PEDON AAMU. PELKOJA.

Lienee onni, että "pedot" eivät päässeet popsimaan yli 9000 vanhaa, Venäjältä löytynyttä luurankoa aivan kokonaan. Luuranko on vanhimpia ihmisen jäännöksiä, joista on uudella tekniikalla saatu määritettyä dna-kartta. Eivät pedot herkutelleet myöskään Etelä-Tirolista löytynyttä 5400 vuotta vanhaa, kylmäsäilytyksestä löytynyttä muumiomiestä Ötzia.

Uuden tutkimuksen perusteella voidaan varmuudella sanoa, ettei FM Sakari Pälsinkin hellimä kansallisromanttinen ajatus kekkosmaisesta, syväetnisestä heimosta jostain Volgan mutkasta, ole totta.

Suomeen jääkauden jälkeen, noin 12000 vuotta sitten, tuli ihmisiä niin lännestä, etelästä kuin idästäkin. Mutta pääasissa olemme pohjoisvenäläisen rodun edustajia. Venäläisiä, ryssiä, historian mukaan usein petoja. Ihan miten vaan.

Tai ei sentään ihan miten vaan. Mutta yhtäkaikki, tulevatko pedot aina Suomeen idästä? Ja onko niin, että riittävä kerros turvetta päällä, tai satametriä Alppien jäätikköä pitää raateluhammaspedot ja petomikrobit loitolla?

Yhteistä meille kaikille on petoviha.
Tämän päivän uutisissa viha, vaikkapa ilmestyskirjan petokäsitteessä  tulee ilmi ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajan Matti Vanhasen lausunnossa, että gps-häirintä Lapissa on tutkittava, vaikka tiedetään, hänen mukaansa, mistä se tulee. Vaikka ei tiedetäkään. Idän kategorista petoa on huomautettava ja sanktioitava. Siis itseämme.

Juuri niin muuten teemme hyväksyessämme muun muassa taloudellisia sanktioita venäläisille. Kierrätämme ne itsellemme. Esi-isiemme kautta. Venäjän kansan kärsimys, johdosta riippumatta, vain vahvistaa kansakuntaa. Se on aina Kremlissä tiedetty. Meillä ei.

Tai mitä tunteita herätti eilen uutinen suden paluusta ikiaikaisille asuinsijoilleen Varsinais-Suomeen ja Satakuntaan pedoksi muuttuneena. Tai mitä tunteita herätti uutinen siitä, ettei lihaa syöviä petoja sairaaloissa ole saatu kuriin. Niitä petobakteereita ja muita petomikrobeja, jotka popsivat ihmisiä. Petoja. Lihansyöjiä. Ekologinen kestävyys kaukana. Aina Amzonilla asti.

Ihmisenkaltaiset pedot ovat petomaisin uhka maailmalle. Erityisesti sen jälkeen, kun eräs tunnetuin pedoksi julistettu ihmispeto löydettiin viemäriputkesta ja ammuttiin. Ihan vaan niskalaukauksella. Ihmispeto, eversti Gaddafille kävi niin. S. Hussein hirtettiin. Pedoksi mainittu hänkin. Nyt on kuitenkin huomattu, ettei ihmispetoja saada loppumaan tappamalla.

Pienpetoja on paljon. Niitä on niin paljon, että muun muassa petobakteerien jääminen maapallolle, edustamaan elämää ihmisen jälkeen, huolestuttaa. Eihän niin voi olla! Eikä saa olla. Ihminen luomakunnan herraksi mainittu. Ainakin meillä täällä Savitaipaleella. Tähän asti kun on vain puhuttu rotista. Jyrsijöistä. Mutta että pedot selviytyisivät voittajina. Ei käy!

Se, että puhutaan joistakin biologisista olioista petoina, negatiivisin latauksin, on aikamme kuva ihmislajista. Pelot ohjaavat kaikessa. Petoja ei ole olemassa sen enempää kuin joulutonttujakaan. Petoviha on.

Ja vaikka kuinka yrittäisimme määritellä pedot lihaa syöviksi ja verta juoviksi luonnottomaksi olioksi, petoeläimiä ei vaan ole.  Ei ole. Sellaisia, joista ihmisen mielenrauhan vuoksi on päästävä eroon. Ja olemme pääsemässäkin. Itsestämmekin. Vain tietoiseen, irrationaaliseen ajatteluun kykenevä ihminen voi olla peto. Pedot ovat voittaneet. Itsensä.