Suurin, ammattitaitoisin, täsmällisin ja laadukkain, sellaisena olemme pitäneet Lufthansaa, saksalaista lentoyhtiötä. Sitä se ei enää Euroopan sisäisessä lentoliikenteessä ole.
Hyvin pienen ja kuivan sitruunakakunpalasen takertuessa kitalakeeni kuin öylättileipä, ajattelin Lufthansan tällä varhaisaamiaisella vastaavan kilpailuun. Elintarvikemuoviin tyhjiöpakattu minimalistinen kakunpala maistui muoville, ikään kuin kertoen ajasta jossa lennämme; helppoa ja halpaa. Tai sitten skandinaavinen minimalismi on Pohjolan lennoilla ymmärretty väärin.
Aikataulu Helsingistä Frankfurt am Mainiin piti minuutilleen. Ajattelin Lufthansan pitävän kiinni perinteistään, vaikka tiedäkin Euroopan ilmatilan olevan liian täynnä ja monien viivästyksien johtuvan lentoyhtiöistä riippumattomista syistä, oli lentoyhtiö kuinka hyvä tahansa. Oli siis hyvääkin.
Lufthansan paluulento LH 854 Frankfurt am Mainista oli aikataulutettu lähteväksi klo 21.15 paikallista aikaa. Vaan toisin kävi.
Ensiksi muuttui lähtöportti. Taivaalle ei lähdetty portista A52. Lähdettiin portista A18. Hallin toisesta päästä. Se no problem.
Klo 20.30 ilmoitettiin lennon viivästyvän puolella tunnilla miehistön myöhästymisen vuoksi. Toisin sanoen oli huonosti organisoitu. Lentävästä henkilökunnasta näyttää olevan puutetta "laatuyhtiöilläkin". Lähtö myöhästyi lopulta 50 minuuttia.
Kun boarding vihdoin alkoi uudella portilla, jonot etenivät hitaasti, tai paremminkin jono. Toista porttia saivat käyttää vain satunnaiset matkailijat, jotka sinne mielivaltaisesti napattiin. Logiikkaa en toiminnassa kyennyt näkemään. Ilmeisesti nämä saksalaiset vain tykkäsivät iloiselta puheensorinaltaan ajoittain napata matkustajakarjajonosta jonkun onnea omaavan.
Päästyäni läpi, hyvinkin viimeisessä kolmenneksessa, 8 vuotta erinomaisesti palvellut cabin-max-size, kovakuorinen lentolaukkuni iskettiin kyläsepän tekemään häkkyrään, sapluunaan. Ainakin se sellaiselta näytti. Ei mahtunut raameihin laukku ei. Täsmälleen samanlaisia kuitenkin koneeseen meni kymmeniä ja paljon huomattavasti suurempiakin, pehmeäkylkisiä ja pullottavaksi pakattuja. Niitä ei napattu mitattavaksi. Randomitouhua. Selkäreppuni oli lähes tyhjä. Muutamat likaiset kalsarit muovipussissa, pari pikku laturia, lisäakku ja action-kamera. Käytännössä siis tyhjä. Se kuitenkin "merkattiin" käsimatkatavarakseni.
Huolimatta siitä, että olen aikalailla ilmamatkustanut, en ole aiemmin huomannut isoa tavarakärryä boarding-pisteessä. Nyt sellainen oli ja siihen oli jo ladottu 15 - 25 käsimatkatavaralaukkua. Omani viskattiin kuormaan tulokkaaksi. Kovakouraisemman käsittelyn vuoksi kehoitettiin ottamaan mm. läppärit ym. helposti särkyvät tavarat pois. Läjän sanottiin olevan lähdössä tämän lennon ruumatilaan. Tässä kohtaa Lufthansan kenttävirkailija valehteli tietoisesti. Lisäviivästyksiä ei saanut tulla marmatuksen vuoksi.
Kaikille matkustajille ( kone kulahtanut Airbus 321 oli täynnä ) ilmoitettiin koneen lentoonlähtöylipainon vuoksi joidenkin matkatavaroiden jäävän Frankfurtiin. Ja tulevan perässä sitten joskus kotivainulla. Ilmoitus annettiin hyvin ajoitettuna, kun matkustajat istuivat vyötettyinä paikoillaan. Taitavaa. Harjoiteltua.
Myöhemmin matkalla cabin crew'n vanhin valitteli tapahtunutta ja kertoi matkalaukkuja kerätyn boarding-pisteessä varoiksi lasketun ylipainon vuoksi. Mutta vakuutti saaneensa tiedon juuri ennen lähtöä, että kaikki matkatavarat olivat mukana. Helpotus.
Tätä kirjoittaessani, puolitoista vuorokautta kotiintulon jälkeen, ainoa pikkuinen lentolaukkuni ei ole saapunut. Yhteyttä ei ole otettu, ei pahoiteltu. Tiedän kuitenkin, että lentolaukku on matkalla Savitaipaleelle. Jossain.
Tuloyönä matkatavarahallissa valituksia vastaanottanut Lufthansan edustaja oli täysin hampaaton. Tarjosi survival-"yöpymispussukkaa", joka sisälsi mm. hammasharjan. Vai oliko vain hammastahnaa. Eräälläkin ulkomaalaisella oli t-paita päällä, shortsit jalassa, sekä rahat ja matkustusasiakirjat Saksaan jääneessä lentolaukussa. Käsimatkatavaran kun valheellisesti vakuutettiin menevän ruumaan. Eräällä henkilöllä olivat autonavaimet lentolaukussa, toisella kotiavaimet ja lääkkeet.
Kaiken kaikkiaan matkatavaroihin liittyvä epärehellinen toiminta oli Lufthansan puolelta äärimmäisen vastuuntunnotonta, asiakkaita halveksivaa ja arroganttia. Korvauksia on turha hakea, sen jo virkailija kentällä ilmoitti. Hakea toki saa. Kuitit talteen ja eikun tappelemaan.
Nämä suuret yhtiöt ymmärtävät vain ja ainoastaan rahan päälle. Siksi aloitin kampanjan somessa: "DON'T FLY LUFTHANSA, THEY DON'T CARE THEIR CUSTOMERS".
Lennetään vaikkapa toistaiseksi niukasti kotimaisella Finskillä, yhtiön ylisuurista bonuseläkkeistä huolimatta. Sellainenhan toimarille on myönnetty valtio-omistajan linjauksesta huolimatta. Myöskään omistajaohjauksesta vastaava ministeri J. Sipilä don't care. Tässä kohtaa hän ei välitä sopimuksista, tai ei pysty muista syistä hommaansa hoitamaan. Tämä kuriositeettina suomalaisesta lentoyhtiöstä.
BTW, kotimatkalla tarjoiltiin leipä. Joko lohivoileipä, tai juustovoileipä. Otin juustovoileivän, joka jäi syömättä. Niin kuin jäi syömättä viereisiltä kanssamatkustajiltakin. Leipä oli vetinen ja maistui muoville. Koneen srilankalaisille siivousfirmojen työntekijöille löytyy pienen palkan jatkeeksi selkänojien takaa paljon avaamattomia leipäpakkauksia. Näin tarinoi
saksalainen vierustoverini ja laittoi leivän suoraan selkänojan pussiin. Ehkä Lufthansa on näin tarkoittanutkin. Matkustaja toiminnan kannalta ei olekaan ravintoketjussa topilla. Eikä muutenkaan. Raha on. Topilla.
Sanoi myös "tietävänsä", että massamatkustajia pyritään ohjaaman, sieltä toimeentulevammasta päästä verhon etupuolelle business-puolelle. Voi olla tottakin, kun katselee vuosi vuodelta verhon siirtymistä koneen ahteria kohden.
Sanoi myös "tietävänsä", että massamatkustajia pyritään ohjaaman, sieltä toimeentulevammasta päästä verhon etupuolelle business-puolelle. Voi olla tottakin, kun katselee vuosi vuodelta verhon siirtymistä koneen ahteria kohden.
Lisäys 9.8.
Käsipakaasi kannettiin juuri ovelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti