JOULUTARINAA

Tämä teksti on Instagram-postaukseni teksti.

Se on liian pitkä monelle alustalle, mutta tästä se löytyy.

JOULUTARINAA

Jo  40 vuotta olen kärsinyt joulunseutuun ahdistuneisuudesta. Se ei suoraan ole vaikuttanut joulukuun arkeeni, mutta siellä se on taustalla ja aiheuttaa mieleeni häiriön. Onneksi, subjektiivisen käsitykseni mukaan, se on ainoa tiedostamani toistuva mielenhäiriö. Joku voi sanoa jotain muuta.

Viime vuosina angsti on hellittänyt. Olen saanut läheisiltä ymmärrystä ja kevennystä raskaaseen jouluun. Olen myös itse kolmen, neljän vuoden ajan työstänyt asiaa, kahdesta kulmasta. Vapautuakseni hatutuksesta.

Tärkeimpänä mieltäni askarruttaneena kysymyksenä olen selvittänyt rahanteon roolia, aina ajasta ennen joulua, Rahan esiripun noustua juuri ennen joulunaikaa Black Friday-teemalla seurannaiskampanjoineen. Tuo esirippu ei kunnolla ole ehtinyt laskeutua, kun alkaa joulumyynnit ja sitten alennusmyynnit. Tavaraa myydään ja ostetaan. Enimmäkseen tarpeettomasti. Brändit halutaan ajatuksiimme kuin lapamadot. Useinkin valheelliset ja tekemällä tehdyt. Ihmiset, jotka eivät osta, saavat kokea kaupan mielestä oikeutetun stigman. Kauppa sanoo taitavasti, välillisesti ja kaunistellen, että kaikki ostavat. Sinäkin. Sinunkin tulee ostaa. Vaikka ei olisi varaa. Tässä kohtaa joulua tietenkin tulevat rahanlainaajat mukaan. Pikavippiä ja kulutusluottoa. Monen kanssaihmisen ahdistus syvenee niiden vuoksi.

• Ostamiseen liittyy runsas ja useinkin epäterveellinen syöminen ja erityisesti juominen. Alkoholiin uppoaa euroja. Minua on aina yllättänyt se, että jouluna juodaan tässä maassa eniten alkoholia verrattuna muihin vuotuisiin juhliin. Omaan jouluuni alkoholi ei ole milloinkaan kuulunut, muutamaa viinilasillista enempää.

• 
  Toiseksi, ajallisesti enemmän, selvitin itselleni joulun uskonnollista olemusta ja perspektiiviä. Ihmiskunnan historia koostuu pääosin tapahtumista, jotka tapahduttuaan muuttuvat tarinoiksi. Lajimme kulttuuri ja uskonnot ovat tarinoita ja niiden sisäisiä kertomuksia.
  Minulle, sekulaarille agnostikolle on ajatuksellisesti helppoa lähestyä joulun kristillistä tarinaa. Jeesuksen, yhden juutalaisen neitseellinen syntymä on hieno tarina. Kauniskin. Mutta sen perintö on ruma. Se on itse asiassa inhimillisesti katsoen, jopa monista näkökulmista, julmempi kuin aikamme julmuus. Ainakin suhteellisesti katsottuna väestömääriin peilaten.
  Jatkuu vielä kommentissa.

  
  

  • Lopullisesti menee joulukinkku jopa tapakristityllä väärään kurkkuun, kun kuulee, että vajaassa parissa sadassa vuodessa, noin vuosien 1080 - 1280 välillä yhdeksällä ristiretkellä Palestiinan ja Välimeren arabimaihin, kuoli tauteihin ja tapettiin 1,7 - 2 miljoonaa ihmistä. Mittakaavaksi: tuolloin Euroopassa asusteli noin 70 miljoonaa ihmistä. Inkvisiitiossa noitina ja harhaoppisina tapettiin, myös pro-Jeesus projekteina, lähteistä riippuen 20.000 - 300.000 poloista, joista yksikään ei ollut aikamme pääsiäisnoitaa kummempi.
    
    Ehkä kuitenkin on merkityksellistä, juuri näin kristillisen juhlan edellä huomata, että uskonnot tarinoineen edelleenkin tappavat, erityisesti abrahamilaiset uskonnot, juutalaiset, islamilaiset ja kristityt. Tappavia ovat toki muutkin uskonnot, kuten vaikkapa edelleen jatkuva tragedia rohingya-kansan teurastuksena Myanmarissa. Helppo minun on olla tätä jeesus-tarinaa juhlimatta.
    
    Paradoksaalista on hurjan määräinen höpötys rauhoittumisesta joulunpyhiksi. Suurimmalle osalle se on mahdotonta. Sympaattinen hermosto on kireällä kuin pyykkinaru pakkasessa, eikä viinallakaan sitä joulun hetkenä alas saa ajettua. Mutta yritetään! Yritetää laskeutua jouluun, niin kuin nätitsti sanotaan. Nyt on pakko lopettaa. Alkaa ressaamaan. ?