Koko valtakunnassa äänestysprosentit jatkavat tilastollisesti huimaa laskuaan. Nyt 14,4% ja neljä vuotta sitten 15,5% Alueelliset erot ovat suuria, mutta kehitys on sama; äänestysprosentit laskevat ennen loppumistaan. Mistä tämä kertoo?
Jotta uskovaiset olisivat kanssani samaa mieltä ( tosiuskovaisista en tiedä, niistä, jotka sanovat maa-planeetan olevan 10.000 vanha ja että Aatami ja Eeva olivat ensimmäiset ihmiset ), sanon, että äänestysprosentit laskevat, kun seurakuntalaiset eivät äänestä. Olemmeko vielä samaa mieltä? Ja se johtuu kahdesta syystä, tai tekijästä. Miten vaan. Nimittäin siitä, ettei välitetä, kun ei jaksa kiinnostaa. Ja toiseksi siitä, että äänestämättömyydellä protestoidaan. Protestoidaan jotain. Tuleeko muuta mieleen? Lentsuaalto paikkakunnalla tai jotain?
Näiden tosiasioiden perkaaminen on sitten mitä ilmeisimmin tieteellisemmän tutkimuksen paikka johon helposti liittyy mutua ja teologista pohdintaa.
Viime kuukausina olen keskustellut asiasta suht' paljon seurakuntalaisten kanssa kasvokkain. Niiden, jotka eivät äänestä. Ja paljon myös sosiaalisessa mediassa. Moni sanoo, yllättävää kyllä, ettei äänestämättömyyteen ole mitään erityistä syytä. Tämä on mielenkiintoista. Uskoisin tämän Kirkon itsetutkiskelussa, jota se aina vaalien jälkeen tekee, olevan tärkeä avattava. Miksi ei kiinnosta?
Somessa on käynnissä laaja "kirkollinen" keskustelu. Monet sanovat, että organisaatio ja omaisuudenhoito menevät kristillisen sanoman julistuksen ohi. Hengellinen, rahasta riippumaton työ on jäämässä pahasti paitsioon. Itsekin uskon näin ja olenkin peräänkuuluttanut uutta uskonpuhdistusta kirkolliseen elämään, erityisesti seurakuntien elämään.
Savitaipaleen, Lemin ja Taipalsaaren seurakuntien fuusiossa syntyneen uuden Taipaleen seurakunnan vaalien ääniharava oli savitaipalelainen Urho Kärmeniemi 134 äänellä. Onnittelut!
Länsi-Saimaalehden haastattelussa hänellä, 22.11. ykkösasiaksi nousee talous, metsäasiat ja huoli jäsenkadosta. Kuvaavaa! Hengellisestä elämästä ei sanakaan. Ei minkäälaista sivuamista alkuseurakuntien tärkeimpään tehtävään: hengellisen perinnön säilyttämiseen. Se on ilmeisesti ulkoistettu johonkin. Onko uskokin ulkoistettu johonkin, kun seurakuntalaisia ei seurakuntatyö ja seurakuntavaalit kiinnosta. Tämä myös näkyi ehdokaspulana ympäri Suomea ennen seurakuntavaaleja.
Ei häneltä myöskään tullut kestävää ajatusta siitä, että seurakuntien tulisi tulla toimeen verotuloillaan ja seurakuntalaisten avustuksin, sekä vapaaehtoistyöllä. Näinhän ei ole, eivätkä seurakunnat ole pystyneet mukauttamaan toimintaansa verotulojensa mukaisiksi, vaan ovat olleet kasvun ahneuden ja organisaation mammuttitaudin kourissa.
Lemin seurakunnasta tapahtui massapako, kun siellä vastuksesta huolimatta lähdettiin yhteisseurakuntaan. Savitaipaleella tunnen kymmeniä, jotka proteistoivat seurakunnan 1200 hehtaarin metsäomaisuuden tehometsänhoitoa kohtaan, erityisesti hakkuita luonnonsuojelualueella. Monet nuoret tämän tiimoilta jopa harkitsevat eroa seurakunnastaan. Ymmärrän täysin. Ja olen sen heille sanonut tässä tilanteessa olevan ainoa oikea ratkaisu niin kauan, kunnes seurakuntaa ilmoittaa rauhoittavansa metsänsä hakkuilta 500 vuodeksi. Jumalastaan en heitä ole kehoittanut eroamaan, huonon seurakunnan vuoksi.
Suomen evankelisluterilainen kirkko on juuri nyt valtavan muutosprosessin kourissa. Näinhän ei enää voi jatkua montaa kymmentä vuotta. Sekin on fakta. Mistä ihmiset ylipaisuneen organisaation pyörittämiseen? Entä verotulot?
Tuoksukynttilät, himmennetyt valot, katolismystinen tunnelma, show-meininki ja kauneimmat joululaulut eivät valitettavasti riitä. Eikä selviytymistä edesauta piispan shampanjat ja ruusupuskat sviiteissä Kirkon Visalla.
Siis jos nykyinen meno jatkuu, se on moro.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti