LÄHTÖ

Tänään pitäisi saada aikaan viimeinen postaus Instagramiin. Miksi olen tähän lähtöpäätökseen tullut? Kirjoitin asiasta jo viikkoja sitten, että lähden. Lähtöaika vain jäi ilmaan. Aiemmin, jo jonkin aikaa sitten, olen poistunut Facebookista ja muutamia viikkoja sitten Twitteristä. Poistuminen Instagramista on luonteva jatko.

Suuressa kuplassa haettuna syy lähtööni viestialustoilta on niiden nopea muuttuminen. Muutoksen vääjäämättömyyden kaikessa olevaisessa ymmärrän, niin somessakin, mutta voin olla pääosin tuon muutoksen ulkopuolella, sen yksittäisenä tekijänä ja mahdollistajana. Erityisesti kaksi keskeistä asiakokonaisuutta somen muutoksessa harmittaa. Muut syyt sisältyvät niihin.

Ensimmäinen on keskittyminen. Alustat keskittyvät yhä harvempien omistukseen ja sitä kautta määräysvaltaan. Meta-konsernissa, yli sen 70 miljardin dollarin liikkeenvaihdon, pitää valtaa toimitusjohtaja Mark Zuckenberg, joka perusti Facebookin. Metassa näkyy alustojen keskittyminen. Metan varjon alle on ostettu ja siirretty muun muassa Facebook, Whatsapp, Instagram ja Messenger. Massiivinen alustojen keskittyminen yhteen omistukseen vaikuttaa vääjäämättä tiedon keräämiseen tehostetusti asiakkaista, heihin lähes huomaamattomasti vaikuttamisen ja käyttäjämassan käyttämisen omistajien päämäärien saavuttamiseksi. On myös kiistatonta, että keskittynyttä, globaalia sosiaalista mediaa pystyvät kolmannet osapuolet manipuloimaan ja käyttämään omien kohderyhmiensä manipulointiin. Tässäkin alustojen keskittyminen on keskeinen tekijä.

Merkittävä ja uusi somen ilmiö on alustasegregaatio. Suosituimmat some-alustat keskittyvät yhä harvempiin käsiin. Paras esimerkki on Twitter. Miljardööri Elon Musk osti Twittertin 44 miljardilla dollarilla täydelliseen määräysvaltaansa ja palautti alustalla qanonlaisen narratiivin hyväksymällä valheelliset "tosiasiat" tosiasioina. Samalla, todistetun valehtelunsa vuoksi, Twitteristä poistettu ex-presidentti Donald Trump sai takaisin kirjoitusoikeutensa. Muskin poliittisesta vaikuttamisesta kouriintuntuvin, toistaiseksi, oli hänen kehotuksensa äänestää 2022 välivaaleissa republikaaneja. Minulle kehotus oli lähteä Twitteristä lopullisesti. Juuri nyt Twitter erityisesti anglosaksisessa maailmassa täyttyy Venäjän presidentin Vladimir Putinin ja sotapolitiikkansa ymmärtäjistä. En halua tätä toimintaa tukea käyttämällä alustaa. 

Myös qanonlaiset ovat aktivoituneet Twitterissä. Viikolla nähdyssä dokkarissa senaattoriksi pyrkivä qanonlainen esittää täysin vakavasti muun muassa, että presidentti Obama on pedofiili ja että rouva Obamalla on isompi penis kuin väitteen esittäjällä, eivätkä heidän lapsensa ole heidän omiaan. Dokkari löytynee toistaiseksi Yle Areenasta.

Toiseksi tulevat sisällölliset muutokset. Mainonnan lisääntymisen lisäksi yhä enemmän katseluaikaa saavat lyhyet viedot, joilla kuvataan merkillisiä sattumuksia, ajatuksellista kepeyttä ja niin sanottua tik-tok-tanssia eri muodoissaan. Siis sirkushuveja. Keskeistä on videon nopeus, lyhyys ja pääsääntöisesti sisällön aneemisuus. Muutos näkyy myös YouTubessa jossa on oma paikansa Short-videoille. Muutokset kertovat erityisesti somea käyttävien ihmisten mielenkiinnon keston jänteen lyhentymisestä. Lisäksi omistajien vaikutus sisältöihin on yhä enemmän huomattavissa.

Yksi keskeinen tähän liittyvä Instagramista lähtöni syy on kanavan nopea kaupallistuminen. Jopa puolet postauksista on tehty mainonnan yhtenä alalajina. Itse mainos useinkin verhotaan postattaviin "omiin kuulumisiin", kaupalliseen yhteistyöhön, mutta myös täysin suoraa mainontaa on. Mainosvälejä Instavirtaan ostavat niin autokauppiaat kuin verkkokaupat ja jopa kylien elitarvikekaupat. Juuri ennen tätä kirjoitusta laskin viidestäkymmenestä Instagram-postauksesta 19 kaupallista. Itse näen Instagramin kaventuneen myös sisällöitään. Jos kirjoitan Instagramiin poliittisen, kantaa ottavan päivityksen, olen outolintu. Olkoon sitten niin.

Jään vielä toistaiseksi YouTubeen ja kirjoittelen epäsäännöllisesti blogia, huolimatta siitä, että blogien kirjoittaminen, kestettyään somessa noin kaksikymmentä vuotta, on hiipumassa. Ihmiset eivät enää halua lukea arkin mittaista kirjoitusta. Se on liian työlästä.

Klikkaa auki.

Blogini: Kahdesti kadonnut.

YouTube: YouTube

                                                                                                                                                                                              

VIIMEINEN TWIITTI. TUNTOJA.

Tänään ajelin työhuoneelle auringon paistaessa matalalta jäähiukkasten läpi. Pysähdyin kolme kertaa. Kuvasin. Parhaimman maiseman missasin. 

Itäisellä taivaalla Lappeenrannan suunnalla horisontista nousevat tummanharmaat pilvet muodostivat valheellisen vuoriston. Leväsen kohdalla vuoret olivat kadonneet.

Tänään tuli pitkään tekemäni työ päätökseen. Virtuaaliseen päätökseen. Mikään ei tule valmiiksi, mikä ei milloinkaan alkanutkaan. Tänään jäin pois viimeisestä keskeisestä sosiaalisen median alustasta, Twitteristä. Jäljellä ovat enää verkon pikaviestimet ja blogi.

Olo ei olekaan tyhjä, vaan täysi. Ähky. Uuskeskustalaisena en juurikaan enää ajattele syntyjä syviä ja jos milloin ajattelen, teen sen keskustalaisittain oman napani kautta. 

Yhteisöä, planeetan tulevaisuutta ja elonkehää en enää pätkääkään ajattele. Mennään tässä ja nyt.  

Tilanne toki henk.koht. prosessini myötä voi tosin vielä muuttua. Silloin minusta tulee klassisen koulukunnan anarkisti ( tappisilmäisten ei tule liittää anarkiaan ), joka EI OMISTA älylaitetta  lainkaan, eikä silloin sovi olla keskustalainen rahan renki. Eikä kenenkään muunkaan renki.

KUOLEMA KUULUU KAIKILLE, FACEBOOK EI.

Noin vuoden ajan olen tehnyt merkintöjä sosiaalisesta mediasta, sen vaikutuksesta "johonkin" ja vaikutuksesta itseeni. Minuun.

Olen käyttänyt pääasiallisesti kolmea mediaa; YouTubea, Instagramia ja Facebookia. Hyvin harvoin, käytännössä en lainkaan, myös Twitteriä. Mikäli tämä tekstien sähköinen tallettaminen, bloggaaminen, lasketaan some-genreen, olen käyttänyt viimeisen vuoden aikana viittä hyvin samanlaista, mutta myös erilaista mediaa. Näin hölmön vastakaisesti on sanottava.

Facebookilla olen touhuillut eniten. Jäin reilu vuosi sitten pienelle tauolle hyvästä syystä: julkaisemistani estettiin. Juttuja poistettiin. En pitänyt sitä kohtuullisena omalta kohdaltani, vaikka "bannaamisen" henkilökohtaisuuksiin menevien törkeyksien osalta hyväksynkin. Itse en niihin mennyt. Minua estettiin poliittisten mielipiteideni vuoksi. Pienen totaalitauon jälkeen yritin uudelleen ja onnistuin.

Muutamia huomioita Facesta. Tärkein indikaattori on minulle keskustelun syntyminen. Reaktio. Se on enemmän kuin peukku, vau, tai surunaama. Keskustelua on helppo luoda. Tarvitsee vain valita aihepiiri, jossa lukijat ovat mahdollisimman paljon jakautuneet kahteen "ehdottomaan leiriin". Tällaisia aihepiirejä ovat ympäristönsuojelu, maahanmuutto, Perussuomalaiset, Vihreät, Kokoomus, Keskustapuolue, istuva hallitus, hiilinielut, tai vaikkapa verotus. Keskustelua syntyy takuuvarmasti. Sen sijaan keskustelun laatu, keskustelun alustan laadusta ja luonteesta johtuen, jää useinkin ala-arvoiseksi. Varsinkin tapauksissa, joissa keskustelu lähtee aaltoilemaan kohti Jukolaa, pois avauksen keskiöstä. Lisäksi usein avauksen osalta kantelupukki kaakattaa ja moderaattori usein kantelijaa uskoo. Liian herkästi.

Sen sijaan, jos avaan aiheella, joka juuri hetkellä ei ole ajankohtainen, mutta jossa itse näen ilmiön, syy-seuraussuhteita, postaus kertoo omasta kokemuspiiristäni, liittyy kulttuuriin, teen linkin ulkomaiseen lehteen saatesanoin, olen sanomisessani kuiskaaja. Tai tuuleen huutaja. En edes kärjistä, kun väitän, että taitavalla totuusarvon kääntämisellä, negaatiolla saa lukijoita.

Tilannetta käytetään hyväksi. Karkeasti ottaen Facebook on yhä enemmän jakautumassa nuolijoihin, niihin jotka kirjoittavat sitä, mitä uskovat oman viiteryhmänsä ihmisten haluavan lukea ja niihin, jotka kirjoittavat vain auki sen, että ovat erimieltä. Vaikuttamiskanavana Facebook onkin menettämässä merkitystään, mutta lisäämässä merkitystään turnauskenttänä, jossa voi osoittaa värinsä, komppaniansa, klaaninsa, tai jotain. Minulle Facebook on muuttumassa päivien myötä yhä merkityksettömämmäksi. Tarpeettomaksi. Tarpeettomaksi maailmankuvalleni ja sen muuttumiselle.

YouTubessa tehdään käyttäjälle kuva ja ääni valmiiksi. Toisin kuin Facebookissa, jossa parhaimmillaan lukija itse tekee kokemusavaruudessaan oman kuvansa ja äänensä. YouTube on käyttäjilleen, katselijoille, helppo media. Tekijöilleen ei niinkään. Taitavimmillaan hyvä YouTube-tuotanto on tuutorimaista. Opettavaa. Vaikeakin todistelu on käännettävissä lähes opetukseksi taitavasti tehtynä. Asian näennäinen unboxing. Eli, että uskottavahan se on, kun näkee.

Itse käytän yhä enemmän videon mahdollisuuksia sanoakseni jotakin. Hyvin tagitettu video leviää hyvin  hetkessä ympäri planeetan. Vaikuttavuus, jos sellaista haluaa, on hyvä, erityisesti päivänselviä epäkohtia kuvattaessa, tyyliin uskon, kun näen.
Koen myös saaneeni aikaan jotain.

Videonjakopalveluissa viestin sanoma leviää hyvin ja äärimmäisen nopeasti. Niin hyvässä kuin pahassa.  Oli sitten kyse Isisksen kaulankatkaisuvideoista, tai vaikkapa tämän aamuisesta klipistä, jossa hongkingilainen poliisi ampuu mielenosoittajaa pistoolilla rintaan. Klippi on katselijaansa yhtä lähellä kuin tekijänsä ja kuvattu tilanne. Näiden lyhyiden kansalaistuotantojen määrä ja merkitys onkin kasvussa. Videoklippien teknisellä laadulla, yllättävää kyllä, on sekundäärinen merkitys.

Kansalaistuotantojen määrien valtavan kasvun on mahdollistanut viestintätekniikan jättimäinen kehitys älypuhelimien ja niiden sovellusten kehityksen myötä, sekä nopeat, edulliset tiedonsiirtoverkot.
Käynnissä onkin jo nyt myös länsimaissa pyrkimykset rajoittaa kansalaisten mielipiteen ilmaisua sähköisesti, muun muassa sovelluksia sulkemalla, tiedonsiirron hinnoittelulla ja tekijänoikeuskysymyksin. Kansalaiset ovat aina vallan uhka.

Itse ole tehnyt YouTubeen ( tästä kanavalleni: youtube.com/artobäcklund ) lähes 400 videoklippiä yli kymmen vuoden aikana. Näen tuotannossani kehityskulun. Teknisessä laadussa, että myös sisällöllisesti. Huomaan, että YouTubessa minua myös kiinnostaa, sisällön lisäksi, tekemisen tekniikka ja dokumentaatio.

Olen myös Instagramissa. Minulle se on viihteellinen, kuvallinen alusta. On yllättävää, että monelle leipänsä somesta saavalle Instagram on tärkeä alusta. Siellä minulla on ajoittain yritystä saada vähän hymyä katselijan ilmeeseen.

Kultuuriantropologisesti ajateltuna Twitter on aivan omanlainen ilmiönsä.
Luulen, että kaikista sosiaalisen median sovelluksista Twitter muokkaa maailmaa eniten. Miksi?

Twitterissä sanotaan sanottava lyhyesti. Siellä "vuodatetaan" omia asioita ja muidenkin. Esitetään jyrkkiäkin kannaottoja ilman, että tarvitsee mitenkään perustella. Juuri tämän huomion, pinnallisuuden vuoksi, on Twitter alustana merkityksellinen. Kulttuuriantropologisesti merkittäväksi ilmiösi Twitterin tekee se, että siitä on lyhyessä ajassa tullut merkittävä vallankäytön väline merkittävienkin poliitikkojen keskuudessa.

En sano tässä ääneen esimerkkinä erästä maailmanvallan johtajaa, sillä maan sähköisten medioiden tiedustelun algoritmit löytävät minut aivan suotta ja aiheuttavat turhaa toimintaa. Senkin on sosiaalinen media saanut aikaan.

LYHYESTÄ TWIITTI KAUNIS

http://m.mtv.fi/uutiset/it/artikkeli/sovellus-sanoo-vain-yo-kerasi-miljoonarahoituksen/3452984itsee Venäjän rikollisen toiminnan Ukrainassa. #putin

#Venäjän haamu: Lännen on syytä pysyä poissa Ukrainasta, muuten seuraukset ovat julmat. #ukraina

Yllä “poliittinen dialogi” kuvaa aikaamme. Keskustelu ihmiskunnalle tärkeistä asioista on tätä ja tästä. Twiitin lauseen, tai parin väite. Heitto, tai toteamus. Ilman sisältöä, ilman oikein mitään.

Ihmiskunnan kehitykselle kommunikaation kehittyminen on ollut yksi tärkeimmistä edellytyksistä selvitytyä ja menestyä lajien joukossa. Keskustelua oppineiden johdolla "omien kesken" syntyi jo 1000 - 250 eKr Kiinassa Tsoun dynastian aikana. Kuitenkin pohjan modernille keskustelu- ja väittelytaidolle antoi Aristoteleen ( 384 - 322 eKr. ) kirjoittama teos "Retoriikka".

1800 - luvulla printtimedian ja sen jälkeen nykyisen digitaalisen median kehittyminen face-to-face keskustelun rinnalle ja lähes kaikkien saataville, eli ns. "mcluhanilaisen maailmankylän syntyminen, ovat vaikuttaneet koko ihmiskunnan arkeen ja tulevaisuuteen. Ajateltaessa ihmisen lajina sopeutumisesta nopeaan muutokseen fysiologisesti, on rinnalle nostettava nykymedian ajatteluun vaikuttava vaikutus. Lähes jokainen ihminen on oma globaali tietotoimistonsa. Tiedonkulun pelkistyminen ja viiveettömyys ovat ihmisen 200.000 tuhannen vuoden historiassa täysin uutta. Onko ihminen lajina sopeutunut selviämistä edellyttämällä tavalla? Tieto edellyttää ja aiheuttaa energian kulutusta ennen ja jälkeen julkaisunsa. Koska myös digitaalisessa argumentoinnissa on kyse, tai ainakin pitäisi olla,  sosiaalisesta, verbaalisesta ja älyllisestä toiminnasta, jolla pääsääntöisesti pyritään jonkun näkemyksen tukemiseen, tai kumoamiseen, esittämällä perusteluita, on digitaalisessa on-line keskustelussa olemassa oiva peruselementti toimivan keskustelun aikaansaamiseksi. Se on hylätty.

2000-luvun alun nettipäiväkirjoista siirryttiin blogeihin, joissa omakohtaisuuden kontekstia laajennettiin. Niistä eriytyivät nettikolumnit. Ne edustavat parhaimmillaan keskustelutaidon nykyaikaisinta ilmenemismuotoa ja herättävät vasta-agumentaation tarpeen hädän monissa lukijoissa. Ilmeisesti taloudellisten heureka-innovaatioiden ja tietotekniikan nopean kehityksen seurauksena, joissa käytettiin hyväksi kirjoittavan ihmiskunnan hektisyyttä, syntyi Facebook. Virtuaalitalouksien virtuaaliyritysten rakkaudella muistettu isoäiti. Samalla printtimedia epätoivoisena kaakon kaivon ahdistuksesta muuttui tabloidiksi ja panostaa lööppeihin sisältöjen ohetessa. Ilmeisen myöhäistä, sillä luku- ja kirjoituslaite kaikilla on taskussa. Ja yhä useammalle riittävät lööpit. Valitettavaa, mutta näin meidät pakottamalla opetetaan. Hipaisemaan.

FB on pieneltä osin vielä keskustelua ja hyvä postaus vaati vähäisessä määrin ajattelua, mutta uudet ilmiöt olivat näkyvissä. Kirjoittajat hakevat hyväksyntää kirjoittamalla yhä enemmän itsestään ja omasta reagoinnistaan ympäristöön. FB:n postauksia, sitten kun riittävä lukijapohja oli saavutettu, käytettiin ja käytetään ryhmien mielipiteen muokkaukseen ja niiden ohjaukseen, mm. mielenosoitusten ja muiden kokoontumisten järjestämiseen.

Loppupeleissä keskustelu Facebookissa perustuu epämuodolliseen päättelyyn, muodolliseen, formaaliin keskusteluun perustuvan retoriikan sijasta. Mutta seuraavat askeleet tuntemattomaan on jo otettu.

Twitterissa viestin pituus on rajoitettu. Se ei anna ylivoimasta etua sanasepoille. Se tasa-arvoistaa ja sopii huonoille kirjoittajille. Muutamalla lauseella on sanottava sanottavansa. Mitä se sitten onkin. Yleensä kevyt heitto. Twiitissä on myös helppoa linkata uutisiin ja viitata viisaampien sanomisiin. Vinkkaja hakee näin itse viisaan viittaa. Vaaralliseksi, jopa maailmanrauhalle tämän keskusteluprosessin takaperoisen kehityksen tekee se, että valtioiden päämiehillä ja muilla merkittävillä instituutioilla, kuten CIA, on omat Twitter-sivunsa. Tässä viittaan kirjoitukseni alkuun. Pariin fiktiiviseen twiittiin. Heitellään, syljetään, loukataan. Se ei ole diplomatiaa, eikä varmaankaan sovi diplomatian pohjaksi.

Oma johtopäätökseni on, että olemme saavuttaneet keskinäisessä kommunikaatiossamme kulminaation. Olemme taantumassa. Seuraavana on puhumattomuus ihmisten kesken. Virtuaalimaailmaan lisääntyvä höpötys ottaa suunnan kohti avaruuksia kuin nato-raketti ja ihmiskunta kohti Afrikan kotia kuin valistus nälkäistä mahaa. Mutta sitä ennen otan muutaman selfien ja teen pari vloggausta. Nerokasta terapiaa.

11.6.2014
Arto Bäcklund

Paikassa... Twitter... eiku... paikassa... eiku... kepin nenässä.

P.S. Tänään ( 19.6. ) uutisoitiin seuraava vaihe kohti kommunikaation pelkistymistä. Voi lähettää vain sanan "Yo", joko tekstinä, tai ääniviestinä.

http://m.mtv.fi/uutiset/it/artikkeli/sovellus-sanoo-vain-yo-kerasi-miljoonarahoituksen/3452984