Hyvää huomenta!
Jos aamulla auringon noustua lampsii kotia kohti kastetta nenän päässä, ei se tarkoita sitä, että herra on tuore. Tai raikas ilmestys. Alexander Stubb on.
Lupaan itselleni tämän tekstin olevan viimeinen, jossa viittaan Kokoomuksen puoluekokoukseen, pääministerin outoon valintatapaan, tai uuteen pääministeriin. Siitäkin huolimatta, että eilen kirjautui ennätysmäärä käyntejä sivuillani.
Jos korpraali on syntynyt aprillipäivänä 1968, on se tietenkin suositus töitä hakiessa, mutta hyväksytty tohtorinväitöskirja vuodelta 1999 lontoolaisesta, maineekkasta School of Economicista sen sijaan ei välttämättä. Nämäkin uuden pääministerimme referenssit voi heittää jortaniin, sillä tänään huipputehtävissä niitä ei kysellä. Supervallankin presidenttinä saattoi jo vuosikymmeniä sitten toimia toisen luokan elokuvien sankari.
Se, että ajattelen ja vieläpä kirjoitan uudesta pääministeristämme, johtuu siitä, että jotain ihku-uutta tulee politiikan tekoon Alexander Stubbin myötä. Sosiaalisen median käyttö lienee uutta, ainakin vanhan nokialaisen tietoturvan rajoille asti. Hän on myös lupaillut avoimmuutta. Siihenkin ainakin aluksi uskon. Mutta Stubbin kohdalla avoimmuus ei ole synonyymi läpinäkyvyydelle. Ei ainakaan politiikan läpinäkyvyydelle. Uuden pääministerin avoimmuus tarkoittaa sitä, että hän on laukonut, ainakin toistaiseksi, mielipiteensä julki ilman diplomatiaa, ilman takaporttia. Näin esimerkiksi sanoessaan, että kansanäänestys nato-kysymyksessä on turha, tai että ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeus tulisi poistaa. Ja että ahkeruus on kansamme korkein hyve. No okei, uutta ainakin on se, että puoluejohtaja ottaa selfien puheensa päätteeksi. Ja lähettää sen myös NSA:lle. Alexander Stubb on rakentanut itsestään brändin ja hakee nyt tavaramerkkiä. Globaalisti.
Lopuksi kipale, jossa ajattelussani haluaisin olla väärässä.
Linjapuheessaan Stubbilla oli paljon hienoja elementtejä. Hän sanoi, että ei hänellä ja puolueellaan ole vihollisia. Filosofisen kauniisti sanottu. Vihollinen löytyy omasta itsestämme ja omista joukoistamme. Näin väitän ja sen pääministerikin vielä tutaa.
Kauneus on tunnetusti katoavaista ja karhun kidassa ei hymyillä, ei viserretä, eikä oteta omarikuvaa. Tyhmä, tai idiootti saattaa nauraa.
Linjapuheessaan Stubbilla oli paljon hienoja elementtejä. Hän sanoi, että ei hänellä ja puolueellaan ole vihollisia. Filosofisen kauniisti sanottu. Vihollinen löytyy omasta itsestämme ja omista joukoistamme. Näin väitän ja sen pääministerikin vielä tutaa.
Kauneus on tunnetusti katoavaista ja karhun kidassa ei hymyillä, ei viserretä, eikä oteta omarikuvaa. Tyhmä, tai idiootti saattaa nauraa.
Natoa ja sanaa talouskasvu lukuunottamatta Alexander Stubbin kuningastie löytyi linjapuheesta. Sote-päätökset revitään auki ja maaseutu autioitetaan ja lopun poliittisen linjauksensa tuloksena tuloerojen kasvu tulee syömään kansakuntamme perustukset kuin home koulutalot. Näin haluaa Alexander Stubb. Ja jos ei halua, niin kysyn: missä viisaus muuttuu tietämättömyyden kautta tyhmyydeksi.
Jos on Alexander Stubb vaarallinen mies, voisi politiikan toimittaja Pekka Ervasti olla myös vaarallinen. Off topic, sillä sain runsaasti palautetta miksi räävin Ervastia. Pekka Ervasti on uuden ajan viihteellinen politiikan toimittaja, jolla yhteistä uuden pääministerin kanssa on somen käyttö työssään. Pekka Ervasti on pinnallinen ja leikisti sarkastinen. Siksi hän ei ole vaarallinen. Poliitikkona olisi vaarallinen. Niin kuin Alexader Stubb on vaarallinen. Ja en muuten rääpinyt. Sitä paitsi ja sen vuoksi minä voin olla pinnallinen ja mitä tahansa, ärjyessäni julkisuuden henkilöille, sillä en tee sitä työkseni.
Jään seuraamaan.
16.6.2014
Arto Bäcklund
Arto Bäcklund
