Saari on muutaman sadan kilometrin päässä Afrikan rannikosta. Sen pinta-ala on 1500 km2 ja lähes pyöreä saari on halkaisijaltaan noin 50 kilometriä. Turistityöläisiä on 900.000. Heitä sanotaan asukkaiksi.
Kun Suomen itärajalta tulee ensimmäisen kerran Amerikkaan, ensiksi ihmettelee hyvinvoivia, hyvinsyöneitä amerikkalaisia. Kun tule Gran Canarialle ihmettelee auringon töitä. Saaren tällä nurkalla ei olisi juurikaan mitään ilman aurinkoa. Vai olisiko sittenkin? Olisivatko kalliot ehjät, rinteen ilman keskeneräisiksi jääneitä rakennelmia?
Kuinka kauan saaret pysyvät pinnalla hotelliensa ja jätteidensä alla, feikin olemassaolon alla? Loppuuko vesi ennen lentomatkailua? Suuriin hotellikomplekseihin on käynnissä jatkuva, valtava tankkiautoralli. Saaret ovat kuivumassa. Maatalous kulutti vielä 20 vuotta sitten pääosan vedestä, mutta sai taipua hotellibisnekselle. Nyt hotellibisnes on taipumassa luonnolle.
Miksi enää tänne palaa? Siksi, että suru voittaa auringon lämmön. Siksi kun näen ihmisen ahneuden muuttuvan järjettömyydeksi. En halua lomanmittaista pahaa mieltä.
Kanarialinnun silmin:
https://youtu.be/pAQsHh1ExNQ
