Vänrikki sanoi olevansa edelleen isänmaallinen ja kokevansa puolustusministeri J. Niinistön puheet rintamakarkuruudesta, hänen ja monen muun tuntemansa kohdalla, äärimmäisen loukkaavina.
Äärioikeistolainen J. Niinistö on vänrikin mukaan kaiken sen Suomen turvallisuuspoliittisen kontekstin synteesi ja menneisyyden sotahullu inkarnaatio, joka pakotti hänet aseettomaan ratkaisuun. J. Niinistö voisi siis etsiä aseistakieltäytymisen syitä edustamastaan kiihkoilu- ja sotapolitiikasta. Politiikasta, jonka J. Sipilän hallitus hyväksyy ja toteuttaa. Jännitteitä tietoisesti lisätään ja maailmaa kaksinapaistetaan.
Nato on, de facto, tuotu maahamme ja amerikkalaiset harjoittelevat maaperällämme ja ilmatilassamme hyökkäyssotaa Venäjää vastaan pienestä maasta, jolla on 1300 kilometria yhteistä rajaa naapurin kanssa. Lisäksi suomalaisia sotilaita lähetetään yhä enenevissä määrin ulkomaille sotilaallisiin harjoituksiin. Ja kaikki tämä vastoin Suomen kansan suuren enemmistön tahtoa. Vänrikki ei halua olla tällaisessa maanpuolustuksessa mukana ja ihmettelee miten tässä kohtaa demokratia toteutuu ja on toteutunut. Hän protestoi.
Itsekin olen entisen puolustusvoimain komentajan Gustav Hägglundin ja entisen keskustalaisen puolustusministeri Taisto Tähkämaan linjoilla. Hägglund ei voi ymmärtää avoimen vihamielistä suhtautumista ja jopa ajattelemattoman karkeaa kielenkäyttöä Venäjää vastaan jännityksen lieventämisen nimissä, eikä Naton ujuttamista Suomeen. Samaa sanoo Tähkämaa kirjoituksessaan Maaseudun Tulevaisuudessa. Naton tuominen itäiselle rajallemme on virhe Tähkämaan mukaan. Olen samaa mieltä ja ymmärrän vänrikin kieltäytymisen syyt. Ne ovat uudessa suomalaisessa sotapolitiikassa.
Lopuksi keskustelumme karkasi yleispoliittisille linjoille. Vänrikki sanoikin panostavansa jatkossa enemmän Keskustapuolueen oman osastonsa kautta rauhanpolitiikkaan kuin panostavansa korpiteitä telamiinoilla. Annoin kannustukseni.
Lisäys ti. 24.1.2017
Ja maanpuolustustahto romahtamassa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti