Olen aktiivisesti seurannut keskustelua aluevaaleihin ( minulle edelleen maakuntavaalit ) liittyen neljässä kunnassa ja yhdessä maakunnallisessa keskuskaupungissa. En voi välttää pientä hymynkaretta suupielessä lukiessani lähinnä ehdokkaiden kommentointia mediassa, erityisesti sosiaalisessa mediassa. Nyt vasta ihmetellään asioista, jotka ovat olleet selviä jo vuosia.
Vaalit ovat monella tavoin poikkeukselliset. Ne ovat ainutlaatuiset, sillä ovat ensimmäiset maakunnalliset vaalit. Ne ovat ainutlaatuiset myös siksi, että vaaleihin ei osallistu pääkaupunkiseudun HUS-alue. Tosiasia vääristää vaalituloksen tulkintaa, mikäli lähdetään vetämään johtopäätöksiä valtakunnallisesti puolueiden välisistä voimasuhteista. Poikkeuksellisuutta lisää viruksen aiheuttama pandemia. Itse pidän myös poikkeuksellisena tosia-asiaa, että monesta pienestä kunnasta ei tule ehdokasta valituksi aluevaltuustoon. Se on järjestelmävirhe ja syö entisestään loppujakin kunnallisesta itsehallinnosta. RIP sille.
Tärkeänä pitämäni huomio on keskustelun viriäminen vasta nyt, kun viikon mittainen ennakkoäänestys on jo käynnissä. Muista vaaleista poiketen keskustelun ytimeen nousee havainto, että laimeaa keskustelua pitävät yllä pääsääntöisesti ehdokkaat itse. Silmiinpistävää, mutta ymmärrettävää on myös se, että keskusteluun osallistuu poikkeuksellisen paljon terveydenhuollon ammattilaisia. Seuraamassani keskustelussa on käytännössä myös unohtunut syvempi, analyyttinen keskustelu palo- ja pelastustoimesta, vanhuspalveluista ja lastensuojelusta. Ne ovat jääneet viitauksiksi mariginaaliin.
Entäpä sitten itse keskustelu? Ehdokkaiden osalta ulkopuolisen, puolueettoman tarkastelun silmin keskeiseksi tekijäksi nousee hätä. Saammeko oman kylän ehdokkaan läpi, miten voimme läpimenoon vaikuttaa, säilyvätkö palvelut, mikäli omasta kylästä ei ole aluevaltuutettua. Tässä keskeiset, mutta kapeat keskustelun aiheet. Edellä mainituista teemoista puhuvat myös terveydenhuollon ammattilaiset, mutta laajentavat keskustelua palveluiden laadun suuntaan.
Keskustelun fokus kertoo siitä, että pääosa ehdokkaista ei ole lainkaan ymmärtänyt mistä maakuntavaaleissa on kyse. Tänään ei ole enää kyse maalaisliittolaisesta kuntakohtaisesta siltarumpupolitiikasta, eikä todellisuudessa sitä olekaan, vaan kokonaisuuden eteen tehtävästä luottamushenkilötyöstä. Aluevaltuustoissa tehdään työtä alueiden eteen. Pelko ja hätä on siitä, että ellei ole oman kylän edustajaa kertomassa muille valtuutetuille oman seudun tarpeista kahvikupin ääressä, käytännössä kaikki loppuu. Onko nolla edustajaa, tai kolme, sillä ei kokonaisuuteen niukkuuden markkinoilla ole merkitystä. Päätökset tulevat tehdyiksi. Kunnat edelleenkin ovat maakuntahallintoon tiukassa yhteistyössä, joka yhteydenpito muuttaa luonnettaan valtionrahoituksen myötä puhtaaksi tiedotus- ja lobbaustoiminnaksi. Oli sitten omaa edustajaa tai ei. Keskustelu myös kertoo sen, etteivät ehdokkaat, eivätkä kansalaisetkaan tunne keskimäärin vaalijärjestelmää. Kysyin asiasta kolmeltatoista ehdokkaalta. Heistä vain kaksi tunsi tarkoin vaalitavan ja siihen liittyvän vaalimatematiikan. Tämä asia näkyy tarkastelemieni kuntien ehdokasasettelussa, joka on täysin sirpaloitunut.
Vaalien jälkeen tulee arki ja keskustelu saanee uusia muotoja tulevaisuuden käytäntöjen suhteen. Etelä-Karjalassa rahoitusta lukuunottamatta paljoa ei tule muuttumaan. Siirtymävaiheen aikana ehkä linja-auto liikkuu sairaanhoitajan kanssa ja kuvayhteyksiä viritellään kaukaisimpiinkin savuihin. Aiemmin valtuustot valitsivat Eksoten valtuustoon jäset, nyt sen tekevät äänestäjät. Karu totuus tulee kuitenkin iskemään valtuuston kahvipöytiin, joka jatkossakin on vain hallituksensa leimasin, lisääntyvien kustannusten, pahenevan henkilöstövajeen ja aivan liian pienen valtionosuuden myötä. Suuria kertaluontoisia menoeriä ovat tietojärjestelmäkulut, palkkojen harmonisointi ja hallinnon ylös rakentaminen. Kustannuksia tulee heti ensimmäisten toimintavuosien aikana lisäksi kuntien sosiaali- terveyspuolen velkojen siirroista liiketoimintasiirtojen myötä, sekä valtavasti lisääntyvistä kuljetusmaksuista.
Mitä sitten voisi ennakoida vuoden 2023 alusta tapahtuvan? Aluevaltuustot tulevat olemaan hampaattomia ja kädettömiä, joilla ei ole juurikaan muuta mahdollista tehtävää kuin päättää palveluverkon laadusta ja laajuudesta, sekä asiakasmaksuista. Ne kaikki ovat poliittisesti hankalia. Lisäksi valittaneen nykyisen Eksoten johdon päälle maakuntajohtaja esikuntineen. Tämä on suomalainen ja kallis käytäntö. Johtotason päälle johtoa organisaatiomuutoksissa.
Oma, jo nyt lähes valistunut arvaukseni on, että kansalaisten verorasite tulee nousemaan ratkaisun vuoksi huomattavasti väestön ikääntymisen edellyttämää kustannustennousua nopeammin ja palveluiden saatavuus pysyy hoitoonpääsyn osalta sunnilleen ennallaan, mutta keskuskaupunkeihin pääosin keskittyneinä. Lisäksi asiakasmaksut jatkavat nousuaan jo siihen pisteeseen, että monelle ennen maksukaton täyttymistä ennakoivaan perusterveydenhoitoon lähteminen tulee vaikeaksi, jopa mahdottomaksi. Jo tänään tästä kertovat karut luvut asiakasmaksujen osalta ulosotoissa. Iso yhteiskunnallinen ongelma tulee olemaan kansan jakautuminen yhä enemmän varakkaisiin yksityisten palveluiden käyttäjiin ja näyttää myös siltä, että työikäisen väestön työterveyspalveluita ei saada nivottua maakunnalliseen sote-ratkaisuun.
Lisäys 21.1.2022
