Tämän valoisan hetki alkoi väkevästi luettuani Kasper Diem'in blogin. Mies kysyy, että olisiko koulujen kattojen romahtamisilla kausaaliset kihlat romahtaneisiin Pisa-tuloksiin ja etsii jopa lopullista vastausta lapsista.
http://kasperstromman.com/2018/11/21/syy-koulujen-sisakattojen-romahtamiseen-loytyi-todennakoisesti-kytkoksissa-pisa-tuloksiin/?fbclid=IwAR307FhH-RGbuZ8KJXXa4gLLC5MRpefzNO3HbXDxyscynJiOAuUnVntyt8k
Analogia on olemassa, mutta se on väärä ja viittaa perisyntiin. Uusienkien koulujen katot romahtelevat, koska ne on rakennettu väärin. Pisa-tulokset romahtivat, koska opettamisesta ollaan luopumassa ohjaamisen voitettua Opetushallituksen onnenpyörässä "osta opetusmenetelmä pelin". Jotain on sielläkin rakennettu väärin.
Sisäkattojen romahtaminen on hyvin vakava asia. Sille ei pidä hymyillä edes ABC:n kahvilassa. Ulkokattojen talviset romahtelut ovat nekin vakava asia, mutta mikä keskustelussa särkyneistä katoista tekee vakavan keskustelun?
Tietenkin se, että lajitoverien henki ja terveys ovat katon romahtaessa uhattuina. Silloinkin, kun tilassa ei ole ketään. Uhka riippuu kuin Damokleen jos-miekka jouhikarvan varassa "tuntemattoman vastuunpakoilijan" yllä.
Kirjoitin tämän siksi, että yhä kauemmaksi ovat katoamassa rakentajien ja rakennuttajien vastuut. Aina Puolaan ja Romaniaankin asti. Viroa ei enää lasketa.
Tämä on merkittävää ja vakava asia, sillä rakennusmääräyksiä noudatetaan aina. Kaikkien osapuolien mukaan. Siinä kontekstissa vastuu määritellään uudestaan oikeusteitse. Eikä se aina ole se paras vaihtoehto, sillä tuomari voi olla hyvä nikkari, mutta huono talonrakentaja.
Raamatullinen käsienpesu on yleistymässä. Siitä kertoo muun muassa Loviisan uuden 4 vuotta vanhan koulun käyttöönoton jälkeinen jatkuva riitely vastuista. Niille halutaan hinta. Nyt putosi katto, taivas odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti