Olen aina pitänyt eurooppalaista Pisa-vertailua Euroopan maiden koululaitosten tuotosten, eli mitattavien oppimistulosten kesken, jos ei nyt merkityksettöminä, niin kuitenkin eurooppalaiseen integraatioon kuuluvana, ns. poliittistavoitteellisena tutkimuksena. Koulutuksen yhdenmukaistaminen on nähty tärkeänä osana uuden Euroopan synnyttämisessä. Ei ole väärin sanoa, että Pisa-tutkimuksella on ollut merkittävä ohjausvaikutus. Siinä sen olen aliarvioinut.
Tutkimus paljastaa: Koulujen uudet menetelmät heikentävät oppimista merkittävästi sanoo psykologian professori emerita Liisa Kelttikangas-Järvinen ( HS 18.11. )
https://www.hs.fi/elama/art-2000005903400.html?9share=bdd79b7999b87d4a0a75efe2bc30d7d9
Lainaus ( HS 20.11. )
Myös psygologian tohtori Aino Saarinen pyrki tutkimuksessaan selvittämään, millaisia tekijöitä suomalaisnuorten heikentyneiden oppimistulosten taustalta voisi löytyä. Tulokset viittaavat siihen, että digitaalisuuden lisääntyminen ja oppilaslähtöiset opiskelumetodit ovat yhteydessä heikompiin oppimistuloksiin.
https://www.hs.fi/elama/art-2000005905011.html?share=02314442856512c367e38fcabfad2381
Ennen kuin uudet peruskoulutuksen opetussuunnitelmat astuivat voimaan 1.8.2016 luin ne. Olin yllättynyt. Ilman syvempää analyysiä maallikkona, kasvatustieteen appron antamalla kiinnostuksella totesin muutamissa kirjoituksisissani ja keskusteluissa opettajien kanssa, että oppilaat asetetaan liian suureen vastuuseen itsestään ja opettajista tulee entistä enemmän ohjaajia. Jälkimmäistä huomiotani itse pidin hyvin merkittävänä.
Ilmeisesesti niin ei kaikkialla kuitenkaan ole käynyt ja opettajien oma näkemyksellisyys opetustyöstä vielä saa ja voi vaikuttaa opetusmetodeihin. Myös alueellisia eroja on. Näin esimerkiksi kouluissa, joissa opiskelee paljon maahanmuuttajalähtöisiä nuoria.
Nyt jälkeen päin, huomaan myös ajatelleeni ilmiöpohjaisen opetuksen vaikeutta pedagogisesti, sekä siihen liittyen oppilaiden erilaista kiinnostumista suhteessa oppimistulosten saavuttamiseen. Oppilaat kun ovat hyvin erilaisia niin lähtötasoiltaan kuin motivaatioltaan.
Tässä vuosi sitten käyttämäni linkki: "Helsingin yliopiston kouluhistorian tutkija Jari Salminen arvioi, että suomalainen peruskoulu on ajautunut muutamassa vuodessa sekavaan tilaan, joka vaarantaa oppilaiden oikeusturvan ja jatko-opintojen kannalta tasa-arvoisen kohtelun."
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/234939-kovaa-kritiikkia-suomalaiselle-peruskoululle-tutkija-hsssa-ei-ole-paljon-jaljella
Viimeistään nyt on käymässä selväksi, että opetuksen metodeja tulee kehittää nopeasti vastaamaan oppimisen lainalaisuuksia, oppilaiden yksilökohtaiset erot huomioon ottaen, erityisesti edelleen digitalisoituvassa oppimisympäristössä.
Tähän työhön on saatava opettajat entistä enemmän mukaan. Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että haluja on, ja että pientä kentän sivuun jättämistä on koettu.
En väitä, etteikö uusissa opseissa olisi paljon hyvääkin, eikä kakkua tule kokonaan kääntää, mutta ilmiselviin ongelmakohtiin tulisi puuttua nyt. Heti.
Eilen, 20.11.2018, valtiovarainministeri P. Orpo sanoi, että on aika harkita koulutusjärjestelmämme sopeuttamista alenevan syntyvyyden ja sisäisen muuton vuoksi. Suomeksi tämä tarkoittaa, että julkisten koulujen määrä tulee vähenemään ja mahdollisesti maksullisten yksityiskoulujen määrä lisääntymään.
Koulujen lopettamiset on eräs tehokkain sisäisiä muuttovirtoja ohjaava keino. Tämä tietenkin sopii anarkokapitalistiselle markkinafundalismin keinoin yhteiskuntaa rakentavalle hallitukselle. Sille koulutuskin, muiden muassa, on vain taloudellinen rahakysymys ja koulutusta tarkastellaan eurolasien läpi. Sen leikkaukset koulutukseen, lupauksista huolimatta, ovat todistaneet.
Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen, kokoomustaustainen poliitikko, onkin saanut tehtäväksi hahmotella uuden "koulutus-sote-prosessin". Enpä yllättyisi mikäli se olisi pöydällä kevään hallitusohjelmasta sovittaessa, siinä missä sosiaaliturvankin "kokonaisuudistus".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti