Olen ollut täällä ennenkin. Tänään epäilemättä viimeisen kerran. Keskitalven aurinko lämmittää ajatuksiani revitystä saaresta. Tämä saari on revitty maailmanlopun kuntoon.
Saari on muutaman sadan kilometrin päässä Afrikan rannikosta. Sen pinta-ala on 1500 km2 ja lähes pyöreä saari on halkaisijaltaan noin 50 kilometriä. Turistityöläisiä on 900.000. Heitä sanotaan asukkaiksi.
Kun Suomen itärajalta tulee ensimmäisen kerran Amerikkaan, ensiksi ihmettelee hyvinvoivia, hyvinsyöneitä amerikkalaisia. Kun tule Gran Canarialle ihmettelee auringon töitä. Saaren tällä nurkalla ei olisi juurikaan mitään ilman aurinkoa. Vai olisiko sittenkin? Olisivatko kalliot ehjät, rinteen ilman keskeneräisiksi jääneitä rakennelmia?
Kuinka kauan saaret pysyvät pinnalla hotelliensa ja jätteidensä alla, feikin olemassaolon alla? Loppuuko vesi ennen lentomatkailua? Suuriin hotellikomplekseihin on käynnissä jatkuva, valtava tankkiautoralli. Saaret ovat kuivumassa. Maatalous kulutti vielä 20 vuotta sitten pääosan vedestä, mutta sai taipua hotellibisnekselle. Nyt hotellibisnes on taipumassa luonnolle.
Miksi enää tänne palaa? Siksi, että suru voittaa auringon lämmön. Siksi kun näen ihmisen ahneuden muuttuvan järjettömyydeksi. En halua lomanmittaista pahaa mieltä.
Kanarialinnun silmin:
https://youtu.be/pAQsHh1ExNQ
sunnuntai 19. tammikuuta 2020
maanantai 11. marraskuuta 2019
KUOLEMA KUULUU KAIKILLE, FACEBOOK EI.
Noin vuoden ajan olen tehnyt merkintöjä sosiaalisesta mediasta, sen vaikutuksesta "johonkin" ja vaikutuksesta itseeni. Minuun.
Olen käyttänyt pääasiallisesti kolmea mediaa; YouTubea, Instagramia ja Facebookia. Hyvin harvoin, käytännössä en lainkaan, myös Twitteriä. Mikäli tämä tekstien sähköinen tallettaminen, bloggaaminen, lasketaan some-genreen, olen käyttänyt viimeisen vuoden aikana viittä hyvin samanlaista, mutta myös erilaista mediaa. Näin hölmön vastakaisesti on sanottava.
Facebookilla olen touhuillut eniten. Jäin reilu vuosi sitten pienelle tauolle hyvästä syystä: julkaisemistani estettiin. Juttuja poistettiin. En pitänyt sitä kohtuullisena omalta kohdaltani, vaikka "bannaamisen" henkilökohtaisuuksiin menevien törkeyksien osalta hyväksynkin. Itse en niihin mennyt. Minua estettiin poliittisten mielipiteideni vuoksi. Pienen totaalitauon jälkeen yritin uudelleen ja onnistuin.
Muutamia huomioita Facesta. Tärkein indikaattori on minulle keskustelun syntyminen. Reaktio. Se on enemmän kuin peukku, vau, tai surunaama. Keskustelua on helppo luoda. Tarvitsee vain valita aihepiiri, jossa lukijat ovat mahdollisimman paljon jakautuneet kahteen "ehdottomaan leiriin". Tällaisia aihepiirejä ovat ympäristönsuojelu, maahanmuutto, Perussuomalaiset, Vihreät, Kokoomus, Keskustapuolue, istuva hallitus, hiilinielut, tai vaikkapa verotus. Keskustelua syntyy takuuvarmasti. Sen sijaan keskustelun laatu, keskustelun alustan laadusta ja luonteesta johtuen, jää useinkin ala-arvoiseksi. Varsinkin tapauksissa, joissa keskustelu lähtee aaltoilemaan kohti Jukolaa, pois avauksen keskiöstä. Lisäksi usein avauksen osalta kantelupukki kaakattaa ja moderaattori usein kantelijaa uskoo. Liian herkästi.
Sen sijaan, jos avaan aiheella, joka juuri hetkellä ei ole ajankohtainen, mutta jossa itse näen ilmiön, syy-seuraussuhteita, postaus kertoo omasta kokemuspiiristäni, liittyy kulttuuriin, teen linkin ulkomaiseen lehteen saatesanoin, olen sanomisessani kuiskaaja. Tai tuuleen huutaja. En edes kärjistä, kun väitän, että taitavalla totuusarvon kääntämisellä, negaatiolla saa lukijoita.
Tilannetta käytetään hyväksi. Karkeasti ottaen Facebook on yhä enemmän jakautumassa nuolijoihin, niihin jotka kirjoittavat sitä, mitä uskovat oman viiteryhmänsä ihmisten haluavan lukea ja niihin, jotka kirjoittavat vain auki sen, että ovat erimieltä. Vaikuttamiskanavana Facebook onkin menettämässä merkitystään, mutta lisäämässä merkitystään turnauskenttänä, jossa voi osoittaa värinsä, komppaniansa, klaaninsa, tai jotain. Minulle Facebook on muuttumassa päivien myötä yhä merkityksettömämmäksi. Tarpeettomaksi. Tarpeettomaksi maailmankuvalleni ja sen muuttumiselle.
YouTubessa tehdään käyttäjälle kuva ja ääni valmiiksi. Toisin kuin Facebookissa, jossa parhaimmillaan lukija itse tekee kokemusavaruudessaan oman kuvansa ja äänensä. YouTube on käyttäjilleen, katselijoille, helppo media. Tekijöilleen ei niinkään. Taitavimmillaan hyvä YouTube-tuotanto on tuutorimaista. Opettavaa. Vaikeakin todistelu on käännettävissä lähes opetukseksi taitavasti tehtynä. Asian näennäinen unboxing. Eli, että uskottavahan se on, kun näkee.
Itse käytän yhä enemmän videon mahdollisuuksia sanoakseni jotakin. Hyvin tagitettu video leviää hyvin hetkessä ympäri planeetan. Vaikuttavuus, jos sellaista haluaa, on hyvä, erityisesti päivänselviä epäkohtia kuvattaessa, tyyliin uskon, kun näen.
Koen myös saaneeni aikaan jotain.
Videonjakopalveluissa viestin sanoma leviää hyvin ja äärimmäisen nopeasti. Niin hyvässä kuin pahassa. Oli sitten kyse Isisksen kaulankatkaisuvideoista, tai vaikkapa tämän aamuisesta klipistä, jossa hongkingilainen poliisi ampuu mielenosoittajaa pistoolilla rintaan. Klippi on katselijaansa yhtä lähellä kuin tekijänsä ja kuvattu tilanne. Näiden lyhyiden kansalaistuotantojen määrä ja merkitys onkin kasvussa. Videoklippien teknisellä laadulla, yllättävää kyllä, on sekundäärinen merkitys.
Kansalaistuotantojen määrien valtavan kasvun on mahdollistanut viestintätekniikan jättimäinen kehitys älypuhelimien ja niiden sovellusten kehityksen myötä, sekä nopeat, edulliset tiedonsiirtoverkot.
Käynnissä onkin jo nyt myös länsimaissa pyrkimykset rajoittaa kansalaisten mielipiteen ilmaisua sähköisesti, muun muassa sovelluksia sulkemalla, tiedonsiirron hinnoittelulla ja tekijänoikeuskysymyksin. Kansalaiset ovat aina vallan uhka.
Itse ole tehnyt YouTubeen ( tästä kanavalleni: youtube.com/artobäcklund ) lähes 400 videoklippiä yli kymmen vuoden aikana. Näen tuotannossani kehityskulun. Teknisessä laadussa, että myös sisällöllisesti. Huomaan, että YouTubessa minua myös kiinnostaa, sisällön lisäksi, tekemisen tekniikka ja dokumentaatio.
Olen myös Instagramissa. Minulle se on viihteellinen, kuvallinen alusta. On yllättävää, että monelle leipänsä somesta saavalle Instagram on tärkeä alusta. Siellä minulla on ajoittain yritystä saada vähän hymyä katselijan ilmeeseen.
Kultuuriantropologisesti ajateltuna Twitter on aivan omanlainen ilmiönsä.
Luulen, että kaikista sosiaalisen median sovelluksista Twitter muokkaa maailmaa eniten. Miksi?
Twitterissä sanotaan sanottava lyhyesti. Siellä "vuodatetaan" omia asioita ja muidenkin. Esitetään jyrkkiäkin kannaottoja ilman, että tarvitsee mitenkään perustella. Juuri tämän huomion, pinnallisuuden vuoksi, on Twitter alustana merkityksellinen. Kulttuuriantropologisesti merkittäväksi ilmiösi Twitterin tekee se, että siitä on lyhyessä ajassa tullut merkittävä vallankäytön väline merkittävienkin poliitikkojen keskuudessa.
En sano tässä ääneen esimerkkinä erästä maailmanvallan johtajaa, sillä maan sähköisten medioiden tiedustelun algoritmit löytävät minut aivan suotta ja aiheuttavat turhaa toimintaa. Senkin on sosiaalinen media saanut aikaan.
Olen käyttänyt pääasiallisesti kolmea mediaa; YouTubea, Instagramia ja Facebookia. Hyvin harvoin, käytännössä en lainkaan, myös Twitteriä. Mikäli tämä tekstien sähköinen tallettaminen, bloggaaminen, lasketaan some-genreen, olen käyttänyt viimeisen vuoden aikana viittä hyvin samanlaista, mutta myös erilaista mediaa. Näin hölmön vastakaisesti on sanottava.
Muutamia huomioita Facesta. Tärkein indikaattori on minulle keskustelun syntyminen. Reaktio. Se on enemmän kuin peukku, vau, tai surunaama. Keskustelua on helppo luoda. Tarvitsee vain valita aihepiiri, jossa lukijat ovat mahdollisimman paljon jakautuneet kahteen "ehdottomaan leiriin". Tällaisia aihepiirejä ovat ympäristönsuojelu, maahanmuutto, Perussuomalaiset, Vihreät, Kokoomus, Keskustapuolue, istuva hallitus, hiilinielut, tai vaikkapa verotus. Keskustelua syntyy takuuvarmasti. Sen sijaan keskustelun laatu, keskustelun alustan laadusta ja luonteesta johtuen, jää useinkin ala-arvoiseksi. Varsinkin tapauksissa, joissa keskustelu lähtee aaltoilemaan kohti Jukolaa, pois avauksen keskiöstä. Lisäksi usein avauksen osalta kantelupukki kaakattaa ja moderaattori usein kantelijaa uskoo. Liian herkästi.
Sen sijaan, jos avaan aiheella, joka juuri hetkellä ei ole ajankohtainen, mutta jossa itse näen ilmiön, syy-seuraussuhteita, postaus kertoo omasta kokemuspiiristäni, liittyy kulttuuriin, teen linkin ulkomaiseen lehteen saatesanoin, olen sanomisessani kuiskaaja. Tai tuuleen huutaja. En edes kärjistä, kun väitän, että taitavalla totuusarvon kääntämisellä, negaatiolla saa lukijoita.
Tilannetta käytetään hyväksi. Karkeasti ottaen Facebook on yhä enemmän jakautumassa nuolijoihin, niihin jotka kirjoittavat sitä, mitä uskovat oman viiteryhmänsä ihmisten haluavan lukea ja niihin, jotka kirjoittavat vain auki sen, että ovat erimieltä. Vaikuttamiskanavana Facebook onkin menettämässä merkitystään, mutta lisäämässä merkitystään turnauskenttänä, jossa voi osoittaa värinsä, komppaniansa, klaaninsa, tai jotain. Minulle Facebook on muuttumassa päivien myötä yhä merkityksettömämmäksi. Tarpeettomaksi. Tarpeettomaksi maailmankuvalleni ja sen muuttumiselle.
Itse käytän yhä enemmän videon mahdollisuuksia sanoakseni jotakin. Hyvin tagitettu video leviää hyvin hetkessä ympäri planeetan. Vaikuttavuus, jos sellaista haluaa, on hyvä, erityisesti päivänselviä epäkohtia kuvattaessa, tyyliin uskon, kun näen.
Koen myös saaneeni aikaan jotain.
Videonjakopalveluissa viestin sanoma leviää hyvin ja äärimmäisen nopeasti. Niin hyvässä kuin pahassa. Oli sitten kyse Isisksen kaulankatkaisuvideoista, tai vaikkapa tämän aamuisesta klipistä, jossa hongkingilainen poliisi ampuu mielenosoittajaa pistoolilla rintaan. Klippi on katselijaansa yhtä lähellä kuin tekijänsä ja kuvattu tilanne. Näiden lyhyiden kansalaistuotantojen määrä ja merkitys onkin kasvussa. Videoklippien teknisellä laadulla, yllättävää kyllä, on sekundäärinen merkitys.
Kansalaistuotantojen määrien valtavan kasvun on mahdollistanut viestintätekniikan jättimäinen kehitys älypuhelimien ja niiden sovellusten kehityksen myötä, sekä nopeat, edulliset tiedonsiirtoverkot.
Käynnissä onkin jo nyt myös länsimaissa pyrkimykset rajoittaa kansalaisten mielipiteen ilmaisua sähköisesti, muun muassa sovelluksia sulkemalla, tiedonsiirron hinnoittelulla ja tekijänoikeuskysymyksin. Kansalaiset ovat aina vallan uhka.
Itse ole tehnyt YouTubeen ( tästä kanavalleni: youtube.com/artobäcklund ) lähes 400 videoklippiä yli kymmen vuoden aikana. Näen tuotannossani kehityskulun. Teknisessä laadussa, että myös sisällöllisesti. Huomaan, että YouTubessa minua myös kiinnostaa, sisällön lisäksi, tekemisen tekniikka ja dokumentaatio.
Kultuuriantropologisesti ajateltuna Twitter on aivan omanlainen ilmiönsä.
Luulen, että kaikista sosiaalisen median sovelluksista Twitter muokkaa maailmaa eniten. Miksi?
Twitterissä sanotaan sanottava lyhyesti. Siellä "vuodatetaan" omia asioita ja muidenkin. Esitetään jyrkkiäkin kannaottoja ilman, että tarvitsee mitenkään perustella. Juuri tämän huomion, pinnallisuuden vuoksi, on Twitter alustana merkityksellinen. Kulttuuriantropologisesti merkittäväksi ilmiösi Twitterin tekee se, että siitä on lyhyessä ajassa tullut merkittävä vallankäytön väline merkittävienkin poliitikkojen keskuudessa.
En sano tässä ääneen esimerkkinä erästä maailmanvallan johtajaa, sillä maan sähköisten medioiden tiedustelun algoritmit löytävät minut aivan suotta ja aiheuttavat turhaa toimintaa. Senkin on sosiaalinen media saanut aikaan.
torstai 26. syyskuuta 2019
YHTEISKUNNAN TEHTÄVÄ. VAI TEHTÄVÄT?
Tänään, torstaina, 26.9. 2019 on Euroopan kielipäivä. Euroopassa puhutaan noin 225 kieltä.
Erilaisten määritelmien mukaisia yhteiskuntia on vähemmän.
Yhteiskuntien olemassaolojen oikeutuksen vaatimus, tai niiden kiistäminen on aiheuttanut pääosan sodista ja sisällissodista. Edelleenkin usein terrorismi peilaa epätäydellistä yhteiskuntaa, jossa määrittely jää toteutukseltaan epätäydelliseksi. Olisiko aika määritellä yhteiskunta uudelleen? Muuten, tuo noin 225 eurooppalaista kieltä on vain noin 4% maailman kielistä.
Yhteiskunnalla on lukuisa määrä tehtäviä. Historiallisen, poliittisen käsityksen mukaan yhteiskunnan tehtävät ovat vaihdelleet niin laadullisesti kuin määrällisestikin.
Pohjoismaisessa yhteiskuntamallissa yhteiskunnalla oli paljon keskeisiä tehtäviä ja niiden laatua parannettiin nopeasti aina 80-luvun loppulle. Sen jälkeen on alkanut erityisesti määrällinen alasajo ja siirto yksityiselle sektorille.
Amerikkalainen malli korosti ja korostaa sen sijaan yksilön vastuuta, jossa yhteiskunta oli ja on vain mahdollistaja ja yövartioyhteiskunta.
Neuvostoliitossa ja monissa sosialistisissa valtioissa yhteiskunnan tehtävät olivat keskeiset. Yhteiskunta tarjosi, tai pyrki tarjoamaan jäsenilleen kaiken. Tarjottiin tarpeiden mukaan ja otettiin kykyjen mukaan. Tai ainakin niin sanottiin tehtävän. Laatuun, määrän kustannuksella, ei haluttu panostaa. Sen mahdollisti yksilöiden vapauksien rajoittaminen ja keskitetty hallinto. Ne johtivatkin alkaneen globalisaation myötä kustannuskriisiin ja nopeaan muutokseen ja lähes vastakkaiseen järjestelmään.
Entä nyt? Mikä on yhteiskunnan tehtävä?
Kun katselee modernin tiedonvälityksen ikkunasta, sekasortoisen maailman, yhäti monimutkaistuvien yhteiskuntien sekasortoa, tulee käsitykseen, että yhteiskunnan keskeisin tehtävä on määriteltävä uudelleen.
Yhteiskunnan keskeisin tehtävä tulisi olla jäsentensä kokoaminen yhteen, yhteiskunnaksi, toimimaan yhdessä siten, että mahdollisiman moni kokisi kuuluvansa yhteiskuntaan ulkopuolisuuden sijasta. Vain siten yhteiskunta pystyy määrittelemään tasapainoisesti muut tehtävänsä ja suhteen muihin yhteiskuntiin.
Globalisaation, mcluhanilaisen maailmankylän myötä yhteiskuntien muutoksen evoluutioprosessi on kiihtynyt. Ymmärrys siitä aiheuttaa yhteiskunnille merkittävän haasteen uusien, maailmanlaajuisten uhkien edessä: yhteiskunnan tärkein tehtävä on koota ihmiset yhteen yhteiskunnaksi, toimimaan yhdessä. Ei soolona toisiamme vastaan.
Erilaisten määritelmien mukaisia yhteiskuntia on vähemmän.
Yhteiskuntien olemassaolojen oikeutuksen vaatimus, tai niiden kiistäminen on aiheuttanut pääosan sodista ja sisällissodista. Edelleenkin usein terrorismi peilaa epätäydellistä yhteiskuntaa, jossa määrittely jää toteutukseltaan epätäydelliseksi. Olisiko aika määritellä yhteiskunta uudelleen? Muuten, tuo noin 225 eurooppalaista kieltä on vain noin 4% maailman kielistä.
Yhteiskunnalla on lukuisa määrä tehtäviä. Historiallisen, poliittisen käsityksen mukaan yhteiskunnan tehtävät ovat vaihdelleet niin laadullisesti kuin määrällisestikin.
Pohjoismaisessa yhteiskuntamallissa yhteiskunnalla oli paljon keskeisiä tehtäviä ja niiden laatua parannettiin nopeasti aina 80-luvun loppulle. Sen jälkeen on alkanut erityisesti määrällinen alasajo ja siirto yksityiselle sektorille.
Amerikkalainen malli korosti ja korostaa sen sijaan yksilön vastuuta, jossa yhteiskunta oli ja on vain mahdollistaja ja yövartioyhteiskunta.
Neuvostoliitossa ja monissa sosialistisissa valtioissa yhteiskunnan tehtävät olivat keskeiset. Yhteiskunta tarjosi, tai pyrki tarjoamaan jäsenilleen kaiken. Tarjottiin tarpeiden mukaan ja otettiin kykyjen mukaan. Tai ainakin niin sanottiin tehtävän. Laatuun, määrän kustannuksella, ei haluttu panostaa. Sen mahdollisti yksilöiden vapauksien rajoittaminen ja keskitetty hallinto. Ne johtivatkin alkaneen globalisaation myötä kustannuskriisiin ja nopeaan muutokseen ja lähes vastakkaiseen järjestelmään.
Entä nyt? Mikä on yhteiskunnan tehtävä?
Kun katselee modernin tiedonvälityksen ikkunasta, sekasortoisen maailman, yhäti monimutkaistuvien yhteiskuntien sekasortoa, tulee käsitykseen, että yhteiskunnan keskeisin tehtävä on määriteltävä uudelleen.
Yhteiskunnan keskeisin tehtävä tulisi olla jäsentensä kokoaminen yhteen, yhteiskunnaksi, toimimaan yhdessä siten, että mahdollisiman moni kokisi kuuluvansa yhteiskuntaan ulkopuolisuuden sijasta. Vain siten yhteiskunta pystyy määrittelemään tasapainoisesti muut tehtävänsä ja suhteen muihin yhteiskuntiin.
Globalisaation, mcluhanilaisen maailmankylän myötä yhteiskuntien muutoksen evoluutioprosessi on kiihtynyt. Ymmärrys siitä aiheuttaa yhteiskunnille merkittävän haasteen uusien, maailmanlaajuisten uhkien edessä: yhteiskunnan tärkein tehtävä on koota ihmiset yhteen yhteiskunnaksi, toimimaan yhdessä. Ei soolona toisiamme vastaan.
perjantai 13. syyskuuta 2019
MAASTAMUUTTO JA MAAHANMUUTTO.
"Tutkin" maahanmuuton epätasaista jakautumista EU:n alueella. Muuttoa ei voi tutkia ilman lähtömaiden tilanteen selvittämistä. Sekin vaikuttaa muuton suuntautumiseen.
Karkeasti ottaen massamuuton käynnistymiseen vaikuttaa 4 pääasiallista syytä.
Sotatilanne, joka uhkaa henkeä, on selkeä poismuuton syy. Irak ja Afganistan ovat parhaat esimerkit, osin myös muutamat Afrikan maat.
Poliittinen ja uskonnollinen vaino ovat yhä useammin lähdön syitä. Esimerkeiksi käyvät Venäjällä jehovantodistajiin kohdistuvat vainot, Turkin tilanne ja suuressa mittaluokassa Balkanin ja Myanmarin etniset puhdistukset, sekä eripuolilla maailmaa säännöllisen säännöllisesti tapahtuvat vallankumoukset, joissa oppositio joutuu uhatuksi.
Toimeentulon huononeminen siinä määrin, että lähdetään etsimään parempaa tulevaisuutta, on nopeimmin kasvava lähdön syy. Osasyynä ovat ilmastonmuutos, merien ryöstökalastus ja erityisesti väestön alueellinen liikakasvu. Lajille ominaisesti lähdetään etsimään parempia elinolosuhteita.
Massamuutto on käynnissä juuri nyt kolmelta alueelta maapallolla kohti pohjoista. Keski-Amerikasta ja Etelä-Amerikasta lähdetään, kirjaimellisesti, vaeltamaan kohti Yhdysvaltoja ja myös pois Venezuelasta, Bangladeshista Intian suuntaan ja Afrikasta Eurooppaan.
Neljäs ja nopeasti kasvava muuttoaallon syy on työperäinen muutto. Se on kiihtymässä erityisesti matalapalkaisille aloille länsimaihin. Muuttoa tapahtuu erityisesti Aasiasta. Oma ilmiönsä on kiinalaisten järjestelmällinen, valtiotuettu muutto erityisesti huonon talouden omaaviin maihin, erityisesti Afrikassa ja Etelä-Amerikassa kiinalaisomistusten myötä, mutta merkittävissä määrin Italiassakin.
--------
Juuri nyt tilanne on se, että muuttovirrat ns. hallitsemattomalta muutolta Eurooppaan, on padottu hetkellisesti Välimeren eteläpuolelle, mutta muuttajien määrä edelleen siellä kasvaa. Muuttoa silti Euroopaan Välimerenkin yli jatkuvasti tapahtuu. Useita tuhansia kuukaudessa. Toistaiseksi Turkki, maksua ja sormien läpi katselemista vastaan, patoaa itäisen reitin. Kukaan ei tiedä kuinka kauan. Presidentti Ergoğan on jo pakolaisten päästämisellä Eurooppaan uhannut. Sen sijaan itse turkkilaisia lähtee yhä enemmän.
Venäjä on myös johdonmukaisen arvaamaton muuttajien suhteen. On nähtävissä, että tietyssä tilanteessa, ahdistettuna poliittisesti nurkkaan, Venäjä saattaa antaa Euroopan maistaa jotain eurooppalaista lääkettä, mistä Venäjällä ei pidetä. Se saattaa avata rajansa muuttajille Eurooppaan.
Yhdysvallat on hetkeksi padonnut pohjoiseen suuntautuvan hallitsemattoman muuton eteläiselle rajalleen, mutta on lähes varmaa, että nykyisen hallinnon kaaduttua tapahtuu antiteesi. Sitä ovat osaltaan varmistamassa yhä useammat afrolatinalaiset senaattorit ja muut paikallispoliitikot. Yhdysvallat onkin väestölaskentojen mukaan juuri nyt muuttumassa afrolatinalaisenemmitöiseksi.
--------
Euroopassa on tapahtumassa suuri ja nopea muutos suhteessa Eurooppaan kohdistuvaan muuttoon.
Kansallismielisyys on nousemassa kaikkialla Euroopassa, jonka mukaan rajat yksiselitteisesti, vaikka voimalla, on suljettava muutolta. Kansallismielisten puolueiden nopea nousu on ollut siinä määrin merkittävää, että kansallismieliset puolueet on otettu historiallisen nopeasti huomioon EU:n jäsenvaltioiden politiikassa, sen sijaan, että jatkuvasti eristettäisiin, mutta nyt myös EU:n omassa politiikassa.
Uuden, pian aloittavan EU:n komission kokoonpano ja komissaarien tehtävien kuvaukset kertovat tästä.
"Suurinta ihmetystä ja jopa huvittuneisuutta on herättänyt kreikkalaisen Margaritis Schinasin salkku. Schinasista tulee eurooppalaisen elämäntavan komissaari" ( Yle 11.9. ).
Laajalti pahennusta on herättänyt eurooppalaisen turvallisuuden kytkeminen euroopalaisen elämäntavan säilyttämiseen. Tämä on kuitenkin ainakin ymmärrettävää, jos ei muuta, sillä terrorismi on lisääntynyt ja tilastollisesti voidaan osoittaa maahanmuuttajataustaisen väestön tekevän tiettyjä rikoksia Euroopan alueella ylivertaisesti enemmän kantaväestöön verrattuna. Näin esimerkiksi Ranskassa ja Ruotsissa ja miksei Suomessakin ainakin seksuaalirikosten osalta.
Tilastoja:
https://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php?title=Migration_and_migrant_population_statistics/fi
Kuuntelin, jos en nyt herkällä korvalla, niin kuitenkin, kreikkalaisen tulevan komissaarin ajatuksia jo viime vuonna. Hänen mukaansa Euroopan yksikään valtio ei saa islamisoitua ja nopea islamisoituminen on saatava heti loppumaan. Hän muistaakseni oli tuolloin yksi EU:n tiedottajista ja lausuntojen vuoksi hänen erottamistaan vaadittiin. Siksi komissaarinimitys tuli yllätyksenä. Ainakin minulle.
Suomikin saa osansa. Jutta Urpilainen saa komissaarin salkun, jossa on Afrikka. Painava salkku. Hän joutuu yhdessä ulkosuhteista vastaavan EU:n korkean virkamiehen ( EU:n ulkoministerin ) ja em. kreikkalaisen komissaarin kanssa muotoilemaan ja linjaamaan EU:n maahanmuuttopolitiikkaa. Tehtävä ei ole helppo.
Eurooppa on jakautunut suhteessaan vastaanottaa maahanmuuttajia.
Joillakin EU-mailla on lähes 0-toleranssi ottaa yhtäkään maahanmuuttajaa, ei edes yhteisesti sovittujen kiintiöpakolaisten kiintiöistä. Näitä ovat Puola, Viro, Itävalta, Tanska, Romania, Slovenia ja erityisesti Unkari, joka ei ota pakolaisia lainkaan vastaan ja on nihkeä EU:n sisäisellekin, vapaalle työnhaulle ja muutolle. Tämä oli myös tärkein kysymys Britanian brexit-äänestyksessä.
EU:n sääntöjen vastainen, yhteisestä sovitusta poikkeava maahanmuuttopolitiikka on koitumassa EU:n tuhoksi. Vai onko? Viitteitä muusta antaa uusi komissio ja sen linjaukset. On myös tietenkin todettava, että EU on vielä pystyssä sen ansiosta, että se on jatkuvasti rikkonut omia sääntöjään vastaan muun muassa velkakysymyksissä. Uskon, että maahanmuuttokysymyksissä tullaan myös hiljaisesti hyväksymään kansallisvaltioiden omat toimet. EU eurooppalaisena unionina nähdään liian arvokkaana, että se päästettäisiin hajoamaan. Ja monet maat sen hyvin tietävät.
Mikäli vähääkään tuntee eurooppalaista lähihistoriaa, on lähes kylmäävää, vaikka Helsinkiä, Tukholmaa, tai Frakfurt am Mainia ajatellen ( 2,3 miljoonasta asukkaasta yli puolet maahanmuuttajia, tai maahanmuuttajalähtöisiä ), kulkea Budapestin, tai Ljubljanan kaduilla. Olen äskettäin kävellyt. Maahanmuuttajia katukuvassa ei ole. Heitä ei ole piilossakaan. Ljubjanassa alkuviikosta en nähnyt yhtäkään afrikkalaista alkuperää olevaa ihmistä. En yhtäkään ja kyseessä on eurooppalaisen eu-maan pääkaupunki. Tuo ero kaupunkien välillä ei voi olla vaikuttamatta eurooppalaiseen käsitykseen maahanmuutosta. Segretaatio on tosiasia, jolla on seurauksensa eurooppalaiseen ajatteluun. Mihin suuntaan ja millä seurauksilla, sitä voi vain arvailla.
Entä Suomi? Olemmeko eurooppalaisen kehityksen ulkopuolella maahanmuuton kontekstissa. Emme ole. Meillä on kasvava määrä maahanmuuttajia, meillä on jatkuvaa keskustelua maahanmuutosta, meillä on maahanmuuttovastainen poliittinen puolue, meillä on poliittisia voimia, jotka tuomitsevat suuren osan asiallistakin maahannuuttokeskustelua rasismiksi. Osin juuri siitä syystä keskustelua jopa pelätään. Ja onhan meillä jo nyt maahanmuuttajia keskeisillä poliittisilla paikoilla ja johtotehtävissä.
Lisäksi juuri nyt on käymässä Suomessakin selviksi maahanmuuton muassaan tuomat ongelmat. Muualla ne ovat olleet jo luettavissa.
Tilastot ovat yksiselitteiset. Maahanmuuttajien työllisyysaste on alhaisempi kuin kantasuomalaisten, maahanmuuttajat syyllistyvät suhteellisesti ottaen enemmän rikoksiin kuin kantasuomalaiset ja jopa absoluuttisesti tiettyihin seksuaalirikoksiin. Samalla on käymässä selväksi, Suomessakin, että ns. kotouttamispolitiikka epäonnistuu aina, kun tietylle alueelle muuttaa riittävä määrä erityisesti etnisesti samanlaisia ihmisiä. Näin muun muassa Saksan isoista kaupungeista löytyy alueita, joissa 4 polven saksanturkkilainen ei juurikaan osaa saksaa. Lisäksi tulevat ( omien tapojen, joka ei ole tietenkää ole tuomittavaa, vaan jopa rikkaus ), omat lait, oma "minivaltio" ja omat rikollisjengit. Se tietenkään ei voi tulla kysymykseen.
Parhaillaan Suomessa on käynnissä voimakas maahanmuuttajaväestön keskittyminen, hyvin paljon Ruotsin mallin mukaisesti. Mitä se tarkoittaa on tulevaisuutta. Lisämielenkiintonsa keskusteluun antoi eilen ( 12.9.) A-studiossa työnantajien edustaja, joka pikinmiten vaati satojatuhansia työperäisiä maahanmuuttajia Suomeen. Myös matalapalkka-aloille.
Kuriositeettina otan tämän päivän lehdestä uutisen, jonka mukaan turkkilaiset pakolaisstatusta haluavat ovat nouseet Suomeen pyrkivistä pakolaisista toiseksi suurimmaksi ryhmäksi heti irakilaisten jälkeen. En tiedä mitä ajatella tästä Nato-maasta. Tai tiedän, mutta en kerro.
https://ls24.fi/lannen-media/turkista-saapuu-ennatysmaarin-turvapaikanhakijoita-suomeen-vain-yhden-maan-kansalaiset-enaa-edella-tilastossa
perjantai 30. elokuuta 2019
ILMIÖOPPIMINEN
Uudessa opetussuunnitelmassa ei suoraan käytetä sanaa ilmiöoppiminen. Mutta annetaan ymmärtää. Annetaan ymmärtää, että "kaikki riippuu kaikesta" ja opetettavat asiakokonaisuudet, oppiaineet, ovat keskinäisessä vuorovaikutuksessa tilanteenmukaisin painoarvoin toisiinsa. Maailma ei ole vain matematiikkaa, historiaa, tai biologiaa.
Ne ovat kaikkea sitä. Ja paljon muutakin.
Ilmiöoppiminen ei ole uusi juttu. Se on keskeinen metodi pienten lasten kasvatuksessa. Tosin enemmänkin kasvattajakeskeinen kuin lapsikeskeinen ja useinkin syy-seuraussuhteisiin perustuva karkki-keppimetodi, jolla ehdollistetaan ilmiön kirkastuminen. Koulussa jotain tehdään toisin.
Kuulin eilen, minussa kysymyksen herättäneen kommentin: "Ei kai tälle järvien tummumiselle enää mitään voi tehdä, kun ilmaston lämpeneminen vaikuttaa". Edellisellä viikolla minulta kysyttiin, hyvin opettavaiseen sävyyn itse vastaten, että "eikö ole ekoteko troolata pienen järven muikut pois, etteivät jää kuoltuaan pohjasedimenttiin ( tätä sanaa ei käytetty ) päästämään ravinteitaan veteen?"
Tunsin tyhjän tupen rapinaa. Molemmat kysymykset ovat meille lajinomaisia, helppoja ratkaisuja. Niistä ei saa väännettyä totuutta, mutta niitä käytetään toiminnan oikeutuksessa. Tai toimimattomuuden.
Järvi voi pysyä puhtaana pohjoisella pallonpuoliskolla, mikäli elämälle tärkeät ravinnetasot pidetään minimissä pidentyneellä kasvukaudellakin. Tai, kautta vuosituhansien kirkkaissakin järvissä normaalissa ravinteiden kiertokulussa kuollutta kalaa on sitoutunut pohjasedimenttiin aiheuttamatta muutoksia järven ekologisessa tilassa. Niissä järvissä ei kalakantojen ja lajien suhteita sotkettu ihmisen toimesta vaikkapa nylon-verkkopyynnillä, joilla petokalat otetaan tehokkaasti pois.
Ilmiöpohjainen opetus puolustaa paikkaansa suomalaisessa kouluopetuksessa, mikäli tarvittavat ainekohtaiset perusopinnot ovat riittävällä tasolla. Mutta kysymykseni kuuluu, ottaako ilmiöihin perustuva opetus huomioon itse ilmiön?
Esimerkeillä pyrin sanomaan, että monet ilmiöt ovat arvopohjaisia, kiistanalaisia, vaikutukselle alttiita, tai tarkoitushakuisia. Jopa niin, että puhtaiden luonnonlakien summasta saadaan ilmiö, joka nähdään eri tavoin. Tai sillä ei ole juurikaan tekemistä niiden keskeisten oppiaineiden combossa, joille ilmiöoppiminen perustuu.
Ilmiöiden reuna-alueille syntyy helposti harmaa alue, jossa ilman pyrkimystäkin voi syntyä "uusia normeja", joita pahimmillaan voidaan käyttää jopa hyvksyttävinä uusina normeina. Kun niitä kerran on.
Esimerkiksi lakisääteinen luonnonsuojelualue voi olla ilmiö, joka koostuu useista nykytietoon perustuvista luonnontieteellisistä osa-alueista ja on lopputulema pyrkimykselle vaikuttaa ilmiön rakenteeseen ja kestävyyteen, nykytutkimuksen valossa, tehokkaasti.
Olen kuullut erään tähän liittyvän kysymyksen usein. Miksi luonnonsuojelualueella saa avohakata ja siellä toimitaan tehometsätalouden keinoin?
Luonnonsuojelualueen käsite on, erityisesti nuorillamme, muuttumassa. Vai onko vain kyse "ilmiöstä", jossa ilmiölle annettu nimi ei korreloi todellisuuden kanssa? Onko kyse tietoisesta valehtelusta?
Ilmiöoppimisen kanssa pitää näiden ilmiöiden ja ilmiöiden kanssa olla äärimmäisen tarkkana.
Ne ovat kaikkea sitä. Ja paljon muutakin.
Ilmiöoppiminen ei ole uusi juttu. Se on keskeinen metodi pienten lasten kasvatuksessa. Tosin enemmänkin kasvattajakeskeinen kuin lapsikeskeinen ja useinkin syy-seuraussuhteisiin perustuva karkki-keppimetodi, jolla ehdollistetaan ilmiön kirkastuminen. Koulussa jotain tehdään toisin.
Kuulin eilen, minussa kysymyksen herättäneen kommentin: "Ei kai tälle järvien tummumiselle enää mitään voi tehdä, kun ilmaston lämpeneminen vaikuttaa". Edellisellä viikolla minulta kysyttiin, hyvin opettavaiseen sävyyn itse vastaten, että "eikö ole ekoteko troolata pienen järven muikut pois, etteivät jää kuoltuaan pohjasedimenttiin ( tätä sanaa ei käytetty ) päästämään ravinteitaan veteen?"
Tunsin tyhjän tupen rapinaa. Molemmat kysymykset ovat meille lajinomaisia, helppoja ratkaisuja. Niistä ei saa väännettyä totuutta, mutta niitä käytetään toiminnan oikeutuksessa. Tai toimimattomuuden.
Järvi voi pysyä puhtaana pohjoisella pallonpuoliskolla, mikäli elämälle tärkeät ravinnetasot pidetään minimissä pidentyneellä kasvukaudellakin. Tai, kautta vuosituhansien kirkkaissakin järvissä normaalissa ravinteiden kiertokulussa kuollutta kalaa on sitoutunut pohjasedimenttiin aiheuttamatta muutoksia järven ekologisessa tilassa. Niissä järvissä ei kalakantojen ja lajien suhteita sotkettu ihmisen toimesta vaikkapa nylon-verkkopyynnillä, joilla petokalat otetaan tehokkaasti pois.
Ilmiöpohjainen opetus puolustaa paikkaansa suomalaisessa kouluopetuksessa, mikäli tarvittavat ainekohtaiset perusopinnot ovat riittävällä tasolla. Mutta kysymykseni kuuluu, ottaako ilmiöihin perustuva opetus huomioon itse ilmiön?
Esimerkeillä pyrin sanomaan, että monet ilmiöt ovat arvopohjaisia, kiistanalaisia, vaikutukselle alttiita, tai tarkoitushakuisia. Jopa niin, että puhtaiden luonnonlakien summasta saadaan ilmiö, joka nähdään eri tavoin. Tai sillä ei ole juurikaan tekemistä niiden keskeisten oppiaineiden combossa, joille ilmiöoppiminen perustuu.
Ilmiöiden reuna-alueille syntyy helposti harmaa alue, jossa ilman pyrkimystäkin voi syntyä "uusia normeja", joita pahimmillaan voidaan käyttää jopa hyvksyttävinä uusina normeina. Kun niitä kerran on.
Esimerkiksi lakisääteinen luonnonsuojelualue voi olla ilmiö, joka koostuu useista nykytietoon perustuvista luonnontieteellisistä osa-alueista ja on lopputulema pyrkimykselle vaikuttaa ilmiön rakenteeseen ja kestävyyteen, nykytutkimuksen valossa, tehokkaasti.
Olen kuullut erään tähän liittyvän kysymyksen usein. Miksi luonnonsuojelualueella saa avohakata ja siellä toimitaan tehometsätalouden keinoin?
Luonnonsuojelualueen käsite on, erityisesti nuorillamme, muuttumassa. Vai onko vain kyse "ilmiöstä", jossa ilmiölle annettu nimi ei korreloi todellisuuden kanssa? Onko kyse tietoisesta valehtelusta?
Ilmiöoppimisen kanssa pitää näiden ilmiöiden ja ilmiöiden kanssa olla äärimmäisen tarkkana.
torstai 23. toukokuuta 2019
MIETTIKÄÄS VÄHÄN
Eilen ( 22.5. ) Savitaipaleen kunta tuli ulos tiedotteella terveyspalveluidensa järjestämisestä.
Olen asiaa Youtube-kanavallani
( youtube.com/artobäcklund ) käsitellyt useampaankin otteeseen.
Lyhyesti sanottuna: vastustan ulkoistuksia Mehiläiselle.
En halua, että hädänalaisilla vanhuksilla ja vammaisilla tehdään bisnestä. En myöskään halua, että hoivarahaa virtaa ulos muutenkin köyhästä kunnasta.
Voimme myös kysyä oudon logiikan perään, nimittäin miksi joku taho haluaa maksaa purkukuntoisista kiinteistöistä 2,6 milj. euroa?
Kaupan ehtona olleelle Savitaipaleen Vanhaintuki ry:n ryhmäkodin luovutuksella Mehiläiselle, varmistetaan yhdistyksen toiminnan kannattamattomuus muutamassa vuodessa ja siten koko toimintakeskus Suvannon myynti alihintaan. Asiaa on otettu varmistamaan paikallinen demaripoliitikko valitsemalla hänet vt. toiminnanjohtajaksi poispotkitun tilalle.
Päivä, jolloin Savitaipaleen Keskusta määräenemmistöllään ulkoistukset ja kaupat jollekin kiinteistöalan ammattimaiselle toimijalle hyväksyy, on Savitaipaleelle surun ja lopun alun päivä.
Olen asiaa Youtube-kanavallani
( youtube.com/artobäcklund ) käsitellyt useampaankin otteeseen.
Lyhyesti sanottuna: vastustan ulkoistuksia Mehiläiselle.
En halua, että hädänalaisilla vanhuksilla ja vammaisilla tehdään bisnestä. En myöskään halua, että hoivarahaa virtaa ulos muutenkin köyhästä kunnasta.
Voimme myös kysyä oudon logiikan perään, nimittäin miksi joku taho haluaa maksaa purkukuntoisista kiinteistöistä 2,6 milj. euroa?
Kaupan ehtona olleelle Savitaipaleen Vanhaintuki ry:n ryhmäkodin luovutuksella Mehiläiselle, varmistetaan yhdistyksen toiminnan kannattamattomuus muutamassa vuodessa ja siten koko toimintakeskus Suvannon myynti alihintaan. Asiaa on otettu varmistamaan paikallinen demaripoliitikko valitsemalla hänet vt. toiminnanjohtajaksi poispotkitun tilalle.
Päivä, jolloin Savitaipaleen Keskusta määräenemmistöllään ulkoistukset ja kaupat jollekin kiinteistöalan ammattimaiselle toimijalle hyväksyy, on Savitaipaleelle surun ja lopun alun päivä.
sunnuntai 5. toukokuuta 2019
PETIOSASTO
Savitaipaleella on lähtenyt kaikumaan outo huhu. Nimittäin sanotaan "sisäpiiritietona, tai varmana tietona", että jos kunnan kaupat Mehiläinen Oy:n kanssa toteutuvat, rakentaa tämä pörssiyhtiö kuntaan vuodeosaston.
Kaupan toteutumisen ehdoksi Mehiläinen on pannut Savitaipaleen Vanhaintuki ry:n tuottavan osan, eli ryhmäkodin saamisen. Sen saamisen eteen kunta onkin sitten "työstänyt voimakkaasti", mutta juttu ei vieläkään ole kirkossa kuulutettu. Nämä eivät ole huhuja.
Kirjoitin asiasta tänään Länsi-Saimaan Sanomien nettilehteen vuodeosasto-uutisen kommenttiosioon näin:
-------------------
Itkupotkuraivareita muutamat ottavat tästä Eksoten suunnitelmasta siirtää Savitaipaleen vuodeosasto ( 10 + 2 paikkaa, vuonna 2015 vielä 18 + 2 ) 38 kilometrin päähän Lappeenrantaan tehohoidon viereen.
Ajatellaan, että siirron estämisen hinta Savitaipaleella Mehiläisen avulla olisi mitätön. Ei ole. Ajatellaan, että annetaan “siitä vaan” yhden itsenäisen yhdistyksen tärkein osa ulkomaalaiselle hoivayritykselle, että siten saataisiin joskus “minisairaala” kuntaan. Että yhden yhdistyksen avulla “ostetaan” vuodeosasto.
Siirto on yksi keskeinen kaupan toteutumisen ehto. Mehiläinen tarvitsee Vanhaintuen ryhmäkodista asukkaineen “massaa bisneksen tekoon”. Näin sanoi yhdistyksen varapuheenjohtaja katkoessaan huhuilta siipiä.
Kyse on kuitenkin huomattavasti isommasta kokonaisuudesta. Vai ajatellaanko niin, että suhteellisen pienellä piirillä onkin “oma lehmä” ojassa? Luulen, että on kyse molemmista. Joka tapauksessa oikean tiedon puute vaivaa keskustelua. Mikä on kalliisti remontoidun keskuskeittiön rooli kaupassa, mikä on tämän vuodeosaston rooli, mikä olisi rakentamisen aikataulu, ehdot ja mitoitus. Alkaisiko Mehiläinen rahastamaan ryhmäkodilla Suvannossa heti kauppojen toteuduttua, vai joskus tulevaisuudessa? Keskeisiä kysymyksiä on monia joihin ei tiedetä vastauksia. Kertokaa nyt päättäjät vihdoin faktaa, ettei olisi niitä huhuja.
Eksote on nyt linjannut, että nämä minivuodeosastot poistuvat monesta paikasta. Asia on ollut framilla viimeiset 10 vuotta. Aikaa on ollut. Aikaa on ollut myös Savitaipaleellakin upottaa miljoonia maahan ja veteen.
Viimeistään, mikäli sote olisi toteutunut Kepun ja Kokoomuksen lehmänkauppamallin mukaan, olisi häipynyt paljon muutakin. Vaan ei toteutunut. Mutta jonkin sortin sote tulee. Se on varma. Ja tämä Eksotenkin linjaus perustuu jäsenkuntien tahtoon nousevien kustannusten paineissa. Tilanne ei ole helppo yhdellekään jäsenkunnalle.
Ja nyt, kun Eksoten linjaus on tehty, uskooko joku, että Mehiläinen sairaalahoivarakennuksia, vanhusten hoivarakennusten lisäksi, tai edes kylkeen rakentaisi. Ja että Eksote sitten vuodeosastotiloja vuokraisi. Jos kerran strateginen linjaus on tehty. Tuskin vuokraisi. Lisäksi olisivat ilmeisesti myös Eksotelle kalliita per vuode, sillä Mehiläisen tulee saada sijoittamalleen pääomalle kaksinumeroinen tuotto.
Tämä vuodeosaston koplaaminen vanhuspalveluihin on mielestäni virheellistä ajattelua ja hieman kaukana siitä, kun puhun Savitaipaleen Vanhaintuki ry:n “lihoiksi panemisesta”. Niiden kuntalaisten, jotka huutavat aamenta Mehiläisen tulolle pieneen maalaiskuntaan, olisi syytä tutustua tarkasti toteutuneeseen vastaavaan kehitykseen, kuntalaisten edun näkökulmasta Ruotsissa, tai vaikkapa Siikalatvan kunnassa. Tai tutustua edes siihen, millä hinnalla ja erityisesti millä laadulla näitä palveluita on Suomessa viime vuosina pörssiyhtiöiden toimesta tuotettu. Materiaalia löytyy.
Toki jos Osuuspankki, Mehiläinen, tai joku muu haluaa puhtaasti markkinavetoisesti rakentaa ja ylläpitää täyden palvelun sairaalan vanhuspalveluineen Savitaipaleelle ilman savitaipalelaista verorahaa, lainarahaa, omaisuutta ja erityisesti ilman Eksoten ostoja, niin siitä vaan. Se olisi hienoa.
------------
Mehiläisen hoivapalveluista sanottua 2019 vuoden puolella.
https://yle.fi/uutiset/3-10619529
Kaupan toteutumisen ehdoksi Mehiläinen on pannut Savitaipaleen Vanhaintuki ry:n tuottavan osan, eli ryhmäkodin saamisen. Sen saamisen eteen kunta onkin sitten "työstänyt voimakkaasti", mutta juttu ei vieläkään ole kirkossa kuulutettu. Nämä eivät ole huhuja.
Kirjoitin asiasta tänään Länsi-Saimaan Sanomien nettilehteen vuodeosasto-uutisen kommenttiosioon näin:
-------------------
Itkupotkuraivareita muutamat ottavat tästä Eksoten suunnitelmasta siirtää Savitaipaleen vuodeosasto ( 10 + 2 paikkaa, vuonna 2015 vielä 18 + 2 ) 38 kilometrin päähän Lappeenrantaan tehohoidon viereen.
Ajatellaan, että siirron estämisen hinta Savitaipaleella Mehiläisen avulla olisi mitätön. Ei ole. Ajatellaan, että annetaan “siitä vaan” yhden itsenäisen yhdistyksen tärkein osa ulkomaalaiselle hoivayritykselle, että siten saataisiin joskus “minisairaala” kuntaan. Että yhden yhdistyksen avulla “ostetaan” vuodeosasto.
Siirto on yksi keskeinen kaupan toteutumisen ehto. Mehiläinen tarvitsee Vanhaintuen ryhmäkodista asukkaineen “massaa bisneksen tekoon”. Näin sanoi yhdistyksen varapuheenjohtaja katkoessaan huhuilta siipiä.
Kyse on kuitenkin huomattavasti isommasta kokonaisuudesta. Vai ajatellaanko niin, että suhteellisen pienellä piirillä onkin “oma lehmä” ojassa? Luulen, että on kyse molemmista. Joka tapauksessa oikean tiedon puute vaivaa keskustelua. Mikä on kalliisti remontoidun keskuskeittiön rooli kaupassa, mikä on tämän vuodeosaston rooli, mikä olisi rakentamisen aikataulu, ehdot ja mitoitus. Alkaisiko Mehiläinen rahastamaan ryhmäkodilla Suvannossa heti kauppojen toteuduttua, vai joskus tulevaisuudessa? Keskeisiä kysymyksiä on monia joihin ei tiedetä vastauksia. Kertokaa nyt päättäjät vihdoin faktaa, ettei olisi niitä huhuja.
Eksote on nyt linjannut, että nämä minivuodeosastot poistuvat monesta paikasta. Asia on ollut framilla viimeiset 10 vuotta. Aikaa on ollut. Aikaa on ollut myös Savitaipaleellakin upottaa miljoonia maahan ja veteen.
Viimeistään, mikäli sote olisi toteutunut Kepun ja Kokoomuksen lehmänkauppamallin mukaan, olisi häipynyt paljon muutakin. Vaan ei toteutunut. Mutta jonkin sortin sote tulee. Se on varma. Ja tämä Eksotenkin linjaus perustuu jäsenkuntien tahtoon nousevien kustannusten paineissa. Tilanne ei ole helppo yhdellekään jäsenkunnalle.
Ja nyt, kun Eksoten linjaus on tehty, uskooko joku, että Mehiläinen sairaalahoivarakennuksia, vanhusten hoivarakennusten lisäksi, tai edes kylkeen rakentaisi. Ja että Eksote sitten vuodeosastotiloja vuokraisi. Jos kerran strateginen linjaus on tehty. Tuskin vuokraisi. Lisäksi olisivat ilmeisesti myös Eksotelle kalliita per vuode, sillä Mehiläisen tulee saada sijoittamalleen pääomalle kaksinumeroinen tuotto.
Tämä vuodeosaston koplaaminen vanhuspalveluihin on mielestäni virheellistä ajattelua ja hieman kaukana siitä, kun puhun Savitaipaleen Vanhaintuki ry:n “lihoiksi panemisesta”. Niiden kuntalaisten, jotka huutavat aamenta Mehiläisen tulolle pieneen maalaiskuntaan, olisi syytä tutustua tarkasti toteutuneeseen vastaavaan kehitykseen, kuntalaisten edun näkökulmasta Ruotsissa, tai vaikkapa Siikalatvan kunnassa. Tai tutustua edes siihen, millä hinnalla ja erityisesti millä laadulla näitä palveluita on Suomessa viime vuosina pörssiyhtiöiden toimesta tuotettu. Materiaalia löytyy.
Toki jos Osuuspankki, Mehiläinen, tai joku muu haluaa puhtaasti markkinavetoisesti rakentaa ja ylläpitää täyden palvelun sairaalan vanhuspalveluineen Savitaipaleelle ilman savitaipalelaista verorahaa, lainarahaa, omaisuutta ja erityisesti ilman Eksoten ostoja, niin siitä vaan. Se olisi hienoa.
------------
Mehiläisen hoivapalveluista sanottua 2019 vuoden puolella.
https://yle.fi/uutiset/3-10619529
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)







