Valtiota voi pitää biomassansa myötä biologisena organismina, jonka kehityksellä on tahto ja suunta.
Biomassan rakenne on merkityksellinen.Lajien väliset määrälliset suhteet vaikuttavat valtion sisäiseen, sekä ulkoiseen toimintaan.
Valtion elinympäristön tila, laajasti ymmärrettynä, on keskeinen toimintaan vaikuttava tekijä. Puutteet pyritään kompensoimaan moninaisella tietoisella toiminnalla, kuten tuonnilla ( kaupankäynnillä ) valtion ulkopuolelta, pahimmillaan sodalla. Niukkuus ja toisaalta runsaus resursseista vaikuttavat aina bio-organismin toimintaan jatkuvuuden varmistamisessa, ollen merkityksellisin tekijä selviytymisessä.
Keskeinen elementti valtio-organismissa on ihmislajin laatu ( tiedon luominen ja hallinta ) ja määrä valtiossa. Lajeille tyypillinen levittäytyminen, tai sukupuutto, koskevat myös ihmislajin lajinomaista käyttäytymistä, määrittäen lajin kollektiivista käytöstä. Ihmisen kohdalla kollektiivisesta käytöksestä puhutaan termillä politiikka. Se ei ole irrallaan bio-organismin selvitymiskeinoista ja on kaikille lajeille ominainen. Kysymys politiikassa onkin ihmisryhmän käyttäytymistieteisiin pohjautuvan toiminnan toteutuksesta.
Valtiobio-organismin tilanteen mukaista käyttäytymistä ohjaavat hallintorakenteet omine normistoineet ja ovat valtioissa hyvin erilaiset, aina yhteiskuntarakenteista vapaasta yhteiskunnasta demokratian kautta absoluutisen totalitarismin malleihin. Käyttäytyminen on kuitenkin pohjimmiltaan, hallintomalleista huolimatta, päämääriltään samanlaista. Bio-organismi pyrkii selviytymään määrittelemättömään tulevaisuuteen.
Valtiobio-organismin käyttäytymismallit erilaisissa tilanteissa noudattavat pitkälle käyttäytymistieteissä tunnettuja, bio-organismeille ominaisia toimintatapoja. Kun omat rajoitteensa täysin tuntevaa perhosen toukkaa koskettaa, se vetäytyy pienentääkseen pinta-alaansa ja pyrkii suojelemaan itseään muuttumalla epäoleelliseksi itseään koskettavan konfliktin osalta. Toisessa ääripäässä monille organismeille viimeisin keino on epätoivoinen hyökkäys.
Mikrobiologian organismeista löytyvät kuitenkin tehokkaimmat tavat turvata jatkuvuus: yli näköpiirissä olevan tarpeen tapahtuva ylisuuri lisääntyminen. Ihmislajin näkökulmasta tästä kertovat, muiden muassa, bakteerien tilanteenmukainen nopea lisääntyminen. Bakteerin näkökulmasta se sitä tietenkään ei ole, vaan on äärimmäisen tehokas selviytymiskeino. Juuri mikrobeista kaikki elämä tällä planeetalla on saanut alkunsa.
Mikrobien käyttämää olemassaolon turvaamisen mekanismia käytetään, ihmiseen sisäänrakennetusti, myös valtiobio-organismien olemassaolon turvaamiseen. Omaa vaikutusvaltaa pyritään lisäämään, oman kyvykkyyden rajoissa, oman bio-organismin ulkopuolelle. Kyse on olemassaolosta ja jatkuvuuden turvaamisessa pyrkimällä vaikuttamaan olosuhteisiin oman bio-organismin lähellä ja sen vaikutusalueella. Toiminta on täysin itsekästä, vaikkakin toteutukseen kuuluu näennäisen hyödyn tarjoaminen ja sen ymmärtämisen idologinen pilkkominen osiin perillemenon varmistamiseksi.
