Ajatellessani virtuaalista kunnallisaloitettani sote-vaje-kunnan vähentyneiden henkilötyövuosien siirtämisestä modulaariseen parakkiin, ilmoittaa jääkaappini olevansa lähes tyhjä. Tai, ei aivan tyhjä, sillä viesti jääkaapiltani kertoo täysmaidon olevan liian vanhaa ja käytön riskiraja on nousemassa punaiselle. Myös camembert-juuston jämäsiivu on kuivunut. Kelpaa eläinten ravinnoksi. Ookoo, mutta kepeästi huoh.
Esineiden internet, tai paremminkin mittausäly, kulminoituu älyvaatteeseeni. Takkiin. Äääärotsiin, big datan lajittelijaan. Se kertoo olenko märkä, ja jos tökkään tapsin rintaan sanoo palelenko, kusettaako, väsyttääkö, vai eikö vain huvita. Se myös ilmoittaa vitaalitoimintojeni arvot, stressitasoa myöden, täsmällisemmin kuin aiemmat rannekeyritelmät.
Tärkein juttu kuitenkin on ympäristöni havainnointi. Koska yhä enemmän elän virtuaalimaailmassa, takki kertoo minulle reaalimaailmasta. Se ilmoittaa, että kantaja liikkuu, ajattelee ja pullikoi toleranssien rajoissa. Se mittaa kastepistettä eristeissä, ilmoittaa mitä tulee syödä ja milloin, kertoo ilman epäpuhtauksista, otsonista, muista ympäristömyrkyistä, sekä niiden vaarallisista raja-arvojen ylityksistä.
Takin valikko on käyttäjäkokemuksen vuoksi simppeli, mutta lähes ääretön toiminnallisuudeltaan. Takki oppii. Painoarvoitettu allokointi on historiaa. Toiminnanohjaus kuvastaa Isonveljen määrittämää neo-yhteisöllisyyttä ja tarvehierarkian säätelyä.
Takin valikko on käyttäjäkokemuksen vuoksi simppeli, mutta lähes ääretön toiminnallisuudeltaan. Takki oppii. Painoarvoitettu allokointi on historiaa. Toiminnanohjaus kuvastaa Isonveljen määrittämää neo-yhteisöllisyyttä ja tarvehierarkian säätelyä.
Älypuhelin on jo vuosia sitten muuttunut älylaitteeksi, joka lähinnä kerää dataa muistiin minulle. Opimisen optimoimiseksi. Ja on samalla on-line Isoveljille. Mallu-auton interaktiivinen datankäyttö on enää historiallinen märkä uni. Hyvä hallinto kun perustuu yksilön lainmukaiseen 24/7-seurantaan.
Sallittu kommunikointi, jota korvaluun viereen asetettu laite älysiruineen ohjaa, tapahtuu ei-globaalissa virtuaalimaailmassa ilman ennenvanhaisia some-sekoiluja. Sinisen ruutuvalon jäätävä, valvottava aika on ohi. Aivo-ohjaus on täällä poloisilla perilläkin tätä päivää. Ja vielä huomistakin.
Sallittu kommunikointi, jota korvaluun viereen asetettu laite älysiruineen ohjaa, tapahtuu ei-globaalissa virtuaalimaailmassa ilman ennenvanhaisia some-sekoiluja. Sinisen ruutuvalon jäätävä, valvottava aika on ohi. Aivo-ohjaus on täällä poloisilla perilläkin tätä päivää. Ja vielä huomistakin.
Kuolevan kunnan kunnantalon homeitiöiden-arvot macciato-konekahviossa eivät ylittyneet, siellä käytyäni. Takki ei valittanut.
Tämä oli tietenkin hyvä uutinen, sillä kuntayhteisölle jäljelle jääneet henkilötyövuodet voidaan siirtää parakkiin. Suomalaisistahan suurin osa jo asuukin parakeissa. BTW, juuri tämän pointin älylaitteeni sanoo olevan tämän jutun substanssi ja ahaa.
Tämä oli tietenkin hyvä uutinen, sillä kuntayhteisölle jäljelle jääneet henkilötyövuodet voidaan siirtää parakkiin. Suomalaisistahan suurin osa jo asuukin parakeissa. BTW, juuri tämän pointin älylaitteeni sanoo olevan tämän jutun substanssi ja ahaa.
Lähitulevaisuudessa tyhjilleen jäävälle tiililinnalle voimme näin suunnitella muuta käyttöä. Ennakoidusti. Vaikkapa täysin saastuneen ja jäteveteensä kuolleen Kuolimon puhdistamiskeskuksen perustamista voisi ajatella. Kiinalaisille on saatava puhtaita kalalammikoita.
Takki latautuu kotinarikassa. Sen minkä latautuu. Aurinkopaneelikangas kun pitää normipäivän buustissa. Ja ihmisen ryhdissä. Älyuniasu onkin sitten eri juttu ja oman stoorin arvoinen. Se nyt ylle. Ja älysänky alle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti