SYYLLISET JA SYYLLISTÄJÄT

Syyllisyystuntemukset ovat eri sorttimentista kuin syyllistäminen. Syyllisyyden kokeminen tapahtuu yksilötasolla. Oman mielen loppuliussa ja kielen alla. Syyllistää voi kollektiivisesti. Mutta myös yhden yksilön sormella voi osoittaa. Saatanan tunarit! Näin syyllisti jo 1975 UKK 25:lle korkea-arvoiselle virkamiehelle lähettämässään myllykirjeessä.

Yhdysvaltain 45. presidentti Donald Trump on Syyllistäjä. Mutta myös Poissulkija. Poissulkeva syyllistäjä on yhteiskuntaa  polarisoiva ja rakenteiden jäykistämisen kautta korruptoiva ja rappeuttava. Syyllistettävä!

Hyödyllinen, korjaava syyllistäminen onkin mitä suurimmassa määrin äärimmäinen taitolaji, joka on syyttään ja turhaan saanut poissulkemisen ja epärehellisyyden vuoksi kielteisen merkityksen.

Syyllistäminen elämän jatkuvuutta uhkaavien kehityskulkujen ylläpitäjiä ja niiden ymmärtäjiä vastaan on oleellista ja tarpeellista. Elonkehän tuhon edessä osoittaminen niiden suuntaan, joilla on valta, voima ja mahdollisuus, on oleellista. Niiden suuntaan, jotka toimillaan edistävät tuhoa, mutta myös niiden suuntaan, jotka mahdollisuuksistaan huolimatta eivät tee mitään. Korkeintaan vähättelevät.

Ehjä, perusteltu syyllistäminen onkin yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa uusulkoparlamentaarinen voima ja uusi sosiaalinen media on sen keppi. Onnistuessaan se saa aikaan katumuksen. Ja katumuksella on pääsääntöisesti hyviä seurauksia.

Parantava syyllistäminen perustuu tosiasioihin. Ei valehtelun kulttuuriin, ei "syyllisten" poissulkemiseen. Läpi ihmiskunnan historian, poissulkeminen pahimmillaan on tarkoittanut hengenmenetystä. Lajille ominaisesti syyllistävä ihminen tulee jatkossakin valitettavasti ajoittain toimimaan niin, mutta se ei saa tarkoittaa syyllistämisen täydellistä henkistä kriminalisointia. Jos niin teemme, hiljaisesti hyväksymme elonkehämme tuhon ja tuhoajien vallanpitäjien toimet. Sormella on osoitettava.

P. S.
Tyyliin:
Maaplaneetalla pölyttäjähyönteisten määrät ovat jyrkässä laskussa. Erityisesti läntisellä pallonpuoliskolla. Tutkijoiden mukaan ihmislajin sukupuutto on hyvin nopea ilman kasvien pölyttäjiä.

Syyllisiä? Toimijat pro ympäristömyrkyt, pro raha? Hyväksyjät, vähättelijät?

http://www.tekniikkatalous.fi/tiede/kestava_kehitys/tutkijan-mukaan-mystiset-kadot-kielivat-isosta-uhasta-ihmiskunnalla-olisi-jaljella-enaa-nelja-vuotta-elinaikaa-6627868

Tai vaikkapa merten ja järviemme saastuminen. Lääkejäämiä, hormooneita, muovia, humusta ja muuta paskaa. Toimimattomia toimijoita ja vähättelijöitä riittää. Globaali taloudellinen eriarvoistuminen lisää poliittisen ja taloudellisen vallan vastuuta. Syyllistän.

http://www.tekniikkatalous.fi/tekniikan_historia/vaestonkasvu-pakotti-keksimaan-hataratkaisun-joka-pilasi-vesistot-olavinlinnassa-ulkonevassa-erkkerissa-6626917

ÄLY EI KATOA, NÄYTTÄÄ VAIN LÄHTENEEN SIIRTOLAISEKSI.

Ajatellessani virtuaalista kunnallisaloitettani sote-vaje-kunnan vähentyneiden henkilötyövuosien siirtämisestä modulaariseen parakkiin, ilmoittaa jääkaappini olevansa lähes tyhjä. Tai, ei aivan tyhjä, sillä viesti jääkaapiltani kertoo täysmaidon olevan liian vanhaa ja käytön riskiraja on nousemassa punaiselle. Myös camembert-juuston jämäsiivu on kuivunut. Kelpaa eläinten ravinnoksi. Ookoo, mutta kepeästi huoh.

Esineiden internet, tai paremminkin mittausäly, kulminoituu älyvaatteeseeni. Takkiin. Äääärotsiin, big datan lajittelijaan. Se kertoo olenko märkä, ja jos tökkään tapsin rintaan sanoo palelenko, kusettaako, väsyttääkö, vai eikö vain huvita. Se myös ilmoittaa vitaalitoimintojeni arvot, stressitasoa myöden, täsmällisemmin kuin aiemmat rannekeyritelmät. 

Tärkein juttu kuitenkin on ympäristöni havainnointi. Koska yhä enemmän elän virtuaalimaailmassa, takki kertoo minulle reaalimaailmasta. Se ilmoittaa, että kantaja liikkuu, ajattelee ja pullikoi toleranssien rajoissa. Se mittaa kastepistettä eristeissä, ilmoittaa mitä tulee syödä ja milloin, kertoo ilman epäpuhtauksista, otsonista, muista ympäristömyrkyistä, sekä niiden vaarallisista raja-arvojen ylityksistä.

Takin valikko on käyttäjäkokemuksen vuoksi simppeli, mutta lähes ääretön toiminnallisuudeltaan. Takki oppii. Painoarvoitettu allokointi on historiaa. Toiminnanohjaus kuvastaa Isonveljen määrittämää neo-yhteisöllisyyttä ja tarvehierarkian säätelyä.

Älypuhelin on jo vuosia sitten muuttunut älylaitteeksi, joka lähinnä kerää dataa muistiin minulle. Opimisen optimoimiseksi. Ja on samalla on-line Isoveljille. Mallu-auton interaktiivinen datankäyttö on enää historiallinen märkä uni. Hyvä hallinto kun perustuu yksilön lainmukaiseen 24/7-seurantaan.

Sallittu kommunikointi, jota korvaluun viereen asetettu laite älysiruineen ohjaa, tapahtuu ei-globaalissa virtuaalimaailmassa ilman ennenvanhaisia some-sekoiluja. Sinisen ruutuvalon jäätävä, valvottava aika on ohi. Aivo-ohjaus on täällä poloisilla perilläkin tätä päivää. Ja vielä huomistakin.

Kuolevan kunnan kunnantalon homeitiöiden-arvot macciato-konekahviossa eivät ylittyneet, siellä käytyäni. Takki ei valittanut.
Tämä oli tietenkin hyvä uutinen, sillä kuntayhteisölle jäljelle jääneet henkilötyövuodet voidaan siirtää parakkiin. Suomalaisistahan suurin osa jo asuukin parakeissa. BTW, juuri tämän pointin älylaitteeni sanoo olevan tämän jutun substanssi ja ahaa. 

Lähitulevaisuudessa tyhjilleen jäävälle tiililinnalle voimme näin suunnitella muuta käyttöä. Ennakoidusti. Vaikkapa täysin saastuneen ja jäteveteensä kuolleen Kuolimon puhdistamiskeskuksen perustamista voisi ajatella. Kiinalaisille on saatava puhtaita kalalammikoita.

Takki latautuu kotinarikassa. Sen minkä latautuu. Aurinkopaneelikangas kun pitää normipäivän buustissa. Ja ihmisen ryhdissä. Älyuniasu onkin sitten eri juttu ja oman stoorin arvoinen. Se nyt ylle. Ja älysänky alle.

SOPIMUKSET IRTI, ANSIOT ALAS

Elinkeinoelämän Keskusliiton sanottua irti yksipuolisesti tärkeimmät työntekijäpuolen kanssa solmimansa keskusliittosopimukset, oli Suomen Pankin virkamiehellä, vallakkaanakin pidetyllä Lauri Kajanojalla iskun paikka.

Hänen mukaansa palkankorotuksia ei tule hyväksyä. Itse asiassa palkkoja olisi alennettava. Ja jos hyväksytään, niiden pitää ehdottomasti olla alle kilpailijamaiden. Ulostulo oli ajattelematon. Tässä herkässä, orastavassa tilanteessa.

Suomessa on näihin päiviin asti ollut vahva sopimisen kulttuuri. Viime vuosina sitä on vararikko-teorian eroosio syönyt ( pakkosyötetty kansalle ), mutta kulttuuri ja yhteistyön mallin rippeet ovat edelleen olemassa. Nyt Suomi on ajautumassa suomalaisen mittakaavan sekasortoon. Monesta syystä. 

Köyhiä, eläkeläisiä ja opiskelijoita kepitetään kovalla kädellä. Globalisaatio on ajanut maailman työläiset työnantajien lompakkotaskuun ja pahimmillaan kilpailemaan toisiaan vastaan.

Eriarvoisuus, ei-tutkimuksista huolimatta Suomessakin lisääntyy. Se miltä näyttää ratkaisee. Ei niinkään miten sanotaan olevan. Samanaikaisesti mm. maahanmuutto kustannuksineen koetaan epäoikeudenmukaiseksi, samoin vaikkapa verorahoilla pyöritettävien yhtiöiden avokätiset bonusjärjestelmät ja suuret palkat vuosittaisine korotuksineen. Tai sananvapauden suitsiminen. Tai ... Listaa voisi jatkaa.

Tähän kokonaisuuteen EK:oon ilmoitus sopii huonosti. Hallituksen ajama "suomalainen malli" työelämän muuttujien hallitsemiseksi on ajanut karille. Onkin epätodennäköistä, että työsuhteiden yleiset pelisäännöt saataisiin siirrettyä, ennen tulevia liittokohtaisia palkkaneuvotteluita, liittojen välisiin, alakohtaisiin sopimuksiin. 

Levottomuuksia pukkaa yhteiskuntaamme. Suomi tulee maksamaan kovan hinnan mm. yleissitovuuden yksipuolisesta poistamisyrityksestä. Varakkaan väestönosan itsekkyyden vuoksi konsensus-Suomi tekee kuolemaa.

Poliittinen vasemmisto lisää vaikeusastetta vääntämällä onnenpotkussa ay-puukkoa kannatuslukujen keväässä. Ilman omia ansioita.  Poliittisessa silmässä vain valta heilläkin.

Työnantajapuolella on ilmeisesti laskettu, hallituksen hiljaisella hyväksynnällä, että suuri kertalasku kannattaa maksaa. Ja onhan tuo hallitus osallistunut suoraakin normienpurkutalkoisiin: nyt saavat parkkikiekot olla iloisen värisiä ja jopa tuunattuja.

P. S.
Kirkkoherran sanoin; ajallemme kuvaavaa on, ettei savupalvin tekemisen kieltosuunnitelmiin puututa, eikä puututa työnantajajärjestöjen irtiottoihin Sipilän yhteiskuntasopimuksestakaan.  Ja muovin syömisen ongelmaa ei edes tunnisteta. Eihän tolkun ihmisen muovia tarvitse syödä. 😂😂😂

Klippi muovista:
https://youtu.be/C01aD7jEXgA

KUNTAVAALIT 2017. APOCALYPSE NOW?

Autonomian ajan vuosien 1863 - 1864 valtiopäivien säätämä laki kunnallisesta itsehallinnosta on ollut kulmakivi yhteiskunnallisessa kehityksessämme. Se siirsi Suomen pois sääty-yhteiskunnasta, nosti alueellisen itsehallinnon riippumattomuudessa tuomiovallan ja valtiovallan rinnalle, mahdollisti uuden poliittisen ja taloudellisen kehityksen, sekä laajensi demokratiaa erityisesti kaupunkien ulkopuolelle. Samalla annettiin kunnallinen verotusoikeus paikallisiin tarpeisiin. Vielä tänään, hieman yli 300 jäljellä olevan kuntamme itsehallinto on "näennäisesti" suojattu perustuslailla. Nyt, 155 vuoden jälkeen, edistyksellinen ja toimiva kunnallinen itsehallintomme on muutoksen kourissa.

Valtiovallan ja kuntien väliin on rakentumassa alueellinen, uusi hallintorakenne, maakuntahallinto liitännäisineen. Sen tarpeellisuutta on perusteltu monin tavoin, muun muassa väestörakenteen muutoksen kautta hallinnon tehostamisen tarpeella, alueellisen elinkelpoisuuden säilyttämisen mahdollisuudella, kansalaisten hyvinvointivaltion palveluiden säilyttämisen edellytysten luomisella, palveluiden laadukkuuden lisäämisellä, vaihtoehdottomuudella ja pitemmässä juoksussa kustannusten kestämättömän kasvun katkaisemisella.

Hankkeen mukana suomalainen alueellinen paikalliskunnallishallinto nykymuotoisena on siirtymässä historiaan. Onko uusi kehitys kunnista katsottuna kaikissa tapauksissa edistyksellistä, reuna-alueet huomioon ottavaa ja kansalaisten paikallisen demokraattisen päätöksenteon takaavaa? Juuri nyt näyttää siltä, että se jää nähtäväksi, historiankirjoituksen ruodittavaksi.

Uutta maakunnallista hallintorakennetta on kritisoitu uudeksi “hallintohimmeliksi”. Sitä se eittämättä onkin, mutta se on kansalaisten silmissä muutakin. Se on uusi rakenne, siksi uusia kustannuksia aiheuttava. Mahdollisesti laskettua kalliimpikin. Se on myös epädemokraattisempi keskuskuntien ulkopuolelta katsottuna siirtäessään päätösvaltaa kotikyliltä pois väestöpainotteisesti.

Maakuntahallintoon liitetty sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistus tulee muuttamaan reuna-alueiden ihmisten elämää voimakkaasti. Palveluiden tuottaminen jaetaan julkisen vallan tuottamiin palveluhin, sekä yksityisten yritysten tarjoamiin palveluihin. Läpinäkyvyyden, hintavertailun ja kilpailullisen yhdenvertaisuuden vuoksi  myös julkiset palveluyritykset on muutettava toiminnallisesti hallinto- ja omistusmuodoltaan yhtiömuotoon.

Käytännön ongelmina julkisessa keskustelussa on nähty kuntiin jäävän tarpeettoman kiinteistömassan jatkokäyttö ja arvonalennukset, mahdolliset yhteiskunnan omistamien osakeyhtiöiden myynnit, läpinäkyvyyden väheneminen oleellisesti, sillä laki asiakirjojen julkisuudesta ei koske osakeyhtiöitä, lähidemokratian liudentuminen, palveluiden saatavuuden huononeminen maantieteellisesti ja sen seurauksena matkustamisen lisääntyminen ja toisaalta paradoksaalisesti julkisen liikenteen loppuminen, palveluiden kallistuminen, verotuksen kiristyminen, hoitohenkilökunnan siirtyminen yksityiselle puolelle ja valtavien voittojen siirtyminen pois Suomesta. Edellä mainitut arviot ovat pääosin oikeita.

Huomaamatta on jäänyt maakuntahallinnon sentralisaation voimakas yhteiskunnallinen ohjausvaikutus ja sen aiheuttamat kustannukset läpi koko yhteiskunnan. Syy-seuraussuhteet ovat valtavat. Vaikuttaakin siltä, että juuri näitä seurauksia ei ole mitenkään laskettu tulevaan, ennustettuun kansantaloutemme tilinpitoon. Myös uhka-analyysi epäonnistumisen suhteen on jäänyt tekemättä.

Muutto keskuskaupunkeihin tulee siihen kykenevien, lähinnä nuorien osalta kiihtymään. Se edelleen tulee vääjäämättä halvaannuttamaan lisää väestökadosta kärsiviä, vielä elinkelpoisia alueita. Toisaalta monilla ei ole mahdollisuutta ottaa vastaan tarjottua työtä asumisen kalleuden vuoksi ja monien on jäätävä syrjäytymään. Saman aikaisesti suurimman kansallisvarallisuutemme, omistusasuntojen arvot ovat jyrkässä laskussa lukuunottamatta pääkaupunkiseutua ja paria muuta kaupunkikeskusta, eikä asuntojen myynti ole mahdollista edes vakuusarvoilla.

Viime päivien keskustelussa on ihmetelty vaikeutta saada riittävän hyviä ehdokkaita kevään kunnallisvaaleihin. Etsintään on valjastettu myös sosiaalinen media ennen näkemättömällä tavalla, enimmäistä kertaa. Tämäkin ilmiö lienee yksi uudistuksen ohjausvaikutus. Pätevimmät ja enemmän poliittista pyrkyryyttä omaavat tulevat hakeutumaan luottamusmiehiksi maakunnallisiin toimielimiin. Täysin ompeluseuroiksi eivät vielä heti kunnalliset luottamustehtävät jää. Kunnille toistaiseksi jää lähinnä opetus- ja sivistystoimeen, maankäyttöön, valvontaan ja elinkeinotoimeen liittyvä päätöksenteko. Tosin hiljainen valmistelutyö koulutussoten toteuttamiseksi on jo alkanut.

Maalaiskuntien väestörakenteen muutos vanhusväestön prosentuaalisen määrän lisääntymisen kautta suhteessa muuhun väestöön kiihtyy valitun maakuntasteategian myötä. Esimerkit pienistä, menestyvistä kunnista eivät olleet riittäviä vaikuttavuudeltaan päätöksenteon lopputulemaan.  Poliittiset intohimot voittivat. Nykymuotoinen kunnallinen itsehallintojärjestelmä oli romutettava.

Nähtäväksi jää, tulevatko muutamissa kasvukeskuksissa asuvat työlliset nuoret ja tulevat muutamat uudet sukupolvet kustantamaan protestoimatta reuna-alueilla asuvan, omistusasuntoihinsa sidotun, köyhytyvän ja sairastelevan vanhusväestön elämisen edellytykset. 

Pääosin nykymuotoisen maaseudun ongelmat ratkaisee aika. Perikuntien myötä maaseutu muuttuu uusvanhojen kesämökki-gulagien saaristoksi.

KOKEMINEN JA NÄKEMINEN

Törmäsin juuri valliin, jonka yli en ole päässyt; ASIANTUNTIJAT.

Mistä johtuu, kun toimeentulo ei riitä, mutta asiantuntija sanoo, että koko ajatus on väärä.

Mistä johtuu, että eläkeläiset sanovat, että he ovat köyhyysloukussa ja köyhyys on muuttumassa epätoivoiseksi köyhyydeksi, mutta asiantuntijat sanovat, että eläkeläisillä menee paremmin kuin koskaan.

Mistä johtuu, kun ..., mutta asiantuntijat sanovat, että ei se niin ...

NUORET kokevat, ammattilaiset asiantuntijat tyrmäävät:

http://www.esaimaa.fi/m/Online/2017/02/03/Etel%C3%A4karjalaisnuorta%20vaivaavat%20stressi%20ja%20rahahuolet%E2%80%89%E2%80%94%E2%80%89ammattilaiset%20n%C3%A4kev%C3%A4t%20asian%20toisin/2017121859421/563

Kirjoituksen aihe on yksi suomalaisen yhteiskunnan suurimmista ongelmista.

Venytettynä uppoaa politiikkaankin; kun "Isä aurinkoinen" sanoo että näin on, niin johtajaansa sitoutuneet ex-tolkun viisaatkin muuttuvat näyttämään tyhmiltä. Ja sitten sitä järkensä sokeudessa ovatkin. Surullista.

Toki ilmiö ei ole vain ihan kotimainen. Otanpa esimerkin. Jos D. Trump sanoo, että KAIKKI siis kaikki, viimeisen kymmenen vuoden aikana Yhdysvaltoihin saapuneet siirtolaiset elävät ainakin osittain sosiaalitukien varassa, sen miljoonat "sopulit" uskovat. Väite on tietenkin epätosi. Ja sieltä Pinokkion kevyempien valeiden päästä.

Miksi sitten Suomessakin fanaattisesti sokeasti puolustetaan palturin puhujia. Onko tieto todesta kadonnut?
Uskotaanko enemmän kokonaisuuteen kuin yksityiskohtiin?
Onko kyseessä oman edun tavoittelu silläkin uhalla, että tulee jopa naurunalaiseksi?

Epä-älyllisyys ja vänkääminen, hyökkääminen ja täydellinen kritiikin ja sen esittäjien lyttääminen, sekä uusien valeiden esittäminen on Suomessakin tätä poliittista päivää. Suomalainen lisuke on useiden hallitusvastuussa olevien puolueiden edustajien julkinen päivittely: "Herranjestas, se Truppihan on alkanut toteuttamaan vaalilupauksiaan".

J. SIPILÄ EU:STA: "OLEMME EPÄONNISTUNEET KANSALAISTEN SILMISSÄ."

Siis "me" emme ole epäonnistuneet. Kansa on vain niin tyhmää.

Arroganttia epärehellisyyttä. "Omissa silmissä". #omatsilmätkansansilmät #erisilmät

KIINALAISEEN MAAILMANVALTAAN

Kirjoitettuani lokakuussa 2010 Kiinasta, olin lähes kohtelias. Ensimmäisessä Kiinaa käsitelleessäni kirjoituksessani vuodelta 2002 olin jopa kriittisempi. Nyt voin sanoa "väyrysmäisesti" ajatuslinjojeni suuntautuneen oikein. Vielä lähes15 vuotta sitten ei puhuttu Kiinan pyrkimyksistä muun maailman suhteen mitään, paitsi muuten kuin veturina. Globaalin talouden veturina, joka todellakin kulki vakaasti kuin juna.

Kirjoitukseeni lokakuulta 2010 linkki:

https://docs.google.com/document/d/14r0i7sMyr_ig9kHa4Q33t7IKoZxUv28jZkekC_5llUk/mobilebasic

Leikkauksesta toipuessani olen lukenut Martin Jacques'in kirjan, "When China rules the World". Kirjan tiimoilta tuli sopivasti, keskiviikkona 1.2., ilmeisesti yletyyppisesti uusintana, Yle ykkösellä aiheesta ulos ohjelma, jossa yllättävän moninäkökulmaisesti Kiinan roolia juuri nyt valtiona ja kansakuntana muiden voimakeskittymien suhteen pohdittiin. Löytyy Yle Areenasta, ajankohtaisohjelmat: Ulkolinja, kiinalainen maailmanvalloitus.

Martin Jacques ei niinkään näe Kiinaa uhkana. Paitsi dollarille. Tosin hän jossain määrin avaa Kiinaa sitä voimakkaasti dominoivien filosofisten uskontojen kautta. Taolaisuus ja erityisesti kungfutselaisuus ovat leimallisia kiinalaisessa yhteiskunnassa. Se uskalletaan nykyisin tunnustaa kiinalaisen poliittisen eliitinkin puolelta. Eripuolille Kiinaa syntyykin islamilaisiin koraanikouluihin verrattavia, ja jopa fundamentalistisia piirteitä omaavia kouluja, ensivaiheessa keskustelupiirejä. Niissä tutkitaan kirjoituksia lähinnä ajalta ennen Qin-dynastian ( lyhyt mutta menestyksekäs kausi ) aikakautta. Tutkiva lukeminen ja oppineiden tulkkaukset eivät ole lainkaan vain muisteloita, tai historian tutkimusta, vaan käytännön polkujen ja päämäärien löytämistä nyky-Kiinalle palaamalla Kiinan suuruuden aikoihin, Hang- ja Tang-dynastioiden aikoihin. Mutta miksi?

Viime vuosina poliittinen, kansainvälinen rohkeus on palannut kiinalaiseen ulkopolitiikkaan. Selittelemättä pidetään kiinni Kiinan eduista Etelä-Kiinanmerellä, kysytään suoraan ja varoittamatta haluaako USA sotaa Kiinan kanssa, tai että Eurooppa on rappeutumassa pois. Yhdysvalloilta kysellään avoimesti mikä on se mandaatti, joka mahdollistaa väkivaltaiset hallitusten kaatamiset siellä sun täällä. Kiinan rohkeus on palannut kansallisen itsetunnon voimistuttua, ei puolivanhingossa, vaan pitkäjänteisen, suunnitelmallisen työn tuloksena. Kiina ollut historian aamussa maailmanvalta ja sellaiseksi taas haluaa. Siksi loistava menneisyys on tunnettava. Kansallisen itsetunnon viimeinen fundamentti.

Lisäksi kuri ja järjestys on taattava kommunistipuolueen otteen herpaantuessa. Autoritarisuutta on tarjottava uudessa, vanhassa paketissa. Kiinan hallittu johtaminen on ilman voimakasta normia mahdotonta. 

Kansallinen itsetunto ei ole niin monen muuttujan lopputulos kuin yksilön itsetunto. Kiinalle riittää mahdollisimman pitkälle viety taloudellinen riippumattomuus, sillä suunnitelman päässä nähdään nykyisen globaalitalouden arvottoman, vakuudettoman, digitaalisen numeropaperilappujärjestelmän romahdus.

Kotimaan infrastruktuuri onkin jo hyvässä asteessa ja merten takaisten neosiirtomaiden, lähinnä Afrikan päiväntasaajan vyöhykkeellä ja Etelä-Amerikassa, verkottaminen ja liitäminen logistisesti emämaahan, sekä tuotantovalmiuden rakentaminen ovat hyvässä vauhdissa. Mm. sojantuotanto alkaa olla lähes kokonaan ulkoistettu Afrikkaan. Kaivostuotanto on yhä enemmän Etelä-Amerikan omistusten varassa.

Sotateollisuudessa ja avaruusteknologiassa Kiina on jo suurvalta. Vielä tämän vuosikymmenen alussa Kiinan bkt:n kasvu oli 11 - 12 prosentin luokkaa ja mahdollisti vaurauden kasvun luoden pohjan muille kansallisen itsetunnon kulmakiville. Nyt on vuorossa kiinalaisen identiteetin rakentaminen kulttuurin, uskonnon ja kansanperinteen oppimisen ja ymmärtämisen kautta. Tämä muutos, jonka hallitseva kommunistipuolue on hyvin hiljaisesti aivan viime aikoina hyväksynyt ja tukenutkin, on jäänyt monelta täysin huomaamatta.

Kiina on rikas köyhä valtio, mutta kertoo olevansa köyhä rikastuva valtio. Lohikäärmeen jatkuvasti lyödessä päätään dollariin, lähinnä siksi, ettei juan ole kelvannut Yhdysvalloille kansainväliseen valuuttakoriin, on otettu käyttöön suunnitelma B. Dollari varantovaluuttana tuhotaan.

Ensiksi Kiinan aloitteesta luotiin kehittyvien maiden ns. BRICS-organisaatio ( Brasilia,  Venäjä, Intia, Kiina ja Etelä-Afrikka ). Kiina sanoo samaistuvansa ja kokevansa kohtalonomaisuutta tähän 85 prosenttiin maailman väestöstä. 

Toisessa vaiheessa, jo viime vuosikymmenen loppupuolella, Kiina aloitti valtiojohtoiset yritysostot globaalimarkkinoilla. Ne ovat jatkuneet tähän päivään asti ja tulevat mitä ilmeisimmin jatkumaan. Kiinalaisille on siirtynyt mm. ruotsalainen Volvo ja strategisista omistuksista Kiinan valtion omistamalle Cosco-monialayritykselle Pireuksen satama Kreikassa. Erittäin aktiivisia ja jopa agressiivisia kiinalaiset ovat juuri nyt erityisesti robotiikaan liittyvien yritysten ostoissa. Lähes kaikki kelpaa. Clean-tecin osalta kiinalaiset ovat aktiivisia, Suomessakin. Se on ymmärrettävää, sillä olihan mm. juuri kuukausi sitten lähes Euroopan kokoinen alue Pohjois-Kiinassa useita viikkoja sankan savusumun alla. Mutta samalla on tiedostettava lähihistorian opetus; kiinalaiset ovat huonoja tekemään taloudellista yhteistyötä mikäli kyseessä on Kiinan kansalliseksi eduksi määritelty lopputulema. He mieluummin ostavat.

Olen seurannut Kiinan kehitystä aktiivisesti, taustatöitä tehden, sekä kulttuuriin, historiaan ja uskontoihin tutustuen lähes 17 vuotta. Kolme asiaa on noussut yli muiden: Kiinan talous ja sen syy-seuraussuhteet maailmantalouteen, sekä kunfutselaisuuden erittäin voimakas vaikutus siihen, miten Kiinassa ylipäätään reagoidaan maailman muutostilaan ja mitä muusta maailmasta tänään lausutaan. Vääjäämättä kolmanneksi nousee suuren suunnitelman hahmottuminen selväksi kuvaksi. Sellainen on olemassa.

Puolentoista vuosikymmenen aikaikkunassa voi nähdä Kiinan toteuttavan suunnitelmaa. Vaikka kiinalaiseen perinteeseen kuuluu odottaa omenan putoamista tarvittaessa satavuotisen takatalven ajan, hymyillen, Kiinan sisäpoliittinen tilanne nopean velkaantumisen vuoksi, bkt:een kasvun kutistumisen vuoksi, sekä Trumpin tultua Yhdysvaltojen presidentiksi, on ajamassa Kiinan suunnitelmansa nopeampaan toteutukseen. Oma vaikutuksensa uudelle aikataulutukselle on eittämättä myös muun maailman "heräämisellä" kiinalaisten aikeiden suhteen. Varautumisen aika on muualla maailmassa alkamassa. Kiinalaisille onkin tyypillistä kyvykkyys dynaamiseen projektinhallintaan. Suunnitelmaa kyetään muuttamaan olosuhdepaineessa joustavasti liikkeessä. Niin tässäkin.

Kiina on alkanut, yllättävää kyllä, viimeisten viiden vuoden aikana velkaantumaan nopeasti lähinnä kotimaisen kasvun vuoksi. Samanaikaisesti se on kerännyt huomaamatta maailman suurimman kultavarannon. Lisäksi Kiina jo nyt tietää, ettei Yhdysvallat milloinkaan kaatuvan talousjärjestelmän puitteissa pysty maksamaan giganttista velkaansa Kiinalle. Jenkit syökööt bittipaperinsa nälkäänsä sitten joskus. Tämä muuten sanotaan nykyisin suoraan Kiinasta, lähinnä tutkimusyliopistojen toimesta. 

Toisessa vaiheessa Kiina sitten perustikin Maailmanpankille kilpailijan. AIIB. ( Asian Infrastructure and Investment Bank ). Monet Euroopan maat ovat liittyneet organisaatioon samoin kuin  Kanada ja nyt Iso-Britania brexit-tuskissaan, saaden Yhdysvaltain isonvihan päälleen. Kiinalaisten mukaan kukaan heitä ei jäseniksi pyytänyt. Samaan dollarinkaadon toteuttamisvaiheeseen menee Kiinan valuutan elokuussa 2015 toteuttama toinen devalvaatio 3,5 prosentilla. Devalvaation tosiasiallinen ja suunniteltu merkitys oli toimia yhtenä elementtinä dollarivetoisen maailmantalouden romuttamisessa ja sitä seuraavan globaalin taloussekasorron hyväksikäyttö, valmistautumalla siihen hyvin ja sitä kautta uuden Kiinan nouseminen uudeksi johtavaksi maailmanvallaksi Yhdysvaltain jälkeen. Näin myös hyvin pian tulee tapahtumaan. Happy days are not here anymore!

Qin-dynastian aikaisia kirjoituksiaan tutkiessaan kiinalaiset ymmärtävät muiden kuin kiinalaisten olevan ali-ihimisiä. Niin oli silloin. Ääneen lausumattomana tänäänkin. Tämä onkin ainoa asia mitä vielä uudelleen rakennetusta itsetunnosta huolimatta ei maailmalle levitellä. Suunnitelma voisi paljastua muillekin kuin vallattomille, resuperseisille tutkijoille. Ali-ihmisille ei mitään tarvitse kostaa. Koston kungfutselaisuus kieltää. Kuolemaakin vakavampia asioita on.