tiistai 20. marraskuuta 2018

TAPPAMISEEN LIITTYVÄ UUTINEN JA MIELIPIDE

Ensimmäistä kertaa pääsen korkkaamaan neitseellisen uutisen.
Vastasin Uuden Suomen verkkolehden hävittäjähankintoja koskevaan uutiseen. Ihan ekana ja ilmeisen ypönä.

Tästä keskusteluun. Siellä muutakin kuin tuo lopussa oleva avausteksti:
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/265061-kl-lisakierroksia-suomen-havittajakisaan-valmistaja-lupaa-f-35n-hinnan-laskevan

Kas näin sanoin:

Hävittäjähankintaa voi tarkastella monesta näkökulmasta. Laajin lienee maailmanpoliittisen kehityksen skenario. Maailmansotaako kohti?
Muita on useita. Kuten sodan kuvan nopea muuttuminen teknisessä mielessä. Robotiikka ja tekoäly. Autonomisesti taistelukentällä toimivat yksiköt. Ne ovat jo arkipäivää ja suurvaltojen pääasialliset sotilaalliset panostukset liittyvät juuri näihin.
Kuitenkin on yksi sotilaallisiin kalustohankintoihin liittyvä tekijä, joka on täysin ylitse muiden. Suomen taloudelliset resurssit. Mihin Suomella on realistisesti varaa, jättämättä yhä suurempaa osaa kansalaisista köyhyyteen, tai vanhuksia paskoissaan yksinäisiin luukkuihin. Kysymys on arvoista.
Kansalaisia sumutetaan. Viimeksi muutama päivä sitten ministeri P. Orpo sanoi teeveessä hankintojen maksavan 7 - 10 miljardia euroa. Totuus on toinen. Elinkaarikustannuksineen ja asejärjestelmineen hankinta tulee katajaiselle kansallemme maksamaan 35 miljardia vähintään. Summa on jopa alakanttiin, sen Hornett-kokemus osoittaa. Tieto on olemassa.
Entisenä meriupseerina ja kansalaisena uskallan väittää myös, että Merivoimien korvettiluokan, yli 100 metriset pinta-alukset ovat virheellinen hankinta. Ne ovat rikkonaisen rannikkomme puolustusdoktriinissa aivan liian isoja yksiköitä. Kansalaisten tuleekin tietää, että 4 valtamerikelpoista korvettia ovat sunnitellut niin teknisesti kuin muutenkin nato- ja eurooppayhteensopiviin operaatioihin enemmän kuin Suomen rajoilla tapahtuvaan puolustukselliseen sodankäyntiin.
Alushankinnan hintalappu on nousemassa 1,5 miljardista asejärjestelmineen jo lähelle 2 miljardia ja elinkaarikustannuksineen tietenkin ainakin nelinkertaiseksi. Sekin on liikaa Suomen resursseille. Huomattavasti parempia ja halvempia tapoja löytyy rannikkojemme puolustamiseen. Kysynkin, viekö kissa häntää, vai kettu kissaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti