Näytetään tekstit, joissa on tunniste sote. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sote. Näytä kaikki tekstit

lauantai 15. tammikuuta 2022

TODELLISUUS ALKAA LYÖDÄ JOIDENKIN TODELLISUUTTA SILMILLE.

Olen aktiivisesti seurannut keskustelua aluevaaleihin ( minulle edelleen maakuntavaalit ) liittyen neljässä kunnassa ja yhdessä maakunnallisessa keskuskaupungissa. En voi välttää pientä hymynkaretta suupielessä lukiessani lähinnä ehdokkaiden kommentointia mediassa, erityisesti sosiaalisessa mediassa. Nyt vasta ihmetellään asioista, jotka ovat olleet selviä jo vuosia.

Vaalit ovat monella tavoin poikkeukselliset. Ne ovat ainutlaatuiset, sillä ovat ensimmäiset maakunnalliset vaalit. Ne ovat ainutlaatuiset myös siksi, että vaaleihin ei osallistu pääkaupunkiseudun HUS-alue. Tosiasia vääristää vaalituloksen tulkintaa, mikäli lähdetään vetämään johtopäätöksiä valtakunnallisesti puolueiden välisistä voimasuhteista. Poikkeuksellisuutta lisää viruksen aiheuttama pandemia. Itse pidän myös poikkeuksellisena tosia-asiaa, että monesta pienestä kunnasta ei tule ehdokasta valituksi aluevaltuustoon. Se on järjestelmävirhe ja syö entisestään loppujakin kunnallisesta itsehallinnosta. RIP sille.

Tärkeänä pitämäni huomio on keskustelun viriäminen vasta nyt, kun viikon mittainen ennakkoäänestys on jo käynnissä. Muista vaaleista poiketen keskustelun ytimeen nousee havainto, että laimeaa keskustelua pitävät yllä pääsääntöisesti ehdokkaat itse. Silmiinpistävää, mutta ymmärrettävää on myös se, että keskusteluun osallistuu poikkeuksellisen paljon terveydenhuollon ammattilaisia. Seuraamassani keskustelussa on käytännössä myös unohtunut syvempi, analyyttinen keskustelu palo- ja pelastustoimesta, vanhuspalveluista ja lastensuojelusta. Ne ovat jääneet viitauksiksi mariginaaliin.

Entäpä sitten itse keskustelu? Ehdokkaiden osalta ulkopuolisen, puolueettoman tarkastelun silmin keskeiseksi tekijäksi nousee hätä. Saammeko oman kylän ehdokkaan läpi, miten voimme läpimenoon vaikuttaa, säilyvätkö palvelut, mikäli omasta kylästä ei ole aluevaltuutettua. Tässä keskeiset, mutta kapeat keskustelun aiheet. Edellä mainituista teemoista puhuvat myös terveydenhuollon ammattilaiset, mutta laajentavat keskustelua palveluiden laadun suuntaan.

Keskustelun fokus kertoo siitä, että pääosa ehdokkaista ei ole lainkaan ymmärtänyt mistä maakuntavaaleissa on kyse. Tänään ei ole enää kyse maalaisliittolaisesta kuntakohtaisesta siltarumpupolitiikasta, eikä todellisuudessa sitä olekaan, vaan kokonaisuuden eteen tehtävästä luottamushenkilötyöstä. Aluevaltuustoissa tehdään työtä alueiden eteen. Pelko ja hätä on siitä, että ellei ole oman kylän edustajaa kertomassa muille valtuutetuille oman seudun tarpeista kahvikupin ääressä, käytännössä kaikki loppuu. Onko nolla edustajaa, tai kolme, sillä ei kokonaisuuteen niukkuuden markkinoilla ole merkitystä. Päätökset tulevat tehdyiksi. Kunnat edelleenkin ovat maakuntahallintoon tiukassa yhteistyössä, joka yhteydenpito muuttaa luonnettaan valtionrahoituksen myötä puhtaaksi tiedotus- ja lobbaustoiminnaksi. Oli sitten omaa edustajaa tai ei. Keskustelu myös kertoo sen, etteivät ehdokkaat, eivätkä kansalaisetkaan tunne keskimäärin vaalijärjestelmää. Kysyin asiasta kolmeltatoista ehdokkaalta. Heistä vain kaksi tunsi tarkoin vaalitavan ja siihen liittyvän vaalimatematiikan. Tämä asia näkyy tarkastelemieni kuntien ehdokasasettelussa, joka on täysin sirpaloitunut.

Vaalien jälkeen tulee arki ja keskustelu saanee uusia muotoja tulevaisuuden käytäntöjen suhteen. Etelä-Karjalassa rahoitusta lukuunottamatta paljoa ei tule muuttumaan. Siirtymävaiheen aikana ehkä linja-auto liikkuu sairaanhoitajan kanssa ja kuvayhteyksiä viritellään kaukaisimpiinkin savuihin. Aiemmin valtuustot valitsivat Eksoten valtuustoon jäset, nyt sen tekevät äänestäjät. Karu totuus tulee kuitenkin iskemään valtuuston kahvipöytiin, joka jatkossakin on vain hallituksensa leimasin, lisääntyvien kustannusten, pahenevan henkilöstövajeen ja aivan liian pienen valtionosuuden myötä. Suuria kertaluontoisia menoeriä ovat tietojärjestelmäkulut, palkkojen harmonisointi ja hallinnon ylös rakentaminen. Kustannuksia tulee heti ensimmäisten toimintavuosien aikana lisäksi kuntien sosiaali- terveyspuolen velkojen siirroista liiketoimintasiirtojen myötä, sekä valtavasti lisääntyvistä kuljetusmaksuista.


Mitä sitten voisi ennakoida vuoden 2023 alusta tapahtuvan? Aluevaltuustot tulevat olemaan hampaattomia ja kädettömiä, joilla ei ole juurikaan muuta mahdollista tehtävää kuin päättää palveluverkon laadusta ja laajuudesta, sekä asiakasmaksuista. Ne kaikki ovat poliittisesti hankalia. Lisäksi valittaneen nykyisen Eksoten johdon päälle maakuntajohtaja esikuntineen. Tämä on suomalainen ja kallis käytäntö. Johtotason päälle johtoa organisaatiomuutoksissa.

Oma, jo nyt lähes valistunut arvaukseni on, että kansalaisten verorasite tulee nousemaan ratkaisun vuoksi huomattavasti väestön ikääntymisen edellyttämää kustannustennousua nopeammin ja palveluiden saatavuus pysyy hoitoonpääsyn osalta sunnilleen ennallaan, mutta keskuskaupunkeihin pääosin keskittyneinä. Lisäksi asiakasmaksut jatkavat nousuaan jo siihen pisteeseen, että monelle ennen maksukaton täyttymistä ennakoivaan perusterveydenhoitoon lähteminen tulee vaikeaksi, jopa mahdottomaksi. Jo tänään tästä kertovat karut luvut asiakasmaksujen osalta ulosotoissa. Iso yhteiskunnallinen ongelma tulee olemaan kansan jakautuminen yhä enemmän varakkaisiin yksityisten palveluiden käyttäjiin ja näyttää myös siltä, että työikäisen väestön työterveyspalveluita ei saada nivottua maakunnalliseen sote-ratkaisuun.

Lisäys 21.1.2022

https://vimeo.com/668351662








tiistai 23. marraskuuta 2021

UHRIASEMASTA IDENTITEETTI?

23.11.2021 

Jos joku luuli minun kadonneen YouTuben ja Facebookin myötä, erehtyi. Täällä kirjoitellaan, tosin pöytälaatikkotyylisesti ja samalla olen todellisuudessa ainakin enemmän läsnä itseni kanssa. Jos joku sitten uskoo minun uhriutuneen ja nauttivan siitä, erehtyi. Erehtyi siinäkin. Sellaista arvelua on tullut minulle asti. Meikälaisen parviäly lensi tiehensä, enkä tunnekylmiöni kohmettunein siivin kyennyt mukaan. En kyllä yrittänytkään. Eli ihan vaan tiedoksi, että niin siinä kävi.

Aamulla nähtiin, että yöllä oli taivas pudotellut ensilumen. Aiempia kuura-aamuja en ensilumeksi laske. Kylällä käydessäni liukui puolitutun auto risteyksessä eteeni. Itse olin jo pysähdyksissä, mutta pieni peltikolari näytti vääjäämättömältä. Sen verran kai kuitenkin ABS-jarrut kaverin kesärenkaitakin auttoivat, että rakoa jäi lopulta kymmenen senttiä. Siinä sitä sitten noustiin autoista ulos siunailemaan. Jos tupakoisin, olisin pöllistä sauhut vetänyt. 





Muutama päivän huima uutinen on tässä vielä kommentoitava. Paikallinen Etelä-Saimaa lehti kertoo, että Eksoten ( Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri ) budjetti puidaan jouluun mennessä. Näyttää puintiajat menneen sekaisin niin kuin koko Eksoten talousosaaminen. Vai miltä kuulostaa muun muassa yksi lisäkulujen peruste ensivuodelle, 3,8 miljoonan edestä inflaation kaltaisia muita kuluja. Tämä tuskin ihan heti normikuntapäättäjälle aukeaa. No joo, "inflaation kaltaista" nykyisin pukkaa. 

Kysehän tässä on lyhyesti sanottuna noin 15 miljoonan edestä kirjattua kustannusten nousua ensi vuoden Eksoten talousarvioon, joka raha olisi haluttu jäsenkunnilta saada. Kunnat kuitenkaan eivät tällä kertaa taipuneet ja Eksote joutunee yt-neuvotteluiden kautta vähentämään toimintamenojaan 7 miljoonalla. Kunnat sitten pitkin hampain rahoittavat toisen puolen. Kun viittasin talousosaamiseen, niin vanhanliiton talousosaamisen perinteet näkyvät Eksoten toimissa; henkilöstöä aiotaan lomauttaa, samanaikaisesti kun terveydenhoitopuolen henkilöstöstä on ankara pula. Ei ole vaikeaa arvata, että siinä leikissä käy kylmät. Henkilöstöä siirtyy muualle. Ottajia on. Ei ole luettu uudesta ajasta, jossa tappiollinen yritys ostaa toisen, aina tappiollisena pysyneen yrityksen 7 miljardilla, tai 150 autoa muutaman olemassaolovuotensa aikana valmistanut yritys kasvaa pörssiarvossaan 176 miljardiin, ohi Fordin. 

Tähän lopuksi veikataan, ihan tunnistautuen. Etelä-Karjalassakin palveluverkko kutistuu muutamassa vuodessa, muun muassa hyvinvointiasemien vähenemisenä. Kun maaseutumalli on toiminut muutaman vuoden, huomataan, ettei se valtion massi ollutkaan pohjaton. Savitaipaleenkin uusi hoiva-asema todennäköisesti ensimmäisten joukossa lakkautetaan. Prosessi on jo alkanut, sillä lääkäri Savitaipaleelle enää aika harvoin ajelee. Jos jotain myönteistä tässä täytyy etsiä, niin kai se on se, että paikallisten kuntapäättäjien ei lakkautuspäätöstä tarvitse tehdä. Saavat valtion syntipukiksi. Sylttytehtaasta en sano mitään. Niin ja kiihtyyhän se maaltamuuttokin sen myötä, eikä löysässä hirressä kovin pitkää tarvitse riippua.




Lopuksi vielä kaivoslaista. Sehän on uunista tulossa, mutta taitaa pulla jäädä raa'aksi. Paikallislehti tästäkin tänään uutisoi ja kertoo ympäristökysymysten hiertävän. Keskustalle ei sovi, että kaivoslakiin kirjattaisiin lause, että malminetsintä kiellettäisiin luonnonsuojelualueilla. Ihan en tätä ymmärrä. Tarkoittaako, että jos ja kun luonnonsuojelualueilla saisi etsiä malmia, niin sinne periaatteessa sitten myös voisi kaivoksen perustaa? Kyllä se sitä tarkoittaa. Ei kukaan huvikseen malmia tositarkoituksetta luonnonsuojelualueilla etsiskelisi.

Sen ymmärrän kyllä, että jos lopetetaan luonnonsuojelualueet, kun niiden merkitys on muutenkin vähenemässä, muun muassa metsätaloudessa ja kaivetaan niitä kaivoksia sinne sitten ja vaikka järvienkin alle. Ne kun alkavat olla poispilatut muutenkin. Meidän on osallistuttava Suomen kokoisella kuopalla sähköautotalkoisiin, niin kuin viikonloppuna kaivosteollisuuden tiedottaja kertoi. Niinhän se menee. Ettei n-kirjaimella alkavat pikkulapset kanna koko vastuuta koboltista ja ellei sitten jo kuparikin ehdi sitä ennen loppumaan maan povesta.



Miten tämä tähän liittyy? No ei mitenkään, mutta juuri siksi tässä ajassa liittyy.




perjantai 8. maaliskuuta 2019

SIPILÄCARE

Menin sitten selailemaan sote-aiheisia kirjoituksiani viimeisen neljän vuoden ajalta. Huomasin, että olin aika usein ottanut härkäpavun kokoisen herneen nenääni. Huomasin myös olleeni kuitenkin, sanon kuitenkin, helpottaakseni oloani, niinkin hallitususkovainen, etten vielä puolitoista vuotta sitten olisi uskonut tältäkin hallitukselta soten järjestelmämuutoksen leviävän käsiin.

Toisin kävin. Vasta siitä alkaen olen näin vahvasti arvellut käyvän, kun kokoomuslainen taustavaikuttaja, Helsingin pormestari Jan Vapaavuori tuli ulos ja tuomitsi soten epäonnistumaan. Ja siitähän on noin vuoden verran. Viime aikoina kyllä muutenkin.

Tänään, 8.3. noin puolitoista kuukautta ennen eduskuntavaaleja J. Sipilän markkinafundalistinen, äärikapitalistinen hallitus, jonka kannatuspohja on pudonnut reiluun 30 prosenttiin, on hakenut Mäntyniemen herralta eron, muuttuen toimitusministeriöksi.



Samalla siirtyvät poliitiset, kesken jääneet lakialoitteet kuten tiedustelulait historiaan. Se on hyvä! Tosin olen melko varma, että uusi A. Rinteen hallitus ottaa ensitöikseen vanhan tiedustelulakipaketin naftaliinista sellaisenaan käsittelyyn. Niin laajapohjainen oli sen kannatus. Kyse on kaikkien kansalaisten yksityisyyden suojan heikennyksistä ilman oikeuden päätöksiä. Stasi-tyyppinen urkintalaki. Se ei ole hyvä!

Miksi sote-muutos jälleen kaatui? Yksinkertaisesti se kaatui siksi, että lähtökohta, joka oli ihminen, kansalainen, jäi taka-alalle. Pienet kunnat haluttiin Keskustan toimesta lahdata maakunnille ja palvelutuotannon voittomarginaali, jossa ihminen oli raaka-ainetta, haluttiin Kokoomuksen toimesta antaa ulkomaisille yrityksille.  Ahneus jaettiin. Alkuperäinen hallitusohjelmaankin kirjattu tavoite ammuttiin kuin viallinen Hornetin hyökkäysristeilyohjus päin Karjalan petäjää.

Kansalaiset olivat fiksumpia kuin hallitus uskoi.  Suoranainen valehtelu uuden järjestelmän kustannuspaineita alentavasta vaikutuksesta, tai järjestelmien yksinkertaistuimisesta, tai kansalaisen terveysmaksujen stabiloinnista eivät olleet uskottavia. Sen sijaan uskottiin, ettei hyvin monimutkainen järjestelmä olisi ollut kenenkään hallittavissa. Ja näin varmaan olisikin ollut.

Ainakin minä tulen nyt kuuntelemaan suurella korvalla vaalilupauksia uudesta sotesta, huomioon ottaen sen, että vaalivalehtelu on Suomessa maan tapa. Enemmän kuin muissa Länsi-Euroopan maissa yhteensä. Muistan poliitikot ennen viime vaaleja kyltit käsissään. Niissä luki: "Koulutuksesta ei leikata". Leikattiin.

torstai 15. marraskuuta 2018

KUNNIAKSI RISTEJÄ

Olen tätä amerikkalaispohjaista blogialustaani kuormittanut usein SOTELLA. Nyt lapion vain kepeät mullat.

Maamme sosiaali- ja terveydenhuollon aiottu muutos, uudistuksenakin markkinoitu, on hyvin syvältä. Jopa niin syvältä, että tarvitaan ammattimies kaivamaan totuus, monenlaisen taudin aiheuttaja, poliittisen epärehellisyyden reiästä.

Mikkeliläinen anestesialääkäri Heikki Laine on melkoinen totuudentorvi. Hän kirjoittaa aktiivisesti, analyyttisesti ja ilmeisen rehellisesti Lääkärilehdessä kolumnia. Olen seurannut hänet kirjoitteluaan.  Linkistä, tekstin alta, löytyy muitakin tekstejä. Poliitikoille "räniköitä" taas pian, resuperseille ristejä.

Häpeän tänään hetken keskustajohtoisen J. Sipilän markkinafundalistisen, anarkokapitalistisen hallituksen toimia tässäkin. Sotessa. Kuin myös Kokoomuksen toimia. Keitä nämä ihmiset ovat?

https://www.laakarilehti.fi/ajassa/verkkokommentti/oliko-tama-yllatys/

maanantai 13. marraskuuta 2017

ORPOCARE

Joku Niko Kaistakorpi-nimellä kirjoittava tyyppi poksauttaa tänään ( 13.11. ) Uuden Suomen puheenvuorossa tuon orpocare-sanan. En lukenut tekstiä. Lainasin sanan.

Sen sijaan olen lukenut Kemin seudun sairaalan omistajakuntien aloittamasta yksityistämishankkeesta. Perusteena ettei jäisi seiniä ja kuurankukkia käsiin.

Kokonainen keskussairaala menossa Mehiläiselle jättiulkoistuksessa – ministeriö varoittaa Meri-Lapin kuntia 15 vuoden sopimuksesta.


https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005446745.html?share=9a1df6fb5e6f131863a2cd950f0a21d6



Olen myös lukenut Ruotsin terveydenhuollon kriisistä.

http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/raportti-valinnanvapaus-keskitti-terveyskeskukset-hyvatuloisten-asuinalueille-johtaako-sote-uudistus-ruotsin-tielle/755185/

Ja olenpa lukenut asiasta jotain tietävien varoituksia, että erikoisterveydenhuolto tulee tässä uusimmassakin, lausuntokierroksella viipyilevässä lakiesityksessä, toteutuessaan, romahduttamaan kiirellisen päivystyksen laajoilla selkosilla. Sanovat myös, että ihan yläkoulun matematiikan mukaan terveydenhuollon kustannukset tulevat kasvamaan sen 3 miljardia. Puolessa siitä ajasta, jossa samasummainen kulunkisäästö kansantalouden tilinpidon viivan alle piti saada.

-----

Olen päättänyt, etten meiän-maan Rosa Liksomin, poromiehen tyttären, kirjaa Everstinna lue. On kuulemma siinä kuvannut rankasti perheväkivaltaa, naimista ja jotain muutakin extreem-näkökulmasta. Jätän ärsytyskynnykselleni toleranssia.

Olen myös päättänyt, että taas haukun nimeltä J. Sipilän hallitusta ja erityisesti sen ministeri A. Berneriä. Haukun ja jodlaan kuin itäsiperialainen lintukoira. A. Berner on päättänyt ensi elokuun alusta saattaa voimaan ruotsalaismallisen autokoulujärjestelmän, jossa opetus jätetään perheiden vastuulle. Kyseinen ministeri päätti yhtiöittää Suomen tiet. Siinä hän epäonnistui, mutta tässä onnistunee. Ruotsi kertoo epäonnistuneensa autokoulu-uudistuksessaan ja kertoo myös joutuvansa tekemään uudistuksen uudistuksen. Se on vaikeaa, kun vanha järjestelmä on kadonnut historian vitikkoon.

---------

Tein YouTubeen videon, jossa kerrotaan Savitaipaleen katuverkon kunnosta talven alla. Asukaslähtöistä sisällöntuotantoa oli toivonut 20 ihmistä tästä asiasta. Yhtäkään uutista en tee ilman pyyntöä.

Nyt jotkut ovat ottaneet videosta oikein härkäpavun kokoisen herneen nenäänsä ja tuoneet kritiikkiä kestämättömän mielenlaatunsa ja pienuutensa esiin. Hempeät morot heille. On myös tullut isosti kannustusta. Olen iloinen. Lajittelija lajittelee. Monet tässä agraarivaltaisessa kunnassa sen tietävät.

Vastustan yhden puolueen diktatuuria. Tappiin asti. Tuon esille ongelmia ja epäkohtia. Niitäkin, de facto, on, sillä kunnasta on voimakas poismuutto käynnissä.

Olen maalaisjärkinen vastavoima kunnan viralliselle uutisoinnille, jossa KAIKKI tässä kunnassa on hienoa, kaunista, puhdasta ja sanonko mitä. Neuvostoliitossakin oli, romahdukseen asti, hienoa ja kaunista. Kyllä se on lapsellista itsekritiikittömyyttä ja ihmisten aliarviointia!

Ajattelen myös, ettei kunnassa ole taitoa adaptoitua jyrkästi alenevan asukasmäärän kunnaksi. Eletään historiassa. Siksi monet hyvätkin investoinnit ovat kunnan resursseille aivan liian isoja. Kuten 2,5 milj. satsaus valokaapeliverkon rakentamiseen. Ja tuskin edes jää siihen. Tai 500.000 satsaus venerantaan.

Hölmöilyllä on hieno hinta. Niin kauan, kun kunta ei tee mitään todellista ja jatkuvaa ympäristönsuojelun eteen, kunnan nykyiset toimet, veroäyrin korotuksineen, karkoittavat väkeä kiihtyvään tahtiin ja samalla torjuvat kuntaan muuton.

Vaikkapa todellisena liikuntaan satsaavana eko-kuntana, isossa kontekstissa, olisi Savitaipaleella saattanut olla tulevaisuus. Puhdasta tulevaisuutta kun etsitään lopun alla.

Aivan ilkeäksi en sentään rupea. Minulta nimittäin eräs toimittaja kysyi, katsottuaan YouTube-kanavaltani "Uutisia Savitaipaleelta", että miten minun mielestä voi luottaa kuntaan ja minkälaista kuvaa luo asioiden hoidosta ja ylipäätään koko kunnasta, jos tehdään palotalon laajennus, ensisijaisena tarkoituksena saada tilat ambulansseille, mutta ovista tulee liian ahtaat niille. Sanoin diplomaattisesti etten tiedä.

On nimittäin omakin lehmä ojassa ja human factor; olis kiva, jos kakarat ehtisivät saada lakkinsa kunnan hienosta lukiosta. Ennen kuin se lakkautetaan.

Päivitys klo 21.00
Eteläkarjalainen Parikkalan kunta on päättänyt pitää kuntaveronsa ennallaan 19,5% Veroillakin kilpaillaan.

Päivitys klo 22.00
Savitaipaleen kunnanvaltuusto päätti nostaa kuntaveroprosentin 0,5:llä 21,5:teen prosenttiin. 
Valokaapeliverkon kuntarahoitus jatkuu. Käenpoika pudottaa itsensä vieraasta pesästä ennen kuin oppii lentämään. Kuolimo kiittää!

Päivitys 14.11. klo 0835
Ruokolahti pitää kuntaveroprosentin 20,5:ssä.


lauantai 1. heinäkuuta 2017

SOTE-VALLANKAAPPAUS SYÖ LAPSENSA

Tuomas Pöysti niminen mies on ollut sote-lainsäädännön valmistelun johdossa.



Eduskunnan perustuslakivaliokunta löysi lakiesityksestä useita laittomuuksia ja laittomuuksiin johtavia ongelmia. Löysi jopa huolimatta siitä, että P. Orpo vahtoi Ben "Kovis" Zyskowichin perustuslakivaliokuntaan takuumiehekseen. Ettei löydettäisi.

http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/bz_pev-67275

Tämä sama mies, Tuomas Pöysti valittiin muutamia viikkoja sitten Suomen oikeuskansleriksi.

Tuomas Pöysti ihmettelee. Hän ihmettelee arrogantisti perustuslain tulkintaa ja maamme korkeimmin oppineita ja arvostettuja perustuslain tuntevia oikeusoppineita. EK:n tapaan, joka vertaa menoa DDR:n meiningiksi. Että kehtaavatkin tyrmätä uuden sote-lainsäädännön uuteen valmisteluun ja lausuntokierrokseen asti. Senhän on valmistellut uusi, ylin hallituksen lainsäädäntötoimien valvoja, oikeuskansleri Tuomas Pöysti itse.

http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/poysti_pev-67281

Edellä kertomani perusteella pidän
Tuomas Pöystiä vääränä henkilönä ja henkisesti korruptoituneen valintaprosessin tuloksena oikeuskanslerin virkaan.

Koen myötähäpeää.

P. S.
Off-topic; työhuoneen radiosta klo 12.08:
Ankara köyhyys lisääntyy nopeasti Hongkongissa. Kaupungissa on täystyöllisyys ja työvoimapula. Palkoilla ei elä.
Tämä malli halutaan nykyisen hallituksen toimesta myös Suomeen ja sote-muutokset ovat osa muutosprosessia.

tiistai 21. helmikuuta 2017

ÄLY EI KATOA, NÄYTTÄÄ VAIN LÄHTENEEN SIIRTOLAISEKSI.

Ajatellessani virtuaalista kunnallisaloitettani sote-vaje-kunnan vähentyneiden henkilötyövuosien siirtämisestä modulaariseen parakkiin, ilmoittaa jääkaappini olevansa lähes tyhjä. Tai, ei aivan tyhjä, sillä viesti jääkaapiltani kertoo täysmaidon olevan liian vanhaa ja käytön riskiraja on nousemassa punaiselle. Myös camembert-juuston jämäsiivu on kuivunut. Kelpaa eläinten ravinnoksi. Ookoo, mutta kepeästi huoh.

Esineiden internet, tai paremminkin mittausäly, kulminoituu älyvaatteeseeni. Takkiin. Äääärotsiin, big datan lajittelijaan. Se kertoo olenko märkä, ja jos tökkään tapsin rintaan sanoo palelenko, kusettaako, väsyttääkö, vai eikö vain huvita. Se myös ilmoittaa vitaalitoimintojeni arvot, stressitasoa myöden, täsmällisemmin kuin aiemmat rannekeyritelmät. 

Tärkein juttu kuitenkin on ympäristöni havainnointi. Koska yhä enemmän elän virtuaalimaailmassa, takki kertoo minulle reaalimaailmasta. Se ilmoittaa, että kantaja liikkuu, ajattelee ja pullikoi toleranssien rajoissa. Se mittaa kastepistettä eristeissä, ilmoittaa mitä tulee syödä ja milloin, kertoo ilman epäpuhtauksista, otsonista, muista ympäristömyrkyistä, sekä niiden vaarallisista raja-arvojen ylityksistä.

Takin valikko on käyttäjäkokemuksen vuoksi simppeli, mutta lähes ääretön toiminnallisuudeltaan. Takki oppii. Painoarvoitettu allokointi on historiaa. Toiminnanohjaus kuvastaa Isonveljen määrittämää neo-yhteisöllisyyttä ja tarvehierarkian säätelyä.

Älypuhelin on jo vuosia sitten muuttunut älylaitteeksi, joka lähinnä kerää dataa muistiin minulle. Opimisen optimoimiseksi. Ja on samalla on-line Isoveljille. Mallu-auton interaktiivinen datankäyttö on enää historiallinen märkä uni. Hyvä hallinto kun perustuu yksilön lainmukaiseen 24/7-seurantaan.

Sallittu kommunikointi, jota korvaluun viereen asetettu laite älysiruineen ohjaa, tapahtuu ei-globaalissa virtuaalimaailmassa ilman ennenvanhaisia some-sekoiluja. Sinisen ruutuvalon jäätävä, valvottava aika on ohi. Aivo-ohjaus on täällä poloisilla perilläkin tätä päivää. Ja vielä huomistakin.

Kuolevan kunnan kunnantalon homeitiöiden-arvot macciato-konekahviossa eivät ylittyneet, siellä käytyäni. Takki ei valittanut.
Tämä oli tietenkin hyvä uutinen, sillä kuntayhteisölle jäljelle jääneet henkilötyövuodet voidaan siirtää parakkiin. Suomalaisistahan suurin osa jo asuukin parakeissa. BTW, juuri tämän pointin älylaitteeni sanoo olevan tämän jutun substanssi ja ahaa. 

Lähitulevaisuudessa tyhjilleen jäävälle tiililinnalle voimme näin suunnitella muuta käyttöä. Ennakoidusti. Vaikkapa täysin saastuneen ja jäteveteensä kuolleen Kuolimon puhdistamiskeskuksen perustamista voisi ajatella. Kiinalaisille on saatava puhtaita kalalammikoita.

Takki latautuu kotinarikassa. Sen minkä latautuu. Aurinkopaneelikangas kun pitää normipäivän buustissa. Ja ihmisen ryhdissä. Älyuniasu onkin sitten eri juttu ja oman stoorin arvoinen. Se nyt ylle. Ja älysänky alle.

maanantai 13. helmikuuta 2017

KUNTAVAALIT 2017. APOCALYPSE NOW?

Autonomian ajan vuosien 1863 - 1864 valtiopäivien säätämä laki kunnallisesta itsehallinnosta on ollut kulmakivi yhteiskunnallisessa kehityksessämme. Se siirsi Suomen pois sääty-yhteiskunnasta, nosti alueellisen itsehallinnon riippumattomuudessa tuomiovallan ja valtiovallan rinnalle, mahdollisti uuden poliittisen ja taloudellisen kehityksen, sekä laajensi demokratiaa erityisesti kaupunkien ulkopuolelle. Samalla annettiin kunnallinen verotusoikeus paikallisiin tarpeisiin. Vielä tänään, hieman yli 300 jäljellä olevan kuntamme itsehallinto on "näennäisesti" suojattu perustuslailla. Nyt, 155 vuoden jälkeen, edistyksellinen ja toimiva kunnallinen itsehallintomme on muutoksen kourissa.

Valtiovallan ja kuntien väliin on rakentumassa alueellinen, uusi hallintorakenne, maakuntahallinto liitännäisineen. Sen tarpeellisuutta on perusteltu monin tavoin, muun muassa väestörakenteen muutoksen kautta hallinnon tehostamisen tarpeella, alueellisen elinkelpoisuuden säilyttämisen mahdollisuudella, kansalaisten hyvinvointivaltion palveluiden säilyttämisen edellytysten luomisella, palveluiden laadukkuuden lisäämisellä, vaihtoehdottomuudella ja pitemmässä juoksussa kustannusten kestämättömän kasvun katkaisemisella.

Hankkeen mukana suomalainen alueellinen paikalliskunnallishallinto nykymuotoisena on siirtymässä historiaan. Onko uusi kehitys kunnista katsottuna kaikissa tapauksissa edistyksellistä, reuna-alueet huomioon ottavaa ja kansalaisten paikallisen demokraattisen päätöksenteon takaavaa? Juuri nyt näyttää siltä, että se jää nähtäväksi, historiankirjoituksen ruodittavaksi.

Uutta maakunnallista hallintorakennetta on kritisoitu uudeksi “hallintohimmeliksi”. Sitä se eittämättä onkin, mutta se on kansalaisten silmissä muutakin. Se on uusi rakenne, siksi uusia kustannuksia aiheuttava. Mahdollisesti laskettua kalliimpikin. Se on myös epädemokraattisempi keskuskuntien ulkopuolelta katsottuna siirtäessään päätösvaltaa kotikyliltä pois väestöpainotteisesti.

Maakuntahallintoon liitetty sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistus tulee muuttamaan reuna-alueiden ihmisten elämää voimakkaasti. Palveluiden tuottaminen jaetaan julkisen vallan tuottamiin palveluhin, sekä yksityisten yritysten tarjoamiin palveluihin. Läpinäkyvyyden, hintavertailun ja kilpailullisen yhdenvertaisuuden vuoksi  myös julkiset palveluyritykset on muutettava toiminnallisesti hallinto- ja omistusmuodoltaan yhtiömuotoon.

Käytännön ongelmina julkisessa keskustelussa on nähty kuntiin jäävän tarpeettoman kiinteistömassan jatkokäyttö ja arvonalennukset, mahdolliset yhteiskunnan omistamien osakeyhtiöiden myynnit, läpinäkyvyyden väheneminen oleellisesti, sillä laki asiakirjojen julkisuudesta ei koske osakeyhtiöitä, lähidemokratian liudentuminen, palveluiden saatavuuden huononeminen maantieteellisesti ja sen seurauksena matkustamisen lisääntyminen ja toisaalta paradoksaalisesti julkisen liikenteen loppuminen, palveluiden kallistuminen, verotuksen kiristyminen, hoitohenkilökunnan siirtyminen yksityiselle puolelle ja valtavien voittojen siirtyminen pois Suomesta. Edellä mainitut arviot ovat pääosin oikeita.

Huomaamatta on jäänyt maakuntahallinnon sentralisaation voimakas yhteiskunnallinen ohjausvaikutus ja sen aiheuttamat kustannukset läpi koko yhteiskunnan. Syy-seuraussuhteet ovat valtavat. Vaikuttaakin siltä, että juuri näitä seurauksia ei ole mitenkään laskettu tulevaan, ennustettuun kansantaloutemme tilinpitoon. Myös uhka-analyysi epäonnistumisen suhteen on jäänyt tekemättä.

Muutto keskuskaupunkeihin tulee siihen kykenevien, lähinnä nuorien osalta kiihtymään. Se edelleen tulee vääjäämättä halvaannuttamaan lisää väestökadosta kärsiviä, vielä elinkelpoisia alueita. Toisaalta monilla ei ole mahdollisuutta ottaa vastaan tarjottua työtä asumisen kalleuden vuoksi ja monien on jäätävä syrjäytymään. Saman aikaisesti suurimman kansallisvarallisuutemme, omistusasuntojen arvot ovat jyrkässä laskussa lukuunottamatta pääkaupunkiseutua ja paria muuta kaupunkikeskusta, eikä asuntojen myynti ole mahdollista edes vakuusarvoilla.

Viime päivien keskustelussa on ihmetelty vaikeutta saada riittävän hyviä ehdokkaita kevään kunnallisvaaleihin. Etsintään on valjastettu myös sosiaalinen media ennen näkemättömällä tavalla, enimmäistä kertaa. Tämäkin ilmiö lienee yksi uudistuksen ohjausvaikutus. Pätevimmät ja enemmän poliittista pyrkyryyttä omaavat tulevat hakeutumaan luottamusmiehiksi maakunnallisiin toimielimiin. Täysin ompeluseuroiksi eivät vielä heti kunnalliset luottamustehtävät jää. Kunnille toistaiseksi jää lähinnä opetus- ja sivistystoimeen, maankäyttöön, valvontaan ja elinkeinotoimeen liittyvä päätöksenteko. Tosin hiljainen valmistelutyö koulutussoten toteuttamiseksi on jo alkanut.

Maalaiskuntien väestörakenteen muutos vanhusväestön prosentuaalisen määrän lisääntymisen kautta suhteessa muuhun väestöön kiihtyy valitun maakuntasteategian myötä. Esimerkit pienistä, menestyvistä kunnista eivät olleet riittäviä vaikuttavuudeltaan päätöksenteon lopputulemaan.  Poliittiset intohimot voittivat. Nykymuotoinen kunnallinen itsehallintojärjestelmä oli romutettava.


Nähtäväksi jää, tulevatko muutamissa kasvukeskuksissa asuvat työlliset nuoret ja tulevat muutamat uudet sukupolvet kustantamaan protestoimatta reuna-alueilla asuvan, omistusasuntoihinsa sidotun, köyhytyvän ja sairastelevan vanhusväestön elämisen edellytykset. 

Pääosin nykymuotoisen maaseudun ongelmat ratkaisee aika. Perikuntien myötä maaseutu muuttuu uusvanhojen kesämökki-gulagien saaristoksi.

perjantai 27. kesäkuuta 2014

SOTE-ESITYS

Luettuani eilen, 26.6. Etelä-Saimaan juttua, "Sote-sopu kerää kiitoksia" meni nenä punaiselle. Jutussa Eksoten tj. Pentti Itkonen sanoo, että meillä jatkuu kaikki ihan ennallaan.
Tutustuin sote-esitykseen. Uskallan epäillä.

Esitys on vanhakantainen, ns. tilaaja- tuottajamalli. Itkosen mukaan Eksote on jo nyt valmis tuottajaporras. Tilaajana Eksoten tuottamille sosiaali- ja terveyspalveluille tulee olemaan suuralue, jossa Helsinki on keskuspaikka. Viidellä uudella perustettavalla suuralueella on ns. järjestämisvastuu ja oma keskuskaupunki.

Järjestelmä rahoitetaan jatkossakin kunnilta perittävillä maksuilla. Maksut määräytyvät mm. asukasluvun, sairastavuuden ja muutaman muun, vielä tarkentamattoman kertoimen avulla.

Uutta nykyiseen järjestelmään verrattuna on uuden järjestämisvastuullisen portaan perustaminen. Lisäksi kunnilta perittävät maksut kierrätetään jatkossa Eksoten osalta Moskovan, eikun Helsingin kautta.

Esityksessä luvataan lähipalveluiden säilyvän tavalla tai toisella; nykyisellään, liikkuvasti, tai sähköisesti ja toisiaan täydentäen. Toisaalta Etelä-Karjalankin osalta jatkossa pitkälti Helsingissä järjestämisvastuullinen tilaaja viime kädessä päättää mitä terveyspalveluita ja missä tullaan jatkossa tarjoamaan. Ollanko Helsingissä tietoisia ja vastuullisia? Aiemmat Helsinki-keskeiset päätökset kertovat muusta. Toki järkevääkin mahdollisesti on kiirettömien isojen leikkausten ja hoitojen keskittäminen erikossairaanhoidon osalta. Sen sijaan perusterveydenhuollon saatavuden heikentäminen entisestään tulee aiheuttamaan rakenteellisia muutoksia yhteiskuntarakenteessa. Näiden aiheuttamia muutoksia ja kustannuksia ei ole laskettu, eikä tutkittu esityksessä.

Vaikka saavutettua sote-sopua on lanseerattu poliittisen konsensuksen voittona ja aamunkoittona, niin ammun sen alas kuin sorsan tulevan elokuun 20. päivä. Ainakin ylistetyn erinomaisuuden osalta. Miksi?

Niin kuin Itkonen sanoo, Eksoten osalta mikään ei muutu. Samat rahat siis tarvitaan. Uutta rahaa tarvitaan järjestämisalueiden organisointiin ja toiminnan ylläpitoon. Vähän, tai enemmän, mutta kuitenkin. Tämä tuntuu oudolta tässä taloudellisessa tilanteessa, jossa julkisen sektorin edelleen paisumista on vältettävä ja rankan velkaantumiskehityksen myötä pyrittävä järkevästi pienentämään.

Kokonaan ääneen lausumaton juttu on sote-uudistuksen kautta haettava kuntauudistus. Tiedän, että se on ollut keskusteluissa. Tuo prosessi etenee lyhyen ja pitkän kaavan mukaisesti. Lyhyessä mallissa kuntia tulee kriisiytymään nopeutetussa aikataulussa ja valtion ukaasilla toteutetaan pakkoliitoksia.
Pitkän kaavan mukaisesti tapahtuu maaseudun näivettymistä väestökadon vuoksi kansalaisten siirtyessä palveluiden perässä kohti kaupunkikeskuksia. Elinvoimattomat maaseutupitäjät kuolinkamppailussaan ovat helppoa riistaa urbaaneille kuntarakennemestareille.

Seurausilmiönä kaupunkikeskuksiin syntyy uusia ongelmia muun muassa riittämättömän asuntotuotannon ja asumiskustannusten kalleuden vuoksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudet ongelmat tulevat myös näkymään keskuskaupunkien lapsi- ja vanhuspalveluiden määrällisten tarpeiden kasvuna. Näillä voidaan perustella leikkauksia maaseudulla ja reuna-alueilla.

Niin sanotuissa minihallitusneuvotteluissa juhannusviikolla sovittiin merkittävistä,  asumista mahdollistavista investoinneista, lähinnä raideliikenteeseen akselille pääkaupunkiseutu - Tampere. Investointipäätökset onkin nähtävä linjassa viimeaikaisten hallitusten läpinäkymättömille pyrkimyksille ohjata väestöllistä aluekehitystä juuri tuolle akselille. Tämän nähdään myös osaltaan palvelevan soteratkaisua, tai ainakin mahdollistavan sen kalliilla pääkaupunkiseudulla.

Soten viesti siis kuuluu: toverit, huomenna saamme kiväärit, eikun sähköiset palvelut, ne joilla on työtä ja rahaa saavat laajakaistat ja läppärit, mutta myös lääkärit. Mutta kaikki tämä vain kaupungeissa.

Esityksessä ei puututtu työllisen väestönosan perusterveydenhoidon rakenteeseen, lakisääteiseen työterveysjärjestelmään, eikä yksityisten terveyspalveluiden tuottamisen sopeuttamisen kokonaiskuvaan. Yksityistämistä esityksen mukaan tullaan tekemään, mikäli se on riittävän laadukasta ja kustannusvastaavaa verrattuna julkiseen. Kaikki on siis mahdollista ja hyvin harkinnanvaraista.

Sote-muutosta on perusteltu laadukkaiden sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuuden turvaamisena kaikille kansalaisille siten, että menokehys voidaan ennakoida ja turvata laajempien hartioiden toimesta.
Toisin on käymässä.

Sote-hintalappu tulee nousemaan. Alueellinen ja yksilöiden välinen eriarvoisuus tulee kasvamaan  merkittävästi. Tätä ilmeisesti Suomessa halutaan. Näin voin todeta katsellessani viimeisiä poliittisten puolueiden kannatuslukuja. Siihen on minunkin tyytyminen. Tai sitten ei.

27.6.2014
Arto Bäcklund