JUONIPALJASTUKSIA

Uhriksi ennen uhriutumista voi joutua juonipaljastuksen myötä. Niiden uhreille ei ole vertaisryhmiä, mutta yhteisiä nimittäjiä löytyy useita. Uhriutumiskokemuksen lisäksi. Tärkein on se, että usein he ovat poliitikkoja ja virkamiehiä, jotka ovat tehneet käsikset itse, mutta myös näyttelevät pääosat. Toisin kuin oikeissa fiktiivisissa näytelmissä.

 Pahiksien sivurooleissa ovat kansalaiset, jotka tyhmyydeltään eivät mitään ymmärrä. Kovennettuun eristykseen muusta yhteisöstä heistä on pantava, uhrien mukaan ne, jotka tyhmyytensä lisäksi ovat kykeneviä tekemään juonipaljastuksia.

Aiemmin oli toisin toisin. Tai ei oikeastaan. Juonipaljastuksia on tehty läpi ajan historian, mutta ne on kiistetty näytelmän sivurepliikeissä. Esityksen aikana. Menestyksekkäästi.

Tänäänkin kiistetään, mutta juonipaljastajat ovat edellä kuin rahaa seuraavat  dopingurheilijat ovat wadaa. Tekniikka sen on mahdollistanut. Ja anonymiteetti muissakin verkoissa kuin kotihämähäkkien.

Kehitystä ei enää voi pysäyttää. Tai voi. Maailmanloppu sen voi tehdä. On niin syntisen ihanaa, että samanaikaisesti kun juonipaljastukset ja -paljastajat on vallan toimesta julistettu vallalle uhkiksi ja liiksit on julistettu rikollisiksi toimiksi, jopa niin, että juonipaljastajat joutuvat maanpakoon, tai suurlähetystöihin kärsimään rangaistuksiaan, on uskottu, että valvonnan ja läpinäkymättömyyden lisääminen olisi ratkaisu juonipaljastusten vähentämisessä. Sitä se ei ole!

Päinvastoin. Netin kahlitseminen ja ihmisten totaaliseuranta vain lisää kasautuvaa painetta paljastaa kaikki. Kaikki vallan mielestä salassapidettävä. Massojen ryhtyessä juonipaljastajiksi, on vallan, kaiken vallan, peli pelattu. Yön jälkeen toistaiseksi vielä koittaa aamu.

Huolimatta siitä, vaikkapa Venäjä haluaa uutena maana kahlita internettiä, Kiina kansalaisten lisäksi saada siatkin kameravalvontaan ja suomalainen pikkukunta tulla palveluiltaan myydyksi ties minne etelämeren saarille.  Että valvokoot ostajat sitten. Ainakin sitä äkkipian suurinta kansanosaa, eli vanhuksia.

Eivät vallankumoukset ole mihinkään kadonneet. Ne ovat vain muuttumassa virtuaalisiksi ja globaaleiksi. Juuri niin kuin ovat kuplettien juonetkin muuttuneet. Niin isot kuin pienetkin. Karkuun ei pääse missään, vaikka kuinka pätkänopeutta treenaisi. Idiotismi kun on sitä samaa, paikallaan pysyvää laatua kuin ennenkin.