ei sattumaa sokealle
ikkuna syyspesty enemmänkin
Vaan uutta ihmisen luontoa ei näe
ei nenäpäivää huomisen
tuo kohtalon käden koskettama
Siksi liekö tärkeää tivaus laajemmasta
syrjäytynyt henki lintusen lajin
onnettomuustutkinta törmäyksestä
tietoisuutensa epäselvästä syystä
Lintulaudan paratiisiin
innokkaimmat pyrkivät
ennen muita myötä pientä sotaa
ja ensimmäisinä lähtevät pois luota
valintaansa ymmärtämättä
Siis pelisivistys iso nolla
helsinkimissio vain sana
surua kohdata rakkaansa
hapessa heikossa
siinä siipi ei kanna
Aikaa on nyt kuin ennen
se kiirehtii läpi selällään
sen saatanan kohtalon
näkymättömän aikaan mediassa
rakkaansa luo ilman saattajaa
universuminsa reunalle
uuteen satukirjansa paratiisiin
Siellä soi rock'n roll anyway
aina ja flow
Vai olisiko pitänyt vain riimitellä näin;
Päin puhdasta ikkunaani lensi punatulkku
yhteisöstään arvostettu kunkku
Matkaa nyt viimeistä jätteessäni oottaa
hengettömänä tuo sokea mulkku
Ilman Luojansa siunausta
talvestaan pois on tulevasta
"Kuoleva lintu piipittää surkeasti, kuolevan ihmisen puhe on hyväntahtoista."
"Kaikki olennot surevat kaltaisiaan."
Hongloumeng
Tähän viimeiseen ajatukseen kiteytyy tämä ylläoleva juttu. Jos ette ymmärtäneet. Luultavasti ette.
"Ahne lopettaa rikkauksien hamuamisen vasta kuollessaan."
Shen Juyun
Ystäväni, joku vielä kyselee, eikä ymmärrä Shen Juyun riiminkään kautta Punatulkkua. Kyse on kahdesta: innokkain tulija häipyy ensimmäisenä, usein kohtalokkain seurauksin ja kuviteltujen ajatusrikkauksien hamuaminen on kohtalokkaampaa kuin kultakolikoiden. Elämän loppupelissä kyse on siis siitä mitä valheita pitää oikeana. Vaikka toisin todistettaisiin.
