Sitä kirjoitettiin 20 vuotta ja minä kadehdin jotain siinä kaikessa, mihin en itse pysty ja jota 235-sivuinen teos on. Enkä luettuani haluakaan. En tässäkään "kirja-arvostelussa" vie teitä kirjallisuustieteelliseen analyysiin tästä teoksesta, enkä siihenkään pystyisi. Pidän lyhyenä. Ja tämä onkin syytä pitää lyhyenä ajatellessani kirjan tekijää.
Kirjan lopussa on Ville-Juhani Sutisen oma arvio kirjasta. Itse en lainkaan moniin hänen käsityksiinsä yhdy. Hän myös suomensi kirjan vuonna 2007 ja mielestäni suhteellisen hyvin. Alkukielelläkin kun olen lukenut, niin uskallan antaa kehun. Runokirjan nimi on koruttomasti "Kaipauksen kirja, Book of Longing" ), julkaistu vuonna 2006. Teksti ja kuvat Leonard Cohen,
Leonard Cohen syntyi Kanadassa Motrealissa syyskuussa 1934 juutalaiseen kauppiasperheeseen. Kuoli sitten, elettyään 82 vuotta, marraskuussa 2016 Kaliforniassa Yhdysvalloissa lähellä kahta lastaan, jotka teki maailmaan taiteilija Suzanne Elroidin kanssa. Naimisissa ei ollut koskaan. Juuri ennen kuolemaansa hän viihtyi yhdessä laulaja Anjani Thomasin kanssa. Cohenin äiti oli liettualaista rabbisukua. Isä kuoli Leonardin oltua 9 vuotias. Äitiään runoissa monissa itkee. Siksi sukuselvitystä.
Siinä sitten oli nuorella miehellä tutustumista amerikanjuutalaisuuden vielä 50-luvun ahtaastakin yhteisöstä ulos, muun muassa katolilaisuuteen irlantilaisen kotiapulaisen kautta, sekä aikaan sopivasti nuorelle juutalaispojalle muodollisiin yliopisto-opintohin ilman sen kummempia päämääriä. Hän opiskeli 4 vuotta kirjallisuutta, kirjanpitoa ja yritysoikeutta. Mikä aineyhdistelmä! Tärkeämpää kuitenkin oli, että tuolloin Leonard Cohen tutustui syvemmin runouteen ja liittyi useisiinkin kirjoittaviin ryhmiin. Musiikki tuli tuolloin myös osaksi elämää ja hän soitti useita instrumentteja olematta kuitenkaan mitenkään erityislahjakas. Ensimmäinen bändikin "The Buckskin Boys" perustettiin tuolloin. Itse hän on useissa haastatteluissa kysyttäessä tuolta ajalta kuitenkin nimennyt suureksi vaikuttajaksi itselleen espanjalaisen kommunistin ja runoilijan Federico Garcia Lorcan. Jopa niin, että nimesi toisen lapsensa Lorca'ksi. Nuoruudessa aina lähes kolmekymppiseksi kuitenkin kirjallisuus ja kirjoittaminen olivat etusijalla. Musiikki hiipi varkain vallitsevaksi vasta 60-luvulla. Mutta kuten "Kaipauksen kirja" olemassaolollaan kertoo, kirjoittaminen ei loppunut koskaan.
Hän itse sanoo:
VIIVYTYS
"Voin pitää sisälläni paljon - en puhu
ennen kuin vedet tulvivat yli äyräiden
ja murtuvat yli padon."
Sitten onnistuin viivyttämään tätä kirjaa kelpo hetken
1900-luvun jälkeiseen aikaan
Jos katsoisin, että tässäpä oli se kaikki, mistä runokokoelman teksti syntyi, tekisin karkean virheen. On sanottu, että Leonard Cohenin elämässä keskeistä olisi ollut hengellinen etsintä nuoruusvuosista asti. Minä en väitettä niele, niin kuin nielin kirjan tekstit. Esimerkiksi on otettu hänen 5 zen-vuottaan vuodesta 1994 alkaen Baldy-vuoren zen-yhteisössä Uudessa Meksikossa omassa mökissään. Hän ei tosin viettänyt siellä kaikkea aikaansa, mutta riittävästi saadakseen zeniläisen nimenkin opettajaltaan. Hänestä tuli Jikan.
Cohenin itsensä mukaan hänen buddhalaisuutensa ei ollut ristiriidassa hänen juutalaisuutensa kanssa, sillä zen-buddhalaisuus ei ota kantaa jumalien olemassaoloon. Vaan niin kävi, että zenin kuolema ja lähtö vuorelta näkyy värssyissä. Ja ajautuminen jumalalliseen ateismiin. Ajalla oli muitakin vaikutuksia. Ja kaikki näkyvät teksteissä ja myöhemmin kuuluivat. Melankolinen musiikki oli tiedostamaton synteesi.
LEMMENKIPEÄ MUNKKI
Ajelin pääni
pukeuduin kaapuun
nukun mökkipahasen nurkassa
vuorella kahdentuhannen metrin korkeudessa
Täällä on synkää
Ainoa mitä en tarvitse
on kampa
Baldy-vuori 1997
Leonard Cohenin ollessa luostarissa, hänen managerinsa kavalsi miehen koko omaisuuden. Mies ei murtunut, vaan lähti uudelleen kiertueille vastoin aiempia suunnitelmiaan. Tämäkin näkyy runoissa. Samoin kuin rahan mahdollistama elämä matkusteluineen, naisineen ja huumeineen. Leonard Cohen oli ketjupolttaja ja savukkeilla oli oma merkityksensä teksteihinkin kirjoitettuina. Tupakka ja huumeet jäivät 2000-luvulle tultaessa, mutta viini ja viski jäivät. Ja Prozac. Ja naiset.
"Kaipauksen kirja" on minulle enemmän kuin runokirja. Se on tarkin mahdollinen kuva ja kuvaus ihmisestä. Minulle teoksen tekee voimakkaaksi kokemukseksi samaistuminen johonkin. En välitä miettiä mihin. Ihan parasta runoutta syvätä. On kohtalon ivaa, että teos tuli eteeni Savitaipaleella. Monien vuosien jälkeen. Vahva lukusuositus! Must ja Mirr!
