Vaalien jälkeinen huhtikuun aamu valkenee kylmänä. Kovettunut lumi Saimaalla kantaa pilkkijän. Lähden pilkille. Tai lähden jäille miettimään Suomen tulevaisuutta. Ainakin mietin globalistiseen uusliberalismiin perustuneen vapaakaupan vähenemisen vaikutuksia konservatiiviseksi ja äärinationalistiseksi kääntyneelle Suomelle. Asiasta ei lainkaan vaalikeskusteluissa puhuttu. Ei sanakaan. Tänä aamuna kuin piruuttaan, Hesari Vision ottaa asian esille. Ja se asia on kohtalon kysymys.
Talous on toinen juttu, mutta näen myös poliittista epävakautta edessä. Kaukana ovat puolueiden poliittiset linjaukset toisistaan. Ja ovat monet linjauksetkin puolueiden sisällä hämmästyttävän erilaisia. Vai miten voi tulkita vaikkapa Perussuomalaisten Putkosen vaatimuksen kikyssä työntekijöille siirretyn työnantajien eläkemaksun siirtämiseksi takaisin. Tämän kuitenkin puheenjohtaja Purra torppasi. Kyse on äänestäjien hämäämisestä. Se kuuluu ääriliikkeiden toimintatapoihin.
Kokoomuksen rooli tulevassa hallituksessa tulee olemaan vaikea. Orpon morsiammena tulee olemaan joko Purra, tai Marin. Kysymys kaasoista ja bestmanneista onkin sitten vaikeampi. Kokoomuksen Orpon on tarkkaan mietittävä hallituksen "sisäistä dynamiikkaa". Niin sitä nykyisin kutsutaan, mutta erityisesti hallituksen sisäisiä voimasuhteita on aprikoitava. Väärillä comboilla saattaa osa vaalivoitosta sulaa nahkapäätöksiksi ja niiden myötä sulaa myös keskeisten, uusien hallituspuolueiden kannatus.
Uskon, että tulevan hallituksen alkutaival kertoo paljon. Kipeimmät päätökset on tehtävä etupainotteisesti, puolueiden "kynnyskysymyksistä" huolimatta. Loppupeleissä sellaisia ei ole. Kynnyskysymyksiä. Sen suomalaisen poliittisen historian aapiset kertovat. Kokoomus on kertonut tiukasti, ettei leikkaa terveydenhuollosta, ei koulutuksesta, ei sisäisestä- eikä ulkoisesta turvallisuudesta, eikä myöskään eläkkeistä. Siis Kokoomus ei juurikaan leikkaa. Se on sanonut hillitsevänsä indeksejä, leikkaavansa asumistuista ja työttömyysturvasta. Kokoomus haluaa voimakasta maahanmuuttoa, Perussuomi ei sellaista halua. Tässä muuten tulikin Perussuomalaisten ohjelma kerrottua. Rajat kiinni.
Suomessa on ollut historiallisesti poliittista yhteistyökykyä. On sitä vieläkin. Siitä pitää huolen ihmeellinen koheesiovoima; valta. Hallitusohjelma on kompromissien summa. Se on aina sitä ja toimii yleensä sinne hallituskausien loppupuolelle. Niin nytkin. Kynnyskysymykset muuttuvat vaatimuksiksi ja siitä edelleen liudentuvat kirjauksiksi.
Tiedämme jo lähihistoriasta, että Kokoomus-vetoinen hallitus tulee lyömään päätään Hakaniemen petäjään. Ammattiyhdistysliike on edelleen voimissaan. Siitä vakuuttavasti kertoo talven ja kevään sopimuskierros. Uutena elementtinä Perussuomalaisten myötä tulee ilmastonmuutoksen kieltäminen ja hiilinielujen "EVK-asenne". Eli ei voisi vähempää kiinnostaa. Se taas ei lainkaan sovi teollisuudellemme, joka haluaa kiihkeästi mukaan vihreän siirtymän rahanjakoon. Patruunoilla on edelleen oma massi tyynyn alla.
Ei tarvitse olla pääsiäisnoita ennustaakseen turbulenssia ja epävakautta Suomeen. Yksioikoiset, hyvääkin tarkoittavat vaaliteemat saattavatkin kääntyä Suomelle kalliiksi, jopa kohtalokkaiksi. Kun yhtäältä leikataan, niin toisaalla tarvitaan tukea.
Kaiken maalaamani pimeyden yllä leijuu kuuluisa "kansan tahto", eikä se tosiaankaan aina ole oikeassa. Sen verran johdateltavia me olemme. Samaa muuten tapahtuu Venäjällä. Vai olemmeko vain tyhmiä ja tietämättömiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti