Näytetään tekstit, joissa on tunniste Keskustapuolue. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Keskustapuolue. Näytä kaikki tekstit

torstai 8. joulukuuta 2022

VIIDET KAHVIT JA YHDET KONJAKIT

Tiukille veti, nimittäin ennustukseni osuminen oikeaan. Keväällä, huhtikuun alussa vuonna 2019 Sipilän hallituksen kaaduttua, ennustin rohkeasti Keskustan mielipidemittauskannatuksen putoavan alle 10 prosenttiyksikön vuoden 2022 loppuun mennessä. Tänään, 8.12.2022 julkaistussa Ylen puoluekannatusmittauksessa mittaustulos osoittaa Keskustapuolueelle 9 prosenttiyksikön kannatusta äänestysikäisten suomalaisten keskuudessa.

Keskustan alamäki johtuu kahdesta toisiaan ruokkivasta trendistä. Ensimmäinen on pitkän ajan vääjäämätön kehitys. Yhteiskunnallinen rakennemuutos, erityisesti väestön keskittyminen kaupunkeihin, syö perinteistä, betonoitua kannatusta. Kaupunkeihin muuttaneiden keskustalaisten jälkikasvu ei Keskustaa äänestä. Muut puolueet tarjoavat ja toteuttavatkin enemmän. Tätä kehityskulkua Keskustapuolue ei ole kyennyt pysäyttämään, eikä kykenekään. Muut urbaanimmat puolueet pitävät siitä huolen.

Toinen Keskustaa kutistava kehityskulku on viimeisen kymmenen vuoden aikana tehty päivänpolitiikka. Valtakunnan politiikassa näkymä on ollut tempoileva, itseään kumoava ja muita kiristävä. Kuntapolitiikassa sen sijaan on menty juuri päinvastoin. Ei ole tehty mitään. On menty vanhaa Maalaisliiton limppua syöden. Pysähtyneisyyden tilassa.

Valtakunnan politiikassa Keskustan toimintatavassa eivät äänestäjät ymmärrä luotettavuuden heikkoutta. Se, että yhdessä yössä käännytään lähes äärioikeistolaisia, omia tekoja vastaan, joita Sipilän hallituksessa tehtiin ja yritettiin, kuten yritys päätiestön myymiseksi sijoittajille, ei jäänyt huomaamatta. Piste iin päälle oli 12 tunnin aikana tapahtunut hyppäys sosialistileiriin apupuolueeksi, jonka myötä Sipiliän hallituksen teot haukuttiin samantien julkisuudessa pähkähulluiksi. Kansalaisia hauskuutettiin. Ei myöskään unholaan ole jäänyt ukaasi hallitusyhteistyöstä, mikäli pääministeri Rinne ei eroa. Rinne erosi ja samoilla huudeilla meni Keskustan puheenjohtaja Kulmunikin. Keskusta vaikutti toisen puolueen sisäisiin henkilökysymyksiin, mikä oli uutta, mutta ei hyväksyttävää.

Pitkään Suomessa toiminut tutkija on sanonut, että parasta luonnonsuojelutyötä on pyrkiä pienentämään Keskustapuolueen poliittista valtaa. Olen samaa mieltä. Totuus siitä, että Keskusta pettää aina, de facto, tuli taas näkyviin alkuviikosta, kun Keskusta äänesti opposition riveissä, sopimusten vastaisesti, luonnonsuojelulain uudistamiseksi hallituksen esityksen vastaisesti. 


Tämän aamun puolueiden kannatusmittauksessa näkyy, ettei rehti Suomen kansa pidä poliittisesta änkyröinnistä ja sovitun rikkomisesta, mutta erityisesti se ei pidä siitä, että Keskustapuolue arjessaan ei tunnusta ympäristössämme tapahtuvaa muutosta, vaan elää Maalaisliiton aikaa. Niin kauan kun näin on, puolueen terminaalivaihe jatkuu kiihtyvin askelein.

Tänään on kakkukahvien aika. Konjakit myöhemmin.



maanantai 8. huhtikuuta 2019

PIDOT EIVÄT PARANE

Tänään, 8.4.2019, uutisoi Yle väen vähenevän ennakoituakin nopeammin kolmen voimakkaasti kasvavan kaupunkialueemme ulkopuolella. Ennestään tyhjältä maaseudulta. Yhdeksi tärkeimmäksi syyksi mainittiin jyrkkä syntyvyyden aleneminen. Se on kuitenkin seuraus, ei syy.


Uutisen tilastot ovat karua kertomaa. Muun muassa kotikuntani, Savitaipaleen väestö tulee vähenemään tässäkin blogissa aiemmin ennustamaani enemmän.

Tärkein syy takaperoiselle kehitykselle on kolmen suurimman puolueemme politiikka, joka on lähes täysin unohtanut maaseudun ja tehnyt päätöksiä, suoria ja välillisiä, jotka ovat nopeasti vieneet maaseudun ihmiselinvoimaa. Aluepolitiikka on historiaa. Toki se on jopa perustuslain vastaista kansalaisten yhdenvertaisuuden kannalta, mutta oikeasti kukaan ei välitä. Väite on oikeutettu ja tosi.

Erityisesti pistää silmään Keskustapuolueen roolin muuttuminen suhteessa maaseutuun. Kaikkien tärkeimpien tutkijoidemme mukaan viimeisimmän, J. Sipilän hallituksen toimet ovat maamme historian aikana eniten edesauttaneet maaseudun tyhjenemistä. Tuntuukin oudolta, että aina näihin päiviin asti maaseutuväestö on luottanut Maalaisliiton perilliseen, Keskustapuolueeseen. Ilmeisesti viikon päässä tulevilla eduskuntavaaleilla asiaan tulee ensimmäinen muutos. Keskusta kokee vaalitappion.

Keskustan "töitä":
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/09acdc4d-7bbc-45a1-b168-c6f3a28af434

Keskustalaiset Keskustapuolueesta:
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/artikkeli-1.405507

Vai onko kuitenkin niin, että hallituksissamme onkin oltu globaaliviisaita? Ihmisten lisääntymistä tulee rajoittaa planeetallisesti. Meilläkin. Tehdään se sitten niin, etteivät tyhmemmät edes huomaakaan. Onko näin ajateltu? Lapsettomiksi tietoisesti jääville tulee siinä tapauksessa maksaa "lapsettomuuslisä" ja lapsilisät lapsiperheiltä pois nykyistä vauhtia nopeammin. Vai onko lopulta kuitenkin kyseessä vain lestadiolaisuudeen käytännön jumalallinen ylistys kontrastin luomisella. Suurperheet vs. lapsettomat.

Kyse ei ole mistään näistä. Kyse on ihmisenä olemisen väärinymmärryksestä osana elonkehää. Silkasta tyhmyydestä.

Toinen keskeinen ja useita erillisiä kokonaisuuksia sisältävä syy on tulevaisuudettomuus. Erityisesti nuorten tulevaisuudettomuus. Tulevaisuudettomuus rajojemme sisällä ja ulkopuolella. Se vaikuttaa erityisesti syntyvyyteen. Näyttääkin siltä, että eri tekijöistä koostuva syntyvyyden alenema, erityisesti länsimaissa, on saavuttanut Suomen. Maapallon kokoinen tulevaisuudettomuus.

Kolmantena keskeisenä tekijänä väen vähenemiseen haja-asutusalueilla ovat kuntien omat toimet. Tai erityisesti niiden puute. Seisotaan megatrendien edessä kuin saunan takana tumput pystyssä. Ilman minkäänlaisia visioita tulevasta.

Esimerkiksi käy lukio. Kun se on paikkakunnalla, niin hyvä niin. Hyräillään ja kehrätään. Ei nähdä säilyttäviin tekoihin asti tilannetta kriittiseksi kuin vasta sitten, kun lukio loppuu ja nuorten perheiden elämisen mahdollistuminen paikkakunnalla loppuu. Silloin on tietenkin myöhäistä. Nuoret muuttavat lapsineen pois, eikä uusia, lapsiperheitä muuta. Kuka talon ostaisi, tai rakentaisi, jos poismuutto on välttämätön lasten lukioiän, tai muun toisenasteen opintojen kynnyksellä. Ja talon arvo alenee nopeasti alle rakennuskustannuksien, eikä kaupaksikaan saa.

Kunnissa ongelmaa tietenkin pyritään ratkomaan. Valitettavaa vain on, että tuumailu useinkin tehdään historiallisessa, keskustalaisuuden kahleiden kontekstissa vanhoilla toivotaantoivotaan-konsteilla sen sijaan, että nähtäisiin tämän hetken tarpeet, välttämättömyydet ja erityisesti mahdollisuudet.

Aivan lähitulevaisuuden megatrendi on elinympäristön puhtaus ja monimuotoisuus. Käsittämättömän suuri mahdollisuus "syrjäseuduille". Tämä on jo MOT, jos vaikka katselee hallitsemattomia turistivirtoja. Puhtaus on turistikohde. Niiden varaan ei voi, eikä saa laskea. Emme tarvitse kiinalaista, emmekä muutakaan massaturismia kuluttamaan resurssejamme ja ympäristöämme. Sisäisen muuton varaan kylläkin voimme laskea.

On valitettavaa, että monien kuntien lapsellisten mainosesitteiden valheellisissa korulauseissa puhutaan puhtaasta elinympäristöstä, vaikka ihmisiä ympäröivät metsät avohakataan ja vesistöjen annetaan saastua. Tämä on tietenkin lajinomaista, sokeaa idiotismia ja itsensä pettämistä.

Viimeisenä on tarpeen ottaa tarkasteluun kansainvaellusten vääjäämättömyys jatkossakin. Suurelle osalle nykyisestä, nopeasti kasvavasta 7,7 miljardin ihmisen populaatiosta maa-planeetta on tulossa elinkelvottomaksi ihmisen itsensä toimien vuoksi. Alueelliset tyhjiöt tulevat täyttymään. Suomessakin. Nähtäväksi jääkin, että näemmekö rajoillamme päivän, joilloin naisia ja lapsia lahdataan rajoillemme. Vai täyttävätkö vaeltajat korven.


perjantai 22. helmikuuta 2019

DIGITALISAATIO SYÖ MAASEUDUN?

Savitaipale ja kolme ympäristökuntaa selvittävät yhteistyön lisäämisen mahdollisuuksia. Länsi-Saimaan Sanomat kirjoittaa ( 21.2. ), että "hankkeen nimen mukaisesti kunnat haluavat tehdä esimerkiksi digitalisaation mahdollistamia uusia avauksia, joilla palvelut voitaisiin turvata ja löytää säästöjä yhteistyön kautta". Itse uskon, että digitalisaatio ei ole edes osaratkaisu pienten ja vähän isompienkin maalaiskuntien elinvoiman lisäämisessä. Monessa tapauksessa päinvastoin.



Maaseutu näivettyy kolmesta pääasiallisesta syystä, joista jokainen pitää sisällään useita toisiinsa kietoutuvia syitä.

Ylätasolla maaseudun nykyiseen tilaan vaikuttaa globalisaatio, jonka keskiössä Suomikin on Euroopan unionin jäsenmaana ja tietoliikenteen nopean kehittymisen kautta. Ohjausvaikutus tapahtuu monin tavoin.

Hyväksi esimerkiksi käyvät toimet ilmastonmuutoksen torjunnassa, jotka vaikuttavat ja näkyvät, muiden muassa, vähäpäästöisyyden suosimisessa liikenteessä, haittaverotuksen lisääntymisessä, maatalouden harjoittamisen reunaehdoissa, sekä monissa muissa ympäristönkäytön rajoituksissa. Toki on muitakin.

Pitkien etäisyyksien takana asuville muutto muualle, lähinnä kaupunkimaisiin keskuksiin, tulee taloudellisesti edullisemmaksi ja samalla työmarkkinoiden mahdollisuudet lavenevat. Globalismin vitaalijärjestelmä, markkinaliberalismi,  on viemässä toimeentulon maaseudulla ja nyt myös perustuotannossa Suomessa. Tässä globaalit toimet ovat vaikuttavuudeltaan välillisesti vahvasti mukana, vaikka emme sitä äkkiseltään huomaakaan. Digitalisaatio kontekstissa ei ole syy, seuraus, eikä pelastaja globalisaation suhteen suomalaisella maaseudulla.

Toisena ovat valtiovallan toimet. Aluepolitiikka on nykyisin jo historiallinen sana. Vaalien alla sitä vielä tarkoitushakuisissa populistipuheissa harvakseltaan kuulee. Lakisääteisiä tehtäviä kunnille on lisätty. Niiden myötä kunnallinen itsehallintokin on menettänyt aimo osan siitä, mitä lakia säädettäessä aikanaan oli tarkoitettu.

Tasapainoisesta alueellisesta kehityksestä olemme siirtyneet isompien yksiköiden suosimiseen. Kyseessä on puhtaasti ideologinen arvovalinta. Ei välttämättömyys. Suomea maakunnallistetaan. Ja yhtiöitetään. Rönsyt ulkoistetaan, tai avataan lähes pidikkeettömälle kilpailulle. Sanotaan, etteivät kuulu ydintoimintoihin. Tämä taas näkyy yksityisten palveluiden nopeana kallistumisena, vastoin optimistisiin oletuksiin perustuneita lupauksia. Erityisesti luonnollisten monopolien kohdalla on näin käynyt. Ruotsissa, mutta erityisesti Tanskassa liian suuria alueellisia yksiköitä on nyt lähdetty purkamaan, erityisesti koulutus- ja sotealueilla. Sykli on saavuttanut antiteesinsa.

Näistä esimerkkejä on paljon. Velkavivulla toteutetut, paperilla tappiota tuottavat, ulkomaalaiset hoivayhtiöt, tai sähkönsiirtoyhtiöt, jotka kuitenkin korkopelaamisella pystyvät tuottamaan osinkovarallisuutta omistajilleen maksamatta juurikaan yhteisöveroja, tai mitään muitakaan veroja Suomeen, ovat parhaimmat esimerkit.  Kuitenkin kunnat edelleen, hyvin lyhytnäköisesti, ovat tässä pelissä mukana näkemättä lähitulevaisuuden todellisuutta. Se todellisuus on isompien yksiköiden tulevaisuutta,  niiden ehdoilla, maakunnallisissa keskuksissa. Jos lopulta edes niissäkään.

Unohtaa ei myöskään voi, arvoista ja maalaiskunnista puhuttaessa, yli 300 miljoonan akuuttia korjaustarvetta tiestöömme. Tiestön huono kunto rassaa erityisesti maaseutua. Kuvaavaa onkin, että tiestön kunnosta nykyisin puhuttaessa viitataan, lähes aina tavara- ja puutavarakuljetusten  tarpeisiin, rahan tarpeisiin, eikä niinkään ihmisten tarpeisiin, jotka maaseudulla asuvat. Ylipäätän tiestöämme käyttävä joukkoliikenne on hiipumassa maaseudulla kannattamattomana loppuakseen kokonaan. Tiestön merkitys maaseudulle on keskeinen. Tähän kuntien tarkasteluun digitalisaatio ei vielä ihmisiä läpi tähtiportin suurimpaan osaan palveluista siirrä.

Edellistä sivuavat tuoreet luvut ja tosiasiat taksiliikenteestä, jotka kiusaavat erityisesti maaseutua. Monin paikoin maaseudulla taksipalvelut ovat kannattamattomina ajettu alas vain "virka-aikana" ajettaviksi. Muulloin taksia on, verrattaessa aikaan ennen lainmuutosta, vaikea saada. Koko valtakunnassa kilpailun avaaminen on nostanut taksimatkustamisen hintoja 4,5 prosenttia.

On kiistämätön tosiasia, että nykyinen hallituskoaliitio on tehnyt maaseudun alasajossa enemmän siihen vaikuttavia päätöksiä kuin 5 edellistä hallitusta yhteensä. Tästä myös juuri nyt ( 21.2. ) kertoo mielipidetutkimuksissa alle 15 prosenttiyksiköön sukeltanut Suomen Keskustan  kannatusluku. Tänään ( 22.2. ) viljelijäväestön äänenkannattaja, Maaseudun Tulevaisuus raportoikin merkittävästä, erityisesti maaseudun viljelijäväestön uskon hiipumisesta omiinsa. Nähtäväksi jää, tuleeko tyytymättömyys konkretisoitumaan kevään eduskuntavaaleissa. Ilmeisesti kyllä.

Osin on myös pakko panna valtiovallan piikkiin alhainen syntyvyys maassamme. Erityisesti tulonjaon myötä, joka on kurjistamassa vähenevää keskiluokkaa ja lisäämässä köyhien määrää. Toki sillä on myös syynsä kuntien omassa politiikassa, vaikkapa päivähoidon, koulutuksen järjestelyissä ja yleisessä tulevaisuudettomuudessa. Savitaipaleella nämä ovat toistaiseksi hyvin ja laadukkaasti järjestetty. Tulevaisuudettomuutta lukuunottamatta.

On kuitenkin varmaa, että "Nelikko" ja konsultit koulutusta ja varhaiskasvatusta, muiden muassa, tulevat ruotimaan, tai jopa perkaamaan. Ylipäätään haettavissa säästöissä kuntarajat ylittävän yhteistyön kautta, on kysymys keskittämisestä, vähemmistä työpaikoista ja sitä kautta elinvoiman edelleen hiipumisesta toisaalla. Halutaan riittäväksi määriteltävä tuotos vähemmillä henkilötyövuosilla ja kustannus jaetaan toimijoiden kesken. Erityisesti tässä digitalisaatio nähdään ratkaisuna tietämättä mikä sen todellinen sisältö ja vaikutus kokonaisuudessa on ja erityisesti mitkä ovat käänteiset vaikutukset. Asian ydin kuitenkin vain käännetään yksioikoisesti "tehokkuuden" lisäämiseksi. Se tuntuu riittävän. Digitalisaatiosta tulee vain väline ja työkalu. Se ei täytä autioitunutta pirttiä, ei lisää ihmisiä raittille. Sillä ei ole henkeä, ei kuntalaisen maalaiselämää.

Samalla tietenkin kiinteä alueellinen yhteistyö petaa käytäntöjä ja mielipideilmastoa yhä isompiin täysyhdistymisiin, lähinnä maakuntien keskuskaupunkeihin. Jo toteutuneet liitokset kertovat karua kieltään. Luu on jäänyt heikommilla osapuolilla käteen ja täydellinen autioituminen saa nopeasti alkunsa. Niin ainakin heti liittymissopimusten aikaikkunan sulkeuduttua.

Säästöissä kuntatasolla on, lähes aina, kyse toimintojen lopettamisesta jostain ja jossain. Tätä digitalisaatio ei korvaa. Kuntien oma toiminta, sen johtaminen, näkemyksellisyys ja rohkeus, tai erityisesti niiden puute, ovat kuitenkin keskeisiä pienten kuntien kamppailussa tulevaisuuspaikasta. Näin perustellusti voi sanoa, kun tutustuu kuntiin, jotka nykyisillä, osin virheellisilläkin mittareilla tarkasteltuna kuitenkin menestyvät. Kaikilla kunnilla on omat "voima-alueensa". Niitä ei kuitenkaan usein nähdä, sillä ne ovat liian lähellä. Mitä syrjäisissä kunnissa on sellaista, mitä suuremmissa kaupungeissa ei aivan lähellä ole? Se on tietenkin ympäristö.

Tulevaisuudessa se voi olla jotain muutakin. Vaikkapa digitalisaatio-vapaa alue viranomaistoimintoja lukuunottamatta. Puhtaan luonnon, hiljaisuuden ja digin nollatoleranssin alue, digilaitteeton retriitti. Tai kytkemättömistä kissoista vapaa lintureservaatti, tai muovivapaa alue, tai luonnontilaisen metsän alue, tai energiaomavarainen kunta. Tai jotain aivan muuta.

Savitaipale on erinomainen esimerkki perinteisestä, pysähtyneestä ja sitä kautta pian käytännössä ihmisvapaasta stagnaatiokunnasta. Kunnasta, jossa pyritään kohti tulevaisuutta vanhoilla lämpimillä. Toivoen, että jos jotain tapahtuisi. Että tulisi yrityksiä ja yrittäjyyttä. Ja että ihmisiä muuttaisi jostain. Ja että vauvoja syntyisi ilman isompiakin vauvatalkoita. Että syntyvyys, vaikkapa tuplaantuisi kymmenestä kahteenkymmeneen vuodessa. Lisäksi muutamassa esitteessä mainitaan "kirkas Kuolimo" ( jota se ei enää ole ). Mainitaan, että meillä on valokaapeli. Siinä kaikki.

15 vuotta sitten olen kirjoittanut, että nuo toiveet ovat perusteettomia. Silloin minulle naurettiin, 10 vuotta sitten sanottiin oman pesän likaajaksi ja solvattiin, 5 vuotta sitten hyväksyttiin jo joukkoon, nyt tullaan keskustelemaan.

Kaupassa viime viikolla minulta kysyttiin, että tiedänkö, onko "ihmeidentekijäksi ja pelastajaksi" mainittu ja ajateltu valokaapeli tuonut uutta etätyötä ja etätyöläisiä nelikon kuntiin. En tiedä, sanoin.

Savitaipaleen panostus, kokoonsa nähden, on ollut valokaapeliin iso. Ehkäpä liian iso. Onko julkiselle investoinnille takaisinmaksua missään muodossa tullut, tai tulossa, se olisi tietenkin saatava tietää. Mihin laskelmiin investointi perustuu? Kysymys on oleellinen alueellisen digitalisaation kontekstissa.

Mitä ympäristörikkaille maalaiskunnille on tapahtunut ja tapahtumassa? Niiden ainoille vetovoimatekijöille. Tässäkin narratiivissa Savitaipale on malliesimerkki, sterotypia.

Lähimetsät ja vesistöjen saarten metsät ovat metsäsuunnitelmien mukaisesti tehometsätalouden piirissä. Savitaipaleella tässä on kunnostautunut erityisesti Taipaleen seurakunnan haaraosasto, entinen Savitaipaleen seurakunta, suurin alueen yksityismetsänomistaja ja vesien saastuttaja, joka jopa avohakaten Kuolimon valuma-alueella haluaa ottaa omistamallaan luonnonsuojelualueella puun pois ennen maailman tuhoa. Ettei mene vahingossakaan haaskuun.

Kuntana Savitaipale ei ole edes tähän kehitykseen ja Kuolimon tummenemiseen pyrkinyt todellisin teoin vaikuttamaan. Se on tietenkin ymmärrettävää, kun tietää keskustalaisen määräenemmistön hallitsevan, kuntalaisten vaaleissa ilmaistun tahdon mukaisesti.

Olen monissa yhteyksissä käyttänyt kriisityvien kuntien toiminnan täydellisen irrationaalisuuden esimerkkinä Savitaipaleen kunnan toteuttamaa venesataman kunnostustyötä. Edelleen kesken oleva hanke tulee liitännäistöineen loppuhinnaltaan nousemaan lähelle miljoonaa euroa. Vaikka kaikki investointiraha ei tulekaan kuntalaisten pussista, on investointi järjetön. Summa on kunnan resursseille mittakaavaisesti suhteettoman iso. Se olisi voitu allokoida toisinkin. Ainakin siten, että investoinnit, vaikkapa rappeutuvan jäähallin remonttiin, linja-autoliikenteen tukemiseen, tai ylipäätään johonkin tulevaisuuden uskoa luovaan olisi valittu. Sen sijaan valittiin iso investointi, jonka panos-tuotossuhde on negatiivinen, eikä sijoitettua pääomaa millään laskutoimituksella saada takaisin. Rahoituksen tueksi muualle kehyksiin on tarvittukin sitten  veroprosentin korotusta.  Nyt veroäyri on Etelä-Karjalan kunnista korkein ja on poistyöntötekijä. Lisäksi sataman kunnostus palvelee vain kourallista kuntalaisista. Talvikuukausina ei ketään. Lisäksi venepaikkojen lisääminen lisää saasteiden määrä Kuolimolla, kun juuri päinvastaisia ratkaisuja olisi tullut etsiä.

On kiusallista kuulla omalle kotikunnalle tästä järjettömyydestä naurettavan. Se kertoo ulkopuolisille ilmeisesti jostain. Ainakin suoranaisesta tyhmyydestä se kertoo, joka vaikuttaa kunnan julkikuvaan vahingoittavasti.

Takaisin alussa esittämääni väitteeseen. Sanoin, että digitalisaatio epämääräisesti heitettynä ja toteutettunakin edesauttaa maaseudun tyhjenemistä ihmisistä, mutta lisää, toki yhtä suurella epäilyllä, muiden lajien määrää. Jälkimmäinen väitteeni osa on tietenkin hyvä asia. Ihmisperäinen alueellinen ympäristökuormitus vähenee. On niin, että maailmassa ei vielä juurikaan ole laajamittaista kokemusta nopeasti kehittyvän digitalisaation ja tekoälyn vaikuttavuudesta ihmislajin asuinpaikkojen pysyvyyteen, saati parantavista vaikutuksista alueellisessa kehityksestä. Mitään sillä ei kuitenkaan tulla pelastamaan.

Sen sijaan toisenlaisesta kehityksestä on. Näin muun muassa virtuaalisuuden kokemus on nopeasti kehittymässä 3d-virtuaalisyyden  myötä. Alueilla, sukujen entisillä kotiseuduilla voi tulevaisuudessa yhä enemmän vain vierailla elämyksellisesti jättämättä minkäänlaisia jalanjälkiä. Todellisuutta on jo nyt käydä ihailemassa hyvin todellisia auringonlaskuja eripuolilla maailmaa kuin itse ollen paikalla. Tämä on todellisuutta, mutta kehityksensä alussa. Muuttuvatko syrjäiset alueet digitaalisiksi postikorteiksi, joissa e-matkailu kollektiivisen muistopankin talletuksilla sukupolven ajan vierailee? Kyllä, veikkaanpa että näin tulee käymään.

Vielä konkreettisempi, omalta kohdaltani, on muutaman viikon takainen Taipalsaarelta Helsinkiin muuttaneen tuttavaperheen kertomus, jossa kertoivat digitalisaation muuttaneen elämäänsä merkittävästi. Lääkärin kanssa voivat nykyisin keskustella nokakkain, eikä vain kuvaruudun välityksellä niin kuin suunnitellaan tehtävän ja paikoin tehdäänkin ja ruokakin tulee kotiin kannettuna verkosta ostettuna. Ja autostakin olivat voineet luopua. Maaseudulla moinen on lähes mahdotonta.

Globalisaatio, EU, kansallisvaltio, kunnat, sekä yksittäiset ihmiset ovat vuorovaikutuksessa toisiinsa. Tämä tulee ymmärtää. Kausaalisuus päätösten seurauksista eri tasoille on suuri. Myös alhaalta ylöspäin. Yhtä päätöksentekotasoa ei voi poissulkea ymmärtämättä kansalaisten elinolosuhteita ja käytöstä. Digitalisaatio on kuitenkin nostettu korostetusti keskustelussa uuden vitaalisuuden lähteeksi monien ongelmien ratkaisuksi. Sitä se ei ole.

Päinvastoin jo lähtulevaisuudessa tulemme näkemään digitalisaation jättimäiset haitat ihmiskunnalle välittömien inhimillisten kontaktien kadotessa. E-pelaaminen lienee tästä yksi orastava esimerkki. Tai älypuhelinriippuvuus. Silti peruskunnissa on vielä toistaiseksi mahdollisuuksia vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin sitten, että niin kauan kuin valinnanvapautta asuinpaikan suhteen on, tulee olemaan voittajia ja häviäjiä. Kyse ei tule olemaan vain virkamiehen saatavuudesta, tai hänen huseeraamisestaan verkossa.

Keskustelussa on myös täysin unohtunut internetin nopea muuttuminen.  Neutraliteettiperiaate on kuopattu ja EU:n tekijänoikeuslainsäädäntö muuttaa internettiä kaventavasti. Lisäksi yksittäiset maat ovat rajoittaneet, tai rajoittamassa internetin toleransseja. Ylipäätän raha ja sitä kautta valta on ottanut niskalenkin yhdestä digitalisaation tärkeimmästä osa-alueesta, internetistä, eikä kukaan tiedä tulevaisuudesta.

Kymmenen vuotta sitten kirjoitin, että pienten maalaiskuntien tulisi tunnistaa muutamat yksittäiset voimapisteensä ja pyrkiä tekemään satsauksia niihin. Kirjoittaessani ajattelin tietenkin Savitaipaletta. Viidessätoista vuodessa niin ei ole tapahtunut. Kunnan johtaminen on ollut pääosin tilannejohtamista, ehkä toivotaantoivotaan kiinalaistamispyrkimystä luukuunottamatta. Rutiinit nuijitaan ja kriisistä toiseen ajaudutaan ja niistä vain pyritään selviytymään. Uusia haasteita ei ole nähty. Saati, että sellaisiin olisi tartuttu. Lisäksi sanoin, että kiireellisin tehtävä on lähteä sopeuttamaan kunnan taloutta ja toimintamalleja aleneviin lukuihin, aleneviin resursseihin. Ei ole sillekään tielle lähdetty. Kuolimo kiittää!





maanantai 16. lokakuuta 2017

DEKADENTTIA POLITIIKKAA

Olisin voinut otsikoksi istuttaa myös "Politiikan rappio", mutta jatkan hetken virrassa. Dekadentti. On näkyillyt.

Urbaani romantiikka on dekadenttia, jos puhutaan Berliinin hoitamattomista puistoista, dekadenttia on olla puuttumatta kansainvaelluksiin, dekadenttia on puuttua kansainvaelluksiin, tai dekadenttia on olla tuomitsematta keskustalaisen kansanedustaja Mikko Kärnän tekstiksi asti päätynyttä ajattelua Keskustapuolueen gallup-ahdingosta. Dekadenttia. What ever.

M. Kärnä kertoo kirjoituksessaan ( US 16.10. ) että, "puolueen tulee ymmärtää, että enää ei riitä se, että hommat hoidetaan hyvin". 

Pidän M. Kärnää tyhmänä. Tyhmänä siksi, että vielä edelleenkin politiikassa massoille suunnatut hallintotoimet ratkaisevat. Ne kuuluisat teot. On valitettavaa, jos viestintä ihanuudesta pyritään nostamaan teoksi.

Olen usein nimennyt ihmisyksilöitä planeetan elonkehän vihollisiksi. Nyt laajennan nimeämällä kokonaisen puolueen. Vallassaoleva Keskustapuolue on maa-planeetan ahne elokehän vihollinen. On muitakin.

perjantai 20. tammikuuta 2017

MYYRÄ

En uskonut enää suoranaisesti kirjoittavani Keskustapuolueen liikennekaarisuunnitelmaan liittyvästä väyläyhtiöhankkeesta. On kuitenkin tartuttava kynään. Pelkään J. Sipilän toimien Suomen maaseudun luonnon pelastamiseksi vesittyvän oleellisilta osiltaan. Eihän tässä niin pitänyt käydä.

Keskustelin tänään keskustalaisen edustajan kanssa. Oli järkyttynyt. Omien sanojensa mukaan. Miten käy kannatuslukujen, jotka perinteisesti ovat Keskustapuolueelle tärkein toiminnan motivaattori. Hänen valvoneesta suustaan kuulin myös kaksi mielenkiintoista yksityiskohtaa: Ministeri A. Berner ei ole edes hetken wannabee-kepulainen, vaan myyrä, joka toteuttaa salaliittomaista, äärioikeistolaista, uusliberalistista politiikkaa pyrkien samalla tuhoamaan Keskustapuolueen sisältä päin. Keskustelumme loppupuolella edustaja ihmetteli Keskustapuolueen muutoksen nopeutta keskustalaisissa arvoissa. Alkiolainen, köyhät ja sorretut politiikan keskiössä pitänyt politiikka on kadonnut kansallisarkiston vähäpäästöiseen nieluun. Lohduttelin edustajaa kauniilla ja kannustavilla sanoilla.

Tätä kirjoittaessani olen kallistumassa samalle kannalle, ELLEI sitten tämäkin eilinen politiikan episodi ole osa nerokkaan J. Sipilän insinööriplaania Suomen luonnon pelastamiseksi tyhjentämällä maaseutu ja luopumalla tosiasiallisesti loputtoman kasvun politiikasta. Osviittaa tähän A. Bernerin rooliin palkattuna myyränä antaa edustaja A. Kaikkosen slow hand. Se ei nousut puoletoverin puolesta tänä aamuna. Linkkiin:
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/212735-outo-hetki-ylen-aamu-tvssa-edes-keskustan-kaikkonen-ei-nostanut-katta-bernerin

Toinen merkittävä indikaatio on tietoisen omakuvamanipulaation levittäminen reikäisestä venäläisestä tiestä. Kuva, joka löytyy tutkivalle journalistille minuutissa kansainvälisestä kuvapankista oli tarkoitettukin löydettäväksi nopeasti. Kuvan julkaisussa tehtiinkin ensiarvion mukaan virhe: kansalaisia aliarvioitiin. Ehkä niin olikin, mutta syvät montut pikitiessä pitävät Keskustapuolueen julkisuuden keskiössä, mikä tietenkin on ymmärretty puoluetoimistossa. Julkisuus kuin julkisuus. Se on aina kotiin päin. Siitä on hyvä jatkaa. Ja tiedän, että keskustaväki ei lannistu, eikä J. Sipilä poikkea suunnitelmastaan suomalaisen maaseudun luonnon pelastamiseksi.



Lisäys ti. 24.1.2017
Kreikkalainen temppu.
Jan Hurri tuo ( IS. 24.1. ) uuden, todennäköisen näkökulman väyläyhtiökeskusteluun;
Ratkaisulla olisi pystytty raivaamaan EU-lainasäännöksiin lisää tilaa mm. mittavien asehankintojen rahoitukseen.

Näkökulma: Bernerin väyläyhtiö ei riitä kreikkalaiseen tilastotemppuun 

http://www.iltasanomat.fi/taloussanomat/porssiuutiset/art-2000005054796.html?utm_source=kopioi+leikep%C3%B6yd%C3%A4lle&utm_campaign=kopioi+leikep%C3%B6yd%C3%A4lle-share&utm_medium=social&utm_content=android.iltasanomat.fi