Ei se mitään. Minä tuplaan tekstien määrän. Toinen ainakin julkaistaan.
P. S. Aamulla 1.12. huomasin, että oli julkaistu. Olisi voinut em. syistä jäädä julkaisemattakin. No, toisaalta, ihan kivaa palautetta on sähköpostiin tullut. Kiitos! Niin ja kiitos lehdelle.
-----------------
LS 30.11.18
Anne Hömppi-Keräselle ja Raino Lavikkalalle kiitos metsäasioiden tarkastelusta laajassa viitekehyksessä tietämyksensä pohjalta. Metsä on todellakin paljon muutakin kuin metsäklusterin tuotantoketjussa yksi irrallinen, mutta keskeisin, jättivoittoja tuottava tuotannontekijä.
Sallimme viedä puumme selluna Kiinaan, mutta kiroamme, jos "afrikkalainen" kaivoslaki sallii tehdä takapihallemme jättimontun, ja antaa viedä maan rikkaudet pois, edes verottamatta.
Pragmaattisena ihmisenä ja itsekin metsänomistajana näen sen tyhmyyden seuraukset, jonka täysin tarpeeton ja virheellinen metsien käyttö aiheuttaa ympäristöllemme. Useimmat suomalaiset jo näkevät. Mutta en todellakaan olisi, niin kuin virheellisesti, lähinnä selkäni takana, on väitetty, lopettamassa puun käyttöä teollisuutemme tarpeisiin. Sen sijaan, olisin muuttamassa metsäteollisuuden rakennetta puolijalosteesta, eli sellusta sahateollisuuden ja korkeamman jalostusasteen lopputuotteiksi. Enkä kuutiotakaan lisäisi nykyiseen kokonaishakkuusuoritteeseen niin kuin nykyinen hallituksemme haluaa. Paikallisesti päinvastoin. Lisäksi biopolttoaineita puumassasta tekevä teollisuus on käynnissä olevassa energiamurroksessa luontoa tuhoavaa teollisuutta. Eli ei sitä.
Tutkimukset osoittavat, niitäkin on, että jatkuvan kasvatuksen menetelmä antaa alkutuotannossa parhaan katteen. Toistaiseksi virallinen, metsäteollisuuteen ja sen logistiseen järjestelmään sitoutunut asiantuntijuus puhuu edelleen päätehakkuisiin perustuvan "metsänhoidon" puolesta. Suoritteet sen kertovat. Tämä on vain siten ymmärrettävissä, että koko korjuun logistinen ketju on rakennettu teollisuuden ehdoilla mahdollisimman kustannustehokkaaksi. Sitä se onkin, mutta vain metsäteollisuudelle. Ei metsänomistajalle, eikä ympäristöllemme.
Kun puhuin virheellisestä metsien käytöstä, esimerkiksi käy, taas kerran, kun paikallislehdessä keskustellaan, Savitaipaleen seurakunnan avohakkuut Hullasmäessä ja Säkniemenlohkon luonnonsuojelualueella, tai hakkuut Suomensalon saaressa. Eikö kirkollisvero ja seurakuntalaisten vapaaehtoinen työ riitä? Onko toiminta mitoitettu liian suureksi? Vaatiiko "Sananjulistus" tehometsätaloutta? Eikö pelätä, että Kirkon jäsenkato etenee siinä missä metsäkato?
Tarpeettomia luonnon ja ihmisten kannalta ovat myös hakkuusuunnitelmat ja niiden mahdollinen toteutus Lehtisensaaressa Antti Matikan säätiön mailla. Antamatta kirveen iskeä viiteen sataan vuoteen tehtäisiin lapsillemme suurempi palvelus kuin nopeat pikavoitot. Toisinkin siis voitasiin toimia. Turha muuta on väittää. Kyse on arvoista tässä kohtaa.
Tuntuukin lähes koomiselta, että maksetaan "vauvatonneja" kunnassamme ja toivotaan kuntaan muuttavan nuoriapareja. Muuttoa olisinkin voinut uskoa tapahtuvan, jos olisimme pitäneet kiinni lähimetsistämme ja yhäkin tummenevista vesistämme. Etelä-Suomen puhtain ja ympäristöystävällisin kunta, jossa teot näkyvät, olisi voinut olla sellainen vetovoimatekijä, joka nuoria olisi seutukunnalle vetänyt. Siinä kontekstissa kallis valokaapelikin olisi saanut uuden ja tärkeän merkityksen. Nyt väki vähenee kiihtyvällä vauhdilla ja "sote-uudistus" maakuntamalleineen tyhjentää käytännössä alueen lopullisesti nopeammin kuin arvaammekaan. Ja kunta vain jatkaa olkien kohauttelua ja toivoo jotain hyviä asioita tapahtuviksi. No toivotaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti