TOIVEIKAS JA TOIVEIKAS... TOIVEIKKAAMPI.

Tätä kirjoittaessani, sunnuntain juuri taivuttua maaliskuun viimeiseksi maanantaiksi, olen koronaviruspandemian suhteen toiveikkaampi. Kuin aamunkajoa iltasateessa odottava. Aamu tulee.

Uskon, ettei Suomessa tule Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kevyimmän  skenarion mukaista viruksen aiheuttamaa 1200 kuolonuhria. Ainakaan tässä ensimmäisessä aallossa. Ehkä sitten jokus tulee tuokin luku saavutettua viruksen jäätyä pyörimään ihmisten maailmaan kausiviruksena.  Tietenkin toivon lähes hartaasti, että olen oikeassa alempien lukujen suhteen.

Yleisen ammattilaiskäsityksen, jotka käsitykset usein minulle ovat, Rahanvallan nokkani edessä heiluttelevia, harhauttavia punaisia vaatteita, olen törkeästi väärässä. Uhri on asiantuntijoiden todennäköisyyksien mukaan tuota 1200:kin isompi.

Isoja uhreja Suomi on antanut ennenkin. Talvisodassa kaatui 250 sotilasta joka päivä. 105 päivän ajan. Huolimatta siitä, että lyijymyrkytykselle vastalääke oli tunnettu. Tieto ei ole irrallinen ajateltaessa Virusta.

Otan omat demonivirukseni henkisenä harjoituksena. Harjoituksena tämän meidän ihmisten maailman tulisi Virus ottaa kaikkialla. Pahempaa, paljon pahempaa on tulossa.

Monistan itseäni sanomalla, että olen jo lukioaikoinani kyseenalaistanut loputtomaan kasvuun perustuvan talousjärjestelmän, jossa vaikkapa kasvuprosentit kuvaavat suoraan työllisyysasteita ja aikaan sidottua taloudellista hyvinvointia. Muistan samalla kyseenalaistaneen isäni, opettajani ja kokoomusnuoret. Mutta viiteryhmäni se oli, ainakin ne kauniit, uriensa alussa olevat nuoret kansalliset neidot, jotka minut siellä iltamissa pitivät.

Talouksien peruutuksia on ollut aina. Monesta syystä. Nyt näköpiirissämme olevat kasvunrajat ja ympäristömme tuhoutuminen tekevät niistä vaikeasti torjuttavia. Ainoa keino on luopua kasvuun perustuvasta talousmallista ja pyrkiä ihmiskuntana sopeutumaan alempiin lukuihin.

Harjoitus on tietenkin mahdoton, sillä sen ensimmäisessä vaiheessa tulisi tapahtumaan varallisuuksien tasaaminen. Se on tehtävissä lainsäädännöllisesti, mutta olisi tehtävä kaikkialla planeetalla. Siksi sekin on mahdoton tehtävä.

Koska adaptoituminen uudenlaiseen talousajatteluun ja sen edellyttämiin toimiin on mahdotonta, pyrimme takaisin nousevien talouksien tielle ja ylikin. Se on lajillemme ominaista.

Koronavirus jää historiaan, uudet kasvomaskit palautetaan varmuusvarastoihin odottamaan sitä oikeaa maailmanloppua. Sitä ennen puut planeetalta parturoidaan, ettei mene maailmanlopussa hukkaan ja niistä tehdään haluttua kauppatavaraa muille maailmanloppuun varautuville.
Kaikki maat eivät varaudu. Ne varautuvat jo nyt vain seuraavaan tuntiinsa.

Vaikkapa Senegali kuvatkoon kaikkia niitä maita, jotka eivät tule käyttämään hengityssuojaimia. Senegali ei maskeja osta. Sillä ei ole varaa. Eikä se tarvitsekaan. Länsi-Afrikkalaisen Senegalin tärkeä luonnonvara, rannikon kala, on pyydetty loppuun. Muiden kuin senegalilaisten toimesta. He tekevät viimeisistä kaloista jauhoa. Sioillemme. Muutamat pyrkivät sieltä köyhyyttä pakoon meillekin. Syömään tutulle kalalle maistuvaa sikaa ja siipikarjaa. Maailma on Senegali.

MASKS 4 ALL

Viruskriisin alusta alkaen olen ollut vakuuttunut muutamista asioista.

1. THL on osin toiminut hitaasti reagoiden ja epäjohdonmukaisesti. Näin muun muassa tammikuussa kertoessaan, ettei Suomella juurikaan ole hätää kiinalaisen viruksen kanssa. Seuraavana päivänä WHO piti kriisikokouksen Sveitsissä.

2. EU ei ole pystynyt osoittamaan eurooppalaista johtajuutta.

3. WHO ei ole riittävästi antanut korkeimman varoitustason ohjeistusta.

4. Tilastot osoittavat kasvomaskien tehokkuuden. Vieläkin ne olisi saatava pakollisiksi liikuttaessa julkisilla paikoilla.

Tästä klippi:
https://youtu.be/BoDwXwZXsDI

5. Pandemia voi luoda globaaliin maailmaan jotain uutta. Uskon niin.

HERKKÄHIPIÄISTÄ

Somen seuraaminen, tavallista laajemminkin, on mukavaa hupia näin vapaaehtoisen karanteenin aikana.
Ja kyllä sitä on tullut tehtyäkin. Erityisesti, kun jäin toistaiseksi pihalle Facebookista.

Joku voisi sanoa, että poliittiset puolueemme ovat olleet lähes liikuttavan yksimielisiä viruksen leviämisen hidastamisen lainsäädännöllisistä toimista. Itse en ole liikuttunut, mutta hyvilläni kylläkin. Yhteistyöllä on mahdollisuus päästä päämääriin nopeimmin. Demokratiassa malli on lähes mahdoton. Ilman syvää kansallista kriisiä.

Yleisimmän ajanlaskun mukaan tänään 26.3. on koronavirusepidemian 89. päivä. Lähes kolme kuukautta on monissa maissa kärsitty viruksen voimasta. Erityisesti infektoitunut Raha ja sen ympärille rakentunut talousjärjestelmä kärsii. Rahan palveluksessa olevat ideologisesti sitoutuneet talousoppineet miettivät nyt veen-muotoisen suhdanteen jyrkkyyttä, eivät syitä järjestelmän haavoittuvuudelle.

Toistaiseksi Suomessa vielä kausi-infuenssan jälkitauteineen aiheuttamat vuotuiset 1000 vainajaa ja oman käden kautta kuolleet 700 vainajaa ovat merkittävempiä lukuja kuin tähän mennessä virukseen kuolleet 5 henkilöä. Mutta jatko on tuntematon. Paitsi itsemurhien osalta. Niiden ennustetaan aiempien talousromahdusten kokemuksen valossa pompahtavat ylös, jopa tuplaantuvan.

Hallitus onkin eilen illalla reagoinut voimakkaasti. Terveydenhoitojärjestelmämme pyritään pitämään toimintakuntoisena pidentämällä viruksen vaikutusaikaa rajoituksin. Huomista alkaen Uusimaa eristetään muusta Suomesta ja alkuviikosta ravintolat suljetaan.

Naapurimaamme Ruotsi on valinnut toisin. Koulut toimivat ja ravintoloita ja monia muitakaan palveluita ei yhteiskunnan toimesta lähdetä sulkemaan. Myöhemmin tulemme ihmisten osalta tietämään ratkaisun oikeellisuuden, talouden osalta jo tiedämme. Se ei tule koukkaamaan yhtä syvälle kuin Suomen talous.

Itselleni mielenkiintoinen ilmiö on fiksunakin pitämieni ihmisten tappisilmäisyys koronasome-keskustelussa. Sitä ei saisi kritiikin, tai edes analyyttisen arvioinnin osalta käydä. Miksi? Sen liikuttavan yksimielisyyden vuoksi?

Keskustelun vaimentajat ja jälkiviisaudella mollaavat sanovat , että ruoditaan sitten, kun epidemia on ohi.

Sitten kun epidemia on ohi, nämä samat ihmiset, aikaisemmasta kommentoinnista heidät tuntien, sanovat, että on jälkiviisautta ronkkia menneitä. Se siitä fiksuudesta.

PÄIVÄ 86

Muiden muassa tämä teksti poistettiin Facebookista ilmeisesti sopimattomana.

Tänään tunnin kuluttua saamme uusia liikkumisrajoituksia koronaviruksen leviämisen estämiseksi. Jos rajoituksia ei lisätä tänään, niin niitä lisätään sitten huomenna, sillä hallitus on levännyt eilen. Pääministerikin näyttää nauttineen kevätauringosta. Se on hyvä!

Saksassa eilen liittokansleri A. Merkel, joka itsekin on karanteenissa ja johtaa liittovaltiota etänä, antoi hänelle myönnetyin oikeuksin poikkeusasetuksen. Sen mukaan yli kahden henkilön joukkokokoukset ovat kielletyt.

Saksa on Suomelle gripeneitäkin tärkeämpi valtio. Suomi elää Saksasta, niin kuin on elänyt jääkäreistä asti. Ilmaisulla kiinnitän asian aikaan.

Sen mitä tuo kahden valtion kirjoittamaton liittosuhde on tälle pohjoiselle valtiolle tehnyt, on mestari- oppipoikasuhde. Suomi on oppipoika ja varmaankin aivan syystä. Venäjä-suhteessa on tasapainon vuoksi valittu toinen asento; Suomi on mestari. Varmaankin aivan syystä.

Pienen perustelunomaisen ymmärtämisvirkkeen kautta voisin uskoa, että S. Marinin hallitus hetken kuluttua julistaa kaikki yli 3 henkilön kokoontumiset kielletyiksi. Saksan yli ei kävellä. Itse kylläkin olisin itsekkäästi toivonut, että hallitus kieltäisi kaikki kokoontumiset, myös kokoontumiset ihmisten itsensä kanssa. Paitsi ehkä uusien Prismojen avajaisia lukuunottamatta.

Ilmeisesti myös tullaan seuraavan 48 tunnin aikana kertomaan miten Helsinki eristetään muulta Suomelta. Sipooseen asti vedettyä rajaa pystytä ei valvomaan. Siihen ei kunniakompania riitä. Veikkaan Malmi Westend linjaa.

Se, että linnoitetaanko, jää kovasti A. Kaikkosen kontolle. Evakkokysymys jää sitten sisäministerille. Iso kysymys kuulukin, saako isänmaa uuden evakkoaallon yli seitsämänkymppisistä pois Helsingistä.