omalla rajallani, niche
huoneentaulusi punaiset huulet /
käännän tietenkin katseeni kellooni /
enää en usko pystyväni
rajallani sinuun,
josta en näe aikaa /
olet tulossa
ensimmäisestä naurusta /
se lukee siinä ensimmäisenä
hentona värinänä ylähuulessa,
että katso, jumal auta
tätä vihreää hetkeä,
kun olen vanha
kuin lähes ikuisesti lipuva aalto
ja minä huudan ja huudan /
miten maatasi kutsutaan /
minä sanon sitä kuolemaksi
ja ensimmäistä kertaa yritän tunnistaa puita
katseesi peilistä /
aika kasvattaa epäsuhtaa
en tarvitse itseäni enää /
jalkasi kastelet minuun
siinä missä veteni sortuu pärskeiksi /
ikuinen kevään tuoksu kertoo lähdöstäni
suolainen vesi lukee viimeisen /
katselet vielä merelle /
se on tyven /
