Vastaan Voipiolle. Nykyisen kaltaisina tuntemiemme kuntien tulevaisuus on äärimmäisen huono. Ja huononee nopeasti. Sen sijaan Etelä-Karjalan seutukunnan tulevaisuus on parempi, tietyin reunaehdoin.
Saan ilkikurisen hymyn huulilleni, kun luen Voipion tekstiä. Hän puhuu asiasta, jota minäkin olen pitänyt fokuksessa jo reilun vuosikymmenen. Olen puhunut alenevista resursseista ja adaptoitumisesta niihin hallitusti, olen puhunut alueen ainoan voimavaran, ympäristön, aktiivisesta vaalimisesta. Nyt myös Venäjä Kaakonkulman talousveturina on mennyt vuosikymmeniksi, eikä edellisen Savitaipaleen kunnajohtaja Kainulaisen Kiina-seikkailut sopimuksineet generoineet mitään. Korkeintaan naurua. Kuntapolitiikkaa on kuitenkin jatkettu samoin kuin viimeiset vuosikymmenet; rutiininomaisesti ja ajoittaisella tilanteen mukaisella johtamisella ja voimapuolueideologisesti.
Ensimmäisessä kappaleessa puhuin reunaehdoista. Ne ovat ympäristömme tilan ymmärtäminen ja niihin aktiivinen vaikuttaminen. Suuntaa nykyiseen tulisi pyrkiä muuttamaan. Etelä-Karjalassa hakataan yli vuotuisen kasvun ja hakataan mm. luonnonsuojelualueella. Se näkyy. Tuhon lisäksi tulee imagotuho. Samalla järvemme jatkavat ihmisen aiheuttamaa saastumista. Vetovoima hiipuu. Epätoivosta kertoo osuvasti erään yrittäjän mainonta kotisivuillaan: "Tule majoittumaan Suomen puhtaimman järven rannalle." Lauseessa on vale. Se kuvaa itsepetosta laajemminkin ja kääntyy yrittäjää vastaan.
Keskustalaisetkin alkavat, tosin Rahan läpi, ihmettelemään tilannetta. Kokoomuslaisen Voipion tekstistä puuttuu mahdottomaksi, ainakin huonoksi osoittautuva, maakuntamalliin perustuva, pitkälti keskustalainen, sote-ratkaisu. Se tulee hävittämään kuntaorganisaatiota eniten viimeisen sadan vuoden aikana ja hävittää kuntalaisten aktiivisuutta edelleen. Enää ei voi puhua edistyksellisestä kunnallisesta itsehallinnosta, joka on saanut maailmallakin ansaittua huomiota.
Adaptoitumisen ja tulevaisuuden skenarioiden puutteen vuoksi viimeisen kahden vuosikymmenen ajalta, olemme tässä tilanteessa. Tänään keskustalaisista realistisimmat, kuten J. Hölsä alkavat ihmetellä. Ihmetellä voi ja saa, mutta nyt on myöhäistä. Menemme kohti kuntaliitoksia. Seurakunta meni jo. Ympäristövastaisena saakin häipyä kirkonkirjojen historiaan. Ihmiset pysyvät erossa ympäristövastaisista organisaatioista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti