitten seurakunnan rahakirstujen täyttöastetta.

Menin kuitenkin. Ahdistuin. Aivan valtavasti. Tehometsätalous jyllää. Sunnuntainakin, kirkollisvaalipäivänä, motomies oli paikalla. Hakkuita tehdään laajoilla alueilla. Yksi uusi aukkokin.

Suppilovahveroita löytyi. Mutta ahdistuin valtavasti. Lähes sairaaksi. Seurakunta on satuttanut minua. Ja montaa muuta tuntemaani tolkun ihmistä. Ja ahdistukseni vain syvenee. Onko Seurakunta vastuussa?

Tekemänsä perusteella on. Pitäisikö tehdä joukkokanne? Seurakunnan toimet metsien hakkuissa aiheuttavat syvää ahdistusta monille.

Tänään päätin, että kehoitan julkisesti ihmisiä eroamaan sellaisista Kirkon seurakunnista, jotka tekevät rahaa hakkuilla, erityisesti ympäristölle herkillä alueilla ja "luonnonsuojelualueilla".

En lähde kehoittamaan eroamaan omasta uskosta, Jumalasta, vaan verotusoikeuden omaavasta seurakunnasta, sellaisesta, joka ei osaa mitoittaa toimintaansa verotuloihin.

On minulle käsittämätöntä, että verotusoikeuden mukainen tulo ei riitä, vaan tulee turvautua lyhytnäköisiin toimiin, jotka ovat ympäristö- ja yhteisövastaisia. Verotusoikeus tuleekin kyseenalaistaa.

Tarvitseeko "Sanan" julistus rahaa? Nykyisin kyllä jossain määrin. Edellyttääkö "Sanan" julistus rahaa? Ei edellytä. Tarvitaanko uusi uskonpuhdistus? Tarvitaan.

Suomesta löytyy ympäristön ja luonnon moninaiset arvot ymmärtäviä seurakuntia. Niistä en kehota eroamaan. Kehoitan eroamaan niistä seurakunnista, jotka tekevät rikollisia tekoja luonnon monimuotoisuudelle, linnuille, eläimille, muille kasveille ja mikroeliöstölle.

En usko, että Kirkon verotusoikeus päättyy lähivuosina. Tänään ahdistuksen vallassa sen päättymistä toivon. Seurakuntaan sitoutuneet voivat ja heidän tulee hoitaa infrastruktuuri. Tai olla hoitamatta. Ilman verotusoikeuttakin.

Näin bisnesseurakunnat:
Kirkon päättäjä vaatii oikeudessa Lehtisaaren asukkaille kovempia vuokrankorotuksia – ”So what”, hän kuittaa asukkaiden vaikeudet

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005903022.html?share=39cf56566b581831ab38f658e350e76f

Jokainen seurakuntalainen voi helposti ilmaista mielensä huonoista seurakuntien toimista eroamalla seurakunnasta. Olematta mikään antikristus laitan tähän linkin, jonka kautta eroprosessi käy minuutissa. Myös takaisin liittyminen on yhtä helppoa. Minä vain olen liian uskovainen ja Jumalaa pelkäävä kuuluakseni Savitaipaleen seurakuntaan.

https://eroakirkosta.fi

50.000 HALLITUKSEN BEIBIÄ

Sen verran Suomessa syntyy lapsia vuodessa. 50.000. Nälkävuoden 1868 lukemat, paitsi että tuolloin Suomessa asui 1.8 miljoonaa ihmistä.

Suomen poliittinen johto on yksimielinen; on syytä huoleen. Väki alkaa vähenemään vuonna 2035. Ellei ...

Yksi yhteinen kikka kolmonenkin on löytynyt. Perhevapaajärjestelmä. Konsensuksesta huolimatta sitä tämä J. Sipilän markkinafundalistinen hallitus ( kaikki päätökset tehdään "rahan läpi" ) ei saanut aikaan. Ja nyt olemme tässä.  Ankean väestöennusteen kurimuksessa. Voi voi. Anteeksi, minä nauran.

Sanonkin, että naurettavaa. Keinoja on tasan kaksi. Siis saada pidettyä Suomi asuttuna. Synnyttää lisää, tai tukea maahanmuuttoa. Kukaan vain ei ole tullut huomanneeksi, että kyllä se pysyy asuttuna. Joka tapauksessa. Epä-älyllisyyttä tässä ihmettelen. Niin kuin olisi kolmaskin malli. Ellei sitten opiksi saateta uskoa massaneitseelliseen suomalaisten lisääntymiseen. Mahdollista sekin. Siis uskominen. Malli on uskon osalta koeponnistettu.

Anarkokapitalistit eivät tosiasiallisesti välitä kantasuomalaisten, joka on naurettava käsite, määrästä, vaan monimutkaisen matemaattisen  huoltosuhdekaavan tuloksesta. Kuka tekee heille työt 2 eurolla 90 sentillä per tunti lähitulevaisuudessa. Eliitille. Siksi työperäinen maahanmuutto on heille keino siinä missä muutkin. Pääasiallinen keino. Isänmaallisuutta ja rahantekoa ei tule sotkea toisiinsa. Heidän mukaan raha tekee isänmaallisuutta ja isänmaalliseksi. Orpo-doktriini.

On järjetöntä kannustaa eri keinoin ihmisiä "vauvatalkoisiin", kun kaikki maailman ongelmat johtuvat liikakansoituksesta. Maa-planeetalla ei enää voi olla tyhjiötä. Ei Suomessakaan. Kansainvaellukset täyttävät tyhjiöt. Pitää olla realisti.

Ennen lopullista ihmislajin sukupuuttoa maa-planeetta ihanasti globalisoituu. Aivan todellisesti ja kirjaimellisesti. Globalismihan on markkinajihadistien mantra ja lipun tuikkivat tähdet. Etniset ryhmät sekoittuvat, degeneroituneemmat kuolevat ensin, sodat tekevät joistain kansoista aluksi voittajia, mutta globaali väestöromahdus pakottaa jäljelle jääneet yhteistyöhön. Tapahtuu täydellinen sekoittuminen.

Miksi Suomessa nyt väestöennustetta itketään ja valitetaan? Voi pyhä jysäys!

Työelämä on niin hektistä, mikäli halutaan parantaa omaa, "modernia elintasoa", etteivät lapset parisuhteeseen mahdu. Ja kääntäen; kuka typerys itsensä pudottaa köyhyyteen hankkimalla lapsia. Tai jopa taloudelliseen ja henkiseen vararikkoon.

Anarkokapitalistinen markkinafundalistinen elämäntapa edellyttää ahneutta, itsekyyttä, enemmän tehoja. Lapset eivät kuvioon sovi. Hallitus ei tätä ole ymmärtänyt. Perhevapaillakin kun tehdään etätöitä. Päinvastoin, hallitus on tietoisesti huonontanut köyhien lapsiperheiden asemaa.

Suomesta osin riippumattomia tekijöitä suvun jatkamishaluttomuuteen ovat tulevaisuudettomuus ja lisääntynyt sodan, ydintuhon ja ilmastonmuutoksen uhka. Sanon osin, sillä Suomikin niinistöläisten mustapaitojen ja koko hallituksenkin toimin, on viime aikoina tietoisesti lisännyt sotilaallista jännitystä rajoillamme muun muassa ylivarustautumalla ja liittoutumalla sotia jatkuvasti käyvään, rappeutuvaan ja agressiiviseen Yhdysvaltoihin.

Ihmiskunnan osalta evoluutio vaikuttaa  näennäisesti kiihdyttävän. Kuin kurre etsiessään puita avohakkuilta. Inhimillinen kanssakäyminen, joka tuottaa jälkeläisiä on siirtymässä verkkoihin. "Seurustelu" siirtyy älylaitteisiin, seksi nukkebordelleihin ja loput vaginahierojien buduaareihin.  Tekoäly algoritmeineen tekee valinnat puolestamme. Siihen maailmaan emme halua lapsiamme kilpailemaan koneiden kanssa.

Jumalauta että J. Sipilän hallitus on umpi-idioottimaisen tyhmä! Mutta juuri siksi, äänestämällä Sipilän-Orpon hallituskoaliitio jatkoon, takaamme ja turvaamme luonnonlakeihin ja lajinomaiseen idiotismiin perustuvan tasapainoisen väestökehityksen ja nopeutamme osaltamme järjettömän ihmislajin sukupuutoa. Hallitus toteuttaa sen käytännössä siten, ettei tee mitään vaikuttavaa. Vaikuttavaa!

https://https://www.tekniikkatalous.fi/puheenvuorot/puhelin-voitti-seksin-ihmissuhteista-on-tullut-pinnallista-digideittailua-6749554 www.tekniikkatalous.fi/puheenvuorot/puhelin-voitti-seksin-ihmissuhteista-on-tullut-pinnallista-digideittailua-6749554

KUNNIAKSI RISTEJÄ

Olen tätä amerikkalaispohjaista blogialustaani kuormittanut usein SOTELLA. Nyt lapion vain kepeät mullat.

Maamme sosiaali- ja terveydenhuollon aiottu muutos, uudistuksenakin markkinoitu, on hyvin syvältä. Jopa niin syvältä, että tarvitaan ammattimies kaivamaan totuus, monenlaisen taudin aiheuttaja, poliittisen epärehellisyyden reiästä.

Mikkeliläinen anestesialääkäri Heikki Laine on melkoinen totuudentorvi. Hän kirjoittaa aktiivisesti, analyyttisesti ja ilmeisen rehellisesti Lääkärilehdessä kolumnia. Olen seurannut hänet kirjoitteluaan.  Linkistä, tekstin alta, löytyy muitakin tekstejä. Poliitikoille "räniköitä" taas pian, resuperseille ristejä.

Häpeän tänään hetken keskustajohtoisen J. Sipilän markkinafundalistisen, anarkokapitalistisen hallituksen toimia tässäkin. Sotessa. Kuin myös Kokoomuksen toimia. Keitä nämä ihmiset ovat?

https://www.laakarilehti.fi/ajassa/verkkokommentti/oliko-tama-yllatys/

LIIKUTUIN

Saatuani aamulla kaksi puhelinsoittoa, liikutuin niin kovasti, että piti tarttua kynään. Ikään kuin se auttaisi takaisin tasaisuuteen. Vaan ei minua. Olen tunnetusti itseänikin kiihkeämpi, kun jostain syystä innostun.

Ensiksi soitti savitaipalelainen maanviljelijä, julkikeskustalainen. Monta kertaa olimme vääntäneet täysin vastakkaisin kannoin metsäpolitiikkaa ja vähemmän vastakkaisin vesiensuojelusta. Hänen tinkimättömän ajatuksensa saattoi tiivistää ajatukseen, että Suomen metsissä kaikki on hyvin ja hakattavaa mottimäärää voidaa lisätä reilusti. Aukkohakkuut vähentävät tehokkaasti lintujen aiheuttamaa melusaastetta. Ja että uudelleen alkavat massiiviset metsien lannoitukset ovat ookoo niin kauan kuin vene järven vesimöhnässä liikkuu ja että soidenkuivatukset ovat ihan jees. Selviää kuivin jaloin. Ja hän ei sitä päivää ole näkemässä. Kun ei liiku. ---Tiedän.

Tänään mies soitti. Ja sanoi "rosessin jälkeen tulleensa yyuskoon", ympäristöuskoon sillee oikeesti. Niitti oli ollut tämän päiväinen kirjoitus paikallisessa aviisissa, jossa Savitaipaleen lukion lehtori, FM, Anne Hömppi-Keränen kirjoittaa sisäistetyn kolumnin ihmisen tämän hetken suhteesta luontoon.

Mies sanoi minun olleen oikeassa sen 10 vuotta, jonka oli julkista toimintaani tällä saralla seurannut. Sanoin tietenkin, ei niin hiljaiseksi hissukaksi suhteessani elonkehään profiloituneena, että älähän nyt. Voin paikoin olla ollutkin oikeassa, mutta se ei ole mikään pointti. Pointti on kollektiivinen, lajille ominainen idiotismi, joka tuottaa tulevaisuutemme suhteen täysin vääriä päätöksiä. Kausaalisuuden seuraukset ovat jääneet tekojen jälkeiseen aikaan.

Ja eipä aikaakaan, kun eräs kaverini, antiantianti-luonnonsuojelijana tuntemani nomadi soitti ja sanoi, että voisinko julkisesti ottaa kantaa astianpesukoneiden pesuaineiden tablettien mikromuoviropleemaan. Nehän heitetään koneeseen "karvoineen". Okei, tässä sanon, otan kantaa, että hyvin hyvin tyhmää sekin. Siis muovin tietoinen lisääminen pesuveteen. Pientä, mutta ...lopun alku kuitenkin. Käytiin sitten ihan hyvä keskustelukin päälle. Sellainen, minkä "olemattomilta kiireiltämme" ehdimme.

Nojuu, alkaa olla idullaan kaverillanikin jotain. Erittäin älykkäänä, mutta ei viisaana, ilmeisesti on alkanut huomaamaan, että maa-planeetta alkaa olla saattohoidossa. Ja esitti jopa ihmetyksen. Hyvä.

ST1 omistaja, miljadööri kuulemma, Mika Anttonenkin oli eilisessä haastattelussa huolissaan tästä planeetasta. Allekirjoitin huolet ja epäilynkin. Olemme Anttosen mukaan myöhässä. Silti aikoo istuttaa 16.000 taimea Saharaan malliksi. Syömään hiiltä. Vai polttopuuksi.

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/264573-st1-miljardoori-lyttaa-sahkoautot-paastorajoitukset-ja-biopolttoaineet-ilmastotoimina

Eli omia aneita itseltä ostelemme. Minäkin. Saatanan kiertotaloutta. Henkkohtaista kierrätystä ja terapiaa. Mutta ääriuskovaisen naapurini lähes kuolematonta angosaksista lausahdusta lainatakseni; nocandooo. Enää.
Onko näin?

MAAKUNTALEHTI, SENSUURI JA ITSESENSUURI

Osallistuin eilen, 12.11. Etelä-Saimaa lehden verkkojulkaisussa olleen jutun kommentointiin. Se käsitteli Savitaipaleen seurakunnan metsien hakkuita omistamallaan Säkniemenpalstan luonnonsuojelualueella.

Tässä linkki uutiseen ja keskusteluun

https://esaimaa.fi/uutiset/lahella/d04e0a01-36aa-49fe-b711-4f1981943a53

Kirjoitin kaksi kommenttia. Ensimmäiseksi kirjoitin yleiskommentin, joka kokonaisuudessaan alla, sekä toisen, jossa kommentoin keskusteluketjun nimimerkkiä "Pörriäinen".

Ensimmäinen ehti olla Etelä-Saimaa lehden ylläolevan linkin keskusteluketjussa noin 4 tuntia. Toinen kommentointi, nimimerkille "Pörriäinen", on edelleen luettavissa. 

Saatuani useita ihmetteleviä kyselyitä, että miksi olin mennyt poistamaan, totesin itsekin tapahtuneen. Laitoinkin tekstini uudelleen, ilman kahta linkkiä, jotka olivat ensimmäisessä poistetussa. Tämä teksti näkyi yleisölle noin 1,5 tuntia. Sytytyslanka oli lyhentynyt.

Otin sähköpostitse yhteyttä Etelä-Saimaa lehden toimittajaan Kaija Lankiaan, joka jutun oli kirjoittanut. Hän kävi tarkastamassa ilmeisesti vielä tuolloin näkyneen toisen sisäänajoni ja kertoi kyllä näkyvän. Hetkeä myöhemmin oli häipynyt. Kaija Lankia totesi saman ja kertoi, ettei uskonut sensuuriin, vaan tekniseen vikaan. Itsekin hieman hyväuskoisesti niin myös aluksi ajattelin.

Tämän jälkeen sain lehden uutistuottajalta postia, jossa kertoi, että täytyy tutkia. Tutkimukset kääntyivätkin sitten jo tänään iltapäivän alussa päätoimittajatasolle.

Päätoimittajan toimesta minua arrogantisti muistutettiin, että linkit osaltaan ovat vaikuttaneet julkaisemattomuuteen, sekä ilmeisesti seuraava, lainaus sähköpostista:

Moderointi lienee nojannut kohtaan ”Emme julkaise toisia ihmisiä tai asioita ivaavia viestejä”. Jos poistatte lihavoidun tekstin, en näe mitään estettä julkaista viestiä.

Merkilliseksi asian, ainakin minulle, tekee se, että päätoimittaja neuvoo minua itsesensuroimaan yhden kappaleen. Tuon, joka tuossa alla on lihavoitu. Ja sitten on mahdollisuus. Tietenkin hän muistuttaa minua myös siitä, että lehdellä on oikeus julkaista, tai olla julkaisematta yhtään mitään ylipäätään. Olen sen muistanut 40 vuotta.

Lisäksi hän antaa ymmärtää, että jopa "painostan", kun sitten sanon julkaisevani täällä blogissani ja noselaaraavani koko lehden. En painostanut. Totesin vain, että muitakin kanavia julkaista on. Lisäksi päätoimittaja peräänkuulutti rehellisyyttä minulta. Se on hyvä toive. Tukeudun sähköposteihin.

Isoksi asian, minulle, tekee se, että joku on katsonut tekstini sopimattomaksi ja lehden kommentointiohjeiden vastaiseksi. Itse en niin koe. Tässä alla linkki kommentointiohjeisiin. Haenkin ulkopuolisia arvioita tuosta kappaleesta, joka tuossa alla on lihavoitu. Itse koen niin, että kokolailla "nättiä" tekstiä. Jos vaikka vertaa Tuomas Enbusken kolumneihin. Ja moneen muuhun. Tai jopa ketjun muutamaan muuhun kommenttiin. Saati, kun en osoittanut sormella edes ketään henkilökohtaisesti. Mutta lukekaa itse ja arvioikaa.

P. Linkola, joka kehoitti tappamaan ihmisiä, sai tekstinsä läpi. Niitä odotettiin ja kauhisteltiin. Suhteellisuuden taju tuntuun olevan medialta usein kateissa. Kysymys onkin aivan muusta; journalistisesta tarkoitushakuisuudesta.

Turhanpäiväiseen loukkaamiseen ei mielestäni ole syytä. Sen sijaan perusteltu syyllistäminen muun muassa osallisuudesta tietoiseen ympäristötuhoon, on keskeistä. Tekijät on osoitettava.

Lehden kommentointiohjeet:

https://kaakonviestinta.fi/kommentointiohjeet/

Olen nyt, pitemmän ajan perusteella, täysin vakuuttunut lehden journalistisesta linjasta ja suhteellisen kepeästä taustoitustyöstä. Syy- seuraussuhteisiin ei juurikaan mennä. Resurssikysymys? Se, mikä linja on, määritellään ilmeisesti omistajien suunnasta juuri ennen perälautaa. Klassinen juttu. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.

Tietenkin lukijat muodostavat oman käsityksensä lehden sisällön perusteella. Niin minäkin. Siihen on vielä oikeus. Tilata, tai jättää tilaamatta. Minä unohdan koko lehden tämän naurettavan, pienen jutun vuoksi. Komenttini on merkityksetön, mutta sopimattomuuden määrittely tässä vihapuheen maassa on merkityksellinen. Ainakin minulle.

ON TOSIASIA, ETTÄ LEHTIEN JULKAISTESSA, TAI JÄTTÄESSÄ JULKAISEMATTA, SE LINJAA ITSEÄÄN JA KERTOO MITÄ ON, TAI EI OLE. SITÄ SANOTAAN JOHDON TOIMITUKSELLISEKSI TYÖKSI. MÄÄRITTELY TEHDÄÄN ALUEELLISESSA VIITEKEHYKSESSÄ YLHÄÄLTÄ ALASPÄIN.

Maakunnallinen lehti on ahdingossa joka puolella. Se on ajan uusien ilmiöiden puristuksissa, eikä tunnu pystyvän uudistumaan. Ja mikä pahinta, ei sisällöllisestikään. Joskus pientä yritystä on, mutta mitä ilmeisimmin omistajan lieka on suht' lyhyt, juurikin muun muassa ympäristöasioissa. Alkutuotantoalueella kun olemme. Aroiksi miellettyjä kysymyksiä ei kysytä. Itsesensuuria ennen sisällöntuottoa. Kaikkia yritetään miellyttää, mutta sitten ei miellytetä oikein ketään. Pian tuleva talouslama tulee olemaan monelle maakuntalehdelle kohtalokas. Onneksi kansalaisten oma sisällöntuotanto tulee paikkaamaan aukot joustavasti.

Etelä-Saimaan levikki on vuoden 2017 tilaston mukaan hieman reilu 18.000, kun se vielä vajaa 10 vuotta sitten oli 10.000 enemmän. Alenema on ollut vuosittain 3 - 7% luokkaa. Lukuja tänään kaunistavat verkkotoiminnot, mutta jäsentymättömään ja kehittymättömään ansaintalogiikaan perustuva toiminta ei ole ilmeisesti pystynyt taloudellista aukkoa kursimaan umpeen. Ainakaan vielä.

Nähtäväksi jää, kykeneekö lehti juuri muun muassa maailmalle ja sitä kautta ihmisille elintärkeistä ympäristökysymyksistä uutisoimaan terävästi, analyyttisesti ja samanaikaisesti pysymään jatkuvassa muutoksen tilassa. Asettamaan prioriteettaja. Ainakin se edellyttää vanhan maalaisliittolaisen viitan pois heittämistä lopullisesti ennen kannattavuusrajaan törmäämistä.

Tässä kohtaa, tätä tekstiä, toimitus saattaa parahtaa, että eihän se noin ole. Emme tunnista väitetä. Siinäpä se!

Hyvät hyssykät! Etelä-Saimaa Lehden linja on toinen ääripää. Olkoon. Olisiko tämän jutun lehti julkaisut?  IL 16.11.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/d0e8d915-4b48-438f-b78c-5eeda6fb400a

-----------------------------------

TÄSSÄ LEHTEEN TARJOAMANI KOMMENTTI

Kiitos, että otitte asian esiin. Tunnen asian ja ensimmäisenä, jo vuosia sitten, olen asian tuonut julkisuuteen ja kuvannut mm. järkyttävät aukkohakkuut ilmasta. Suurempi niistä valuttaa humusta Rajalammin suolle ja siitä Kuolimoon. Kyse on siis isommasta ja paljon laajemman, globaalin kontekstin asiakokonaisuudesta. Viitaan tässä vaikkapa IPCC-raporttiin.

Kyse on kolmesta asiasta. Ei "metsänhoidosta" sinänsä. Vaikka metsiä voikin "hoitaa" monin tavoin. Kukaan ei ole väittänyt, että lakia rikotaan Säkniemen hakkuissa.

Hakkuu luonnonsuojelualueella osoittaa ja kertoo jostain, ainakin ympäristöllisestä moraalikadosta, ja siitä että suojelupäätöksellä määrätyllä ja topokarttaan merkityllä luonnonsuojelualueella hakataan.
Mitä suojellaan? Mitä se kertoo luonnonsuojelualueen merkityksestä ylipäätän ja erityisesti nuorisollemme. Mitä se kertoo "seurakuntalaisten" tärkeimmän retkeily- ja virkistysalueen tärvelemisestä vuosikymmeniksi.

Hakkuu osoittaa ja kertoo myös tämän Savitaipaleen seurakunnan uskonnollisesta moraalikadosta ja piittaamattomuudesta tulevaisuuden toivon luojana. "Sanan" julistus tarvitsee paljon rahaa voidakseen tulla julistetuksi. Organisaatio lienee kasvanut liialliseksi suhteessa todellisiin resursseihin. Vielä törkeämpänä sama näkyy Saimaan Oritsaaressa, jossa Imatran seurakunta hakkaa. Selkeä kysymys kuuluukin, että olisiko uuden uskonpuhdistuksen aika. Enää ei riitä, että annetaan vain jatkuvasti anteeksi sillä perusteella, etteivät he tiedä mitä tekevät. Maailma ei enää odota.

Edessäni olevassa suojelupäätöksessä, vuodelta 1998 näkyy selkeästi räikeä ristiriita. Todellakin, 
rantojensuojelusopimuksen mukaisia rajallisia hakkuita voidaan tehdä, paitsi alueella A, jossa ei saada tehdä mitään. Sen sijaan sopimuksen lopussa, kielletyistä toimista alueella sanotaan, että maisemaa muuttavia toimenpiteitä luonnonsuojelualueella ei saa tehdä. Jos avohakkuut eivat sellaisia ole, siis maisemaa muuttavia, niin sokea Reettaa näkee ja hänen uskovainen sisarensa on sokea.

Kirkko kamppailee alenevien "kannatuslukujen" kanssa ja sitä myöten vähenevien verotuottojen kanssa. Metsien massiivisilla hakkuilla seurakunnat, eivät tosin kaikki, antavat tekohengitystä ja irtaantuvat tästä ajasta, jossa tulisi toimia aivan muuten. Esimerkillisesti. Ja verotuotot edelleen vähenevät.

Luulen, että kirkon kannatuksen vähenemä näkyy tulevissa seurakuntavaaleissa ja eroamiset huonoiksi koetuista seurakunnista lisääntyvät. Se ei tarkoita tietenkään eroa Jumalasta.

Toivoakin on ilmassa. Sain viime viikonlopulla arkkipiispan kansliasta sähköpostia, jossa kerrotaan Kirkon tekemiin hakkuisiin suhtauduttavan entistä kriittisemmin, ja että ympäristöohjelmaan tehdään muutoksia ja tarkennuksia parhaillaan.

Arto Bäcklund
Savitaipale

P. S. Jäi sanomatta, että tuossa 1.300.000 markan korvauksessa ei korvausta ole korvamerkitty, vaan se on taloudellisista menetyksistä. Tässä yritetään omatulkinnalla sumuttaa. Tämä selkeästi lukee luonnonsuojelupäätöksessä.

50.000 TYÖLÄISTÄ SUOMEEN. RIKOS.

Uusi Suomi uutisoi tänään näin. Osallistuin lehden keskusteluun allaolevalla tekstillä.

En usko, että tarvitaan. Tarve on laajemmassa viitekehyksessä aivan muusta.

Suomeen rakennetaan uusorjallistoa, joka on ehdoitta käytettävissä maksimaalisesti taloudellisen syklin yläasteessa ja on ilmoitusmenettelyllä irtisanottavissa milloin tahansa ilman perustetta.

Uusorjallisto asuu konttikylissä suurien työllistäjien lähellä ja saa palkkaa juuri sen verran kuin kansainvälisen kilpailun mantra edellyttää, eli vähän. Loput hengissä selviämisen tasoon asti maksaa yövartijavaltio. Niin kauan kuin kykenee.

Sama koskee massojen terveydenhuoltoa, joka minimoidaan suhteessa "riittävään" työkykyyn. Tästä on ns. sotessakin kysymys.

Seuraava vaihe on uudistuksena lanseerattava sosiaaliturvan "uudistus". Se tulee olemaan enemmän kuin yksittäisen "etuuden" leikkaus. Se tulee olemaan järjestelmän tason puolittaminen ja sosiaalisen vastuun siirtäminen yksilölle itselleen, Yhdysvaltain malliin. Keinoina tulevat olemaan muun muassa vastuunsiirrollisia ja kiristykseen perustuvia, tunnettuun aktiivimalliin verrattavia.

Kyseessä on anarkokapitalistisen talousjärjestelmän mukainen lopputulema. Suomessa järjestelmän puhdas kannattaja ja toteuttaja on nykyinen maan hallitus. Pelin viimeisen jakson nimi onkin: rakenteelliset muutokset.

Koska työväestöllä on vielä, vähäisissä määrin, tosiasiallista valtaa yli itsensä, on ay-liike saatava nujerretuksi, nimelliseksi toimijaksi. Se tarkoittaa palkkojen määräytymistä työpaikkakohtaisesti ota-tai-jätä neuvotteluissa, sekä kaiken irtisanomissuojan poistamista.

Juuri nyt Suomi on vajoamassa nopeasti taloudelliseen lamaan. Se ei ole yllätys. Globaali, ylirajojemme väärin mitoitettu taloutemme on integroitu globaaliin taloudelliseen päätösvaltaan ja markkinaan muun muassa valtionlainojen kautta, joilla ohjaillaan hallituksia luokituslaitosten toimesta, tyyliin oletko Kreikka, vai et.

Yksityisiä ihmisiä myös ohjaillaan, erityisesti kulutuslainakuplalla, köyhissä maissa elämällä, tai kuolemalla. Mutta myös vaihtoehdottomuuden arrogantilla aivopesuun perustuvalla julistuksella.

Lisäksi  euro-järjestelmän tilinpidossa Saksan jättimäinen ylijäämä on muiden alijäämä. Tämä näkyy juuri nyt. Hyvin syvä "lama" on tulossa, mutta markkinafundalismin mukaisia puskureita ei ole kyetty muodostamaan. Päinvastoin. Velka on kasvanut. Se on kasvanut eurojärjestelmään liittymisen jälkeen muutamassa vuosikymmenessä.

Ketään "talousoppinutta" ei enää ole, joka uskoisi edes mahdollisuuteen saada valtioiden velat maksetuiksi. Edes osin. Hyvä kysymys myös on; kenelle ne lopulta maksettaisiin. Ja entä sitten.

Ei olekaan yllättävää, että maailmaan on juuri nyt syntymässä uusia jakolinjoja, kuten ääriympäristöliikkeet, antisemitismi, äärinationalismi, tai ääri-islamilaisuus. Ajattelua ei vielä ole kokonaan tuhottu, vaikka koulutusleikkaukset ja opetussuunnitelmien irrationalisointi ovat askeleita massojen lobotomiaan.

Mistä siis on kyse?
Kyse on kadotetusta globaalista tasa-arvosta kaiken kattavassa kontekstista. Kyse on myös globaalista ihmislajin irrationaalisuudesta pyrittäessä ymmärtämään maa-planeetaa holistisesti. Kollektiivinen viisaus ei riitä.

Tässä maailman loppupelissä vaatimus, vaikkapa 50.000 intialaisen alipalkkaamisesta Suomeen, on lähes rikos.

PEDON AAMU. PELKOJA.

Lienee onni, että "pedot" eivät päässeet popsimaan yli 9000 vanhaa, Venäjältä löytynyttä luurankoa aivan kokonaan. Luuranko on vanhimpia ihmisen jäännöksiä, joista on uudella tekniikalla saatu määritettyä dna-kartta. Eivät pedot herkutelleet myöskään Etelä-Tirolista löytynyttä 5400 vuotta vanhaa, kylmäsäilytyksestä löytynyttä muumiomiestä Ötzia.

Uuden tutkimuksen perusteella voidaan varmuudella sanoa, ettei FM Sakari Pälsinkin hellimä kansallisromanttinen ajatus kekkosmaisesta, syväetnisestä heimosta jostain Volgan mutkasta, ole totta.

Suomeen jääkauden jälkeen, noin 12000 vuotta sitten, tuli ihmisiä niin lännestä, etelästä kuin idästäkin. Mutta pääasissa olemme pohjoisvenäläisen rodun edustajia. Venäläisiä, ryssiä, historian mukaan usein petoja. Ihan miten vaan.

Tai ei sentään ihan miten vaan. Mutta yhtäkaikki, tulevatko pedot aina Suomeen idästä? Ja onko niin, että riittävä kerros turvetta päällä, tai satametriä Alppien jäätikköä pitää raateluhammaspedot ja petomikrobit loitolla?

Yhteistä meille kaikille on petoviha.
Tämän päivän uutisissa viha, vaikkapa ilmestyskirjan petokäsitteessä  tulee ilmi ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajan Matti Vanhasen lausunnossa, että gps-häirintä Lapissa on tutkittava, vaikka tiedetään, hänen mukaansa, mistä se tulee. Vaikka ei tiedetäkään. Idän kategorista petoa on huomautettava ja sanktioitava. Siis itseämme.

Juuri niin muuten teemme hyväksyessämme muun muassa taloudellisia sanktioita venäläisille. Kierrätämme ne itsellemme. Esi-isiemme kautta. Venäjän kansan kärsimys, johdosta riippumatta, vain vahvistaa kansakuntaa. Se on aina Kremlissä tiedetty. Meillä ei.

Tai mitä tunteita herätti eilen uutinen suden paluusta ikiaikaisille asuinsijoilleen Varsinais-Suomeen ja Satakuntaan pedoksi muuttuneena. Tai mitä tunteita herätti uutinen siitä, ettei lihaa syöviä petoja sairaaloissa ole saatu kuriin. Niitä petobakteereita ja muita petomikrobeja, jotka popsivat ihmisiä. Petoja. Lihansyöjiä. Ekologinen kestävyys kaukana. Aina Amzonilla asti.

Ihmisenkaltaiset pedot ovat petomaisin uhka maailmalle. Erityisesti sen jälkeen, kun eräs tunnetuin pedoksi julistettu ihmispeto löydettiin viemäriputkesta ja ammuttiin. Ihan vaan niskalaukauksella. Ihmispeto, eversti Gaddafille kävi niin. S. Hussein hirtettiin. Pedoksi mainittu hänkin. Nyt on kuitenkin huomattu, ettei ihmispetoja saada loppumaan tappamalla.

Pienpetoja on paljon. Niitä on niin paljon, että muun muassa petobakteerien jääminen maapallolle, edustamaan elämää ihmisen jälkeen, huolestuttaa. Eihän niin voi olla! Eikä saa olla. Ihminen luomakunnan herraksi mainittu. Ainakin meillä täällä Savitaipaleella. Tähän asti kun on vain puhuttu rotista. Jyrsijöistä. Mutta että pedot selviytyisivät voittajina. Ei käy!

Se, että puhutaan joistakin biologisista olioista petoina, negatiivisin latauksin, on aikamme kuva ihmislajista. Pelot ohjaavat kaikessa. Petoja ei ole olemassa sen enempää kuin joulutonttujakaan. Petoviha on.

Ja vaikka kuinka yrittäisimme määritellä pedot lihaa syöviksi ja verta juoviksi luonnottomaksi olioksi, petoeläimiä ei vaan ole.  Ei ole. Sellaisia, joista ihmisen mielenrauhan vuoksi on päästävä eroon. Ja olemme pääsemässäkin. Itsestämmekin. Vain tietoiseen, irrationaaliseen ajatteluun kykenevä ihminen voi olla peto. Pedot ovat voittaneet. Itsensä.

ELONKEHÄ TARVITSEE SEURAKUNTIIN USKONPUHDISTUKSEN

Metsätaloudellinen teologinen harjoitus.

Mikäli ymmärsin erään piispan saarnan, niin Jeesus eläessään teki tietoista kuolemaa, alati jatkuvaa, dynaamista uskonpuhdistusta ja etsi juutalaisten kilpailijauskonnolle,  "messias-on-jo-täällä-uskolle", limiittejä. Mitä köyhän sopi ja ei sopinut tehdä.

Toleransseja hän ei etsinyt. Ne olivat selkeinä teologisessa opetuksessaan; ikuisen kadotuksen Helvetti toisessa ääripäässä ja ikuinen elämä toisessa. Paratiisissa. Molemmat maallisten tekojen syyllisyyden uhalla voimaannutettu, mutta silti ehdollisina.

Tästä muuten seuraajansa Paavali jatkoi lennossa Rooman valtakunnan orjalliston suuntaan. Tuolloin vielä taseeseen, rahaan perustumaton immateriaalinen pelastusoppi sai vankan kannatuksen. Jeesus sen oli luvannut. Käytyään planeetalla. Lupasi pelastuksen Jerusalemin yössä kiiluvalta kaatopaikalta, Helvetiltä. Paikalta, jonne äidit tuhmat lapsensa uhkasivat heittää, jos eivät totelleet.
Juutalaiset odottavat Messiasta edelleen.

Takaisin Jeesukseen. Hän muun koijärvityyppisen suoran toimintansa ohessa, muisteloiden mukaan, tyhjensi synagoogan bisnesmiehistä. Bitcoinit pihalle. Hänen mukaansa "Sana" ei tarvitse rahaa ja upeita ulkoisia puitteita tullakseen julistetuksi.

Tästä Jeesuksen ajatuksesta, mitä ilmeisimmin, eräs, aikalaisten mukaan ruuallisiin ja juomallisiin nautintoihin kallellaan ollut munkki M. Luther ( s. 1483 - k. 1546 ), veti johtopäätökset ja herneet nenäänsä.

Minä luulen, että hän katui omaa ylensitä ja ylentätä ja ehkäpä ruuansulatusvaivojen ja lihomisen kautta krapuloissaan ymmärsi, laajemmassa kontekstissa, ettei niin voi jatkua. Muillakaan kirkonmiehillä. Kansanterveyden, kirkonterveyden ja jatkuvuuden vuoksi. Pragmaattinen M. Luther oli tietenkin lukenut Raamattunsa. Jeesuksen opetukset. Hän ymmärsi, että raha oli keskeinen Piru. Alkoi verinen uskonpuhdistus sotineen. Sodat ovat jatkuneet meidän ohikiitäviin päiviimme asti.

Käytyäni dialogia Savitaipaleen seurakunnan paimenen, vt. Kirkkorouvan kanssa viime päivinä seurakunnan maallisesta elämästä, joka "Sanan" vastaisesti ja liiallisella painoarvolla erotetaan henkisestä, hän toi painokkaasti ja suoraan esille maallisen puolen. Mistä rahat ulkoisten puitteiden ylläpitoon, jotta "Sanaa" voidaan ylipäätään saarnata? Ellei hakata. Puita kaadeta.

Julistaminen siis voidaan tehdä vain rahan voimalla. Ei Pyhällä Hengellä, ei Red Bullin, eikä millään muullakaan voimalla. Se tehdään ja mahdollistetaan vain rahaperkeleen voimalla. Siksi seurakuntalaiset, lyhenevän jäsenrekisterin itseaiheutetun pyörteen vuoksi, voimaperäisesti kaatavat metsää tehometsätalouden keinoin Säkniemenpalstan luonnonsuojelualueella.

Ehdotin, että Kirkkorouva aloittaisi, jos Jeesus epäteologisesti lasketaan mukaan, ja onhan hänet laskettava, kolmannen uskonpuhdistuksen. Sanoin, että sen voisi aloittaa täällä Savitaipaleella. Saarnaspöntöstä. Tuomitsemalla Rahapirun ja jääkiekkotermein, "sitä kautta" seurakuntien metsänhakkuut. Kaikissa seurakunnissa. Kirkkorouva ei ole vastannut.

Minä naulaan ja naputan. Uskonpuhdistus. Nyt.

________________

MAAILMAN KRISTITYN YHTEISÖN
VIRALLINEN PANOS MAA-PLANEETAN  SÄILYTTÄMISEKSI ON HYVIN VÄHÄINEN JA MIELIPITEET OVAT HYVIN RISTIRIITAISIA.

MONET KRISTYT YHDYSVALLOISSA MM. KANNATTAVAT PLANEETAN TUHOAVAA YDINSOTAA TULLAKSEEN NOPEAMMIN TEMMATUIKSI TAIVAASEEN. MONET HEISTÄ OVAT HALLINNON KESKEISILLÄ PAIKOILLA.

NAAPURINI, SYVÄUSKOVAINEN KRISTITTY SANOO, ETTÄ KÄYNNISSÄ OLEVA MAAILMAN TUHO ON JUMALAN TAHTO JA NOUCANDOO.

https://yle.fi/uutiset/3-10489803

MITÄ KRISTITTY AJATTELEE MAAILMAN TUHOSTA?
Panenteismi ei ole sama asia kuin panteismi, jonka mukaan todellisuus ja Jumala ovat sama asia.

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/maailma-tuhoutuu-mita-ajattelee-kristitt-1

--------------------

KATKERAN PÄIVÄKIRJASTA

http://karjalastakajahtaa.blogspot.com/2014/10/uudet-aforismini.html?m=1

Kun pappi puhuu, samasta asiasta, toisin virkansa puolesta kuin yksityishenkilönä, papilla on aika oman mielensä uskonpuhdistukselle.
A. E. Bäcklund