KIRJOITUS, JOTA EI JULKAISTU

Lähettäessäni allaolevan tekstin Hesarin mielipidepalstalle, olin lähes satavarma, etteivät sitä julkaise. Jotain rajaa. Joskus minulta ovat jotain julkaiseet, erityisesti silloin, kun kommentoin jotain muuta kirjoitusta tyyliin: "Biologi N. N. kirjoittaa ( HS 16.3 ) plaaplaap." Julkaisen itse.

xxxxxxxxxxxxx

LUONNONSUOJELUALUE

Kävellessäni Savitaipaleella, keskellä Kuolimojärveä, Selkäsaaressa, reilun 14 hehtaarin kokoisessa saaressa, syvässä motourassa kohti keskellä kohoavaa mäennyppylää, ajattelen, että vielä seuraavatkin sukupolvet saavat käyttää tätä syvään ruhjottua motouraa.

Saari näyttäisi karttamerkinnän mukaan olevan luonnonsuojelualuetta. Ellei sitten Maanmittauslaitos huijaa.
Ajattelen myös, että kannanottoni on kirjoitettava nyt, etukenossa, paikanpäällä, ennen uusia kyyneleitä.

Katselen kirkkaaksi miellettyä Kuolimojärveä. Sitä se oli vielä 60-luvun lopulla. Tänään on vesi tummaa ja yhä tummuu. Pohja tumman aineksen peitossa.

Miksi Taipaleen seurakunta hakkaa metsiään erittäin aroilla alueilla saarissa ja lähellä rantoja alueilla, jotka on sopimuksella suojeltu vuonna 1998 ja niistä on kertakorvaus maksettu. Tämä ns. Säkniemenlohko-niminen luonnonsuojelualue on vuosittaisten tehometsätalouteen liittyvien toimien kohteena. Avohakkuineen.

Mäelle kiivettyäni ajattelen, että onko seurakunnasta tullut elonkehän vihollinen, vai onko se sitä ollutkin huomaamattani aina? Mikälaisen viestin annamme nuorisollemme luonnonsuojelualueistamme ja niiden merkityksestä, joilla tehdään tehometsätaloutta? Entä Kirkosta?

Kirkkomme tarvitsee uuden uskonpuhdistuksen ja rönsyjen leikkaamista. Ei voi olla niin, että Sanan julistus vaatii hakkuita luonnonsuojelualueilla. Millään perusteilla. Veroeurojen on riitettävä. Toimintaa tulee mukauttaa aleneviin resursseihin.

Ihmisten tulee erota ympäristövastaisia tekoja tekevistä seurakunnista ja koko Kirkosta, ellei se saa seurakuntiaan kuriin. Herrasta ei tarvitse erota!

P. S.
Arkkipiispa, tervetuloa kanssani kesäiselle exkursiolle Savitaipaleelle. Tarjoan nuotiomakkarat ja venekuljetukset. En puhu mitään. Katsellaan.

ARKKIPIISPA-AINESTA

Myös tänne hetkeksi talteen. Aamun FB-postaukseni.

-----------------

PIISPA

Piispan motto: "älä kuse sähköpaimenen langalle niin kuin Valtionsyyttäjä sanoo rikoksenaan tehneensä. Käytä sviitin toilettia."

---------------------

Aamupala ei tänään maistu piispalle. Hän juo vain lasillisen shampanjaa. Piispa on lukenut Tuomas Akvinolaisen, anteeksi Tuomas Enbusken häntä julmasti herjaavan blogin eilisestä Iltalehdestä hiippakunnan hänelle virkakäyttöön antamalla uudella  iPhone X:llä. Vaikka Piispa on pystynyt tekemään ihmeitä, hän tietää nyt olevansa oman Via Dolorosansa päässä. Omillaan. Yksin. Matka on tehtävä, risti kannettava.

Piispa on viisas mies. Tyhmä ei voi olla piispa, mutta toki ajatus on teoreettinen, sillä vain viisas voi olla piispa. Ja hän on piispa. Piispa oli opiskeluaikoinaan koetellut uskoaan. Kilvoitellut, tuhannen kuppilan ja studion kautta, menettänyt uskoon perustuvan uskonsa ja ajautunut piispaksi. Eihän hänellä ollut muutakaan polkua. Tai oli. Piispalla oli yritys yritysten johdon sparraamiseen ja piispalliseen paimentamiseen eettisissä kysymyksissä. Piispansauva antoi siihen kompetenssin ja kruunun. Piispa tiesi sen.

Piispa kärsii nyt. Ottaa toisen aamupalaskumpan. Hän tietää uhrautuvansa. Hän tietää uhrautuvansa muiden piispojen puolesta. Narratiivi on tuttu. Makean elämän risti on kannettava piispojen tuomiolle. He määräävät kuka tuomitaan, kuka saa syntyä uudelleen. Niin kuin eräs piispa, joka uhrattiin haureuden harjoittamisesta kansanedustajaksi, muiden puolesta. Hän pyrkii nyt arkkipiispaksi.

Piispa ei rukoile aamiaisella. Hän ei usko sen voimaan.  Ulkoministeri ja presidenttiehdokas rukoilevat aamiaisilla. Piispa tietää, ilman rukousta, mitä elämä hänelle tuo. Julkisuutta. Hyvää tai huonoa. Sillä on elettävä.

Enää hän ei pysty ihmeisiin. Hän ei enää pysty olemaan kahdessa paikassa yhtä aikaan shampanja-aamiaisella. Ei edes kuittien mukaan.

Arkkipiispa-ainesta. Piispa tietää sen.

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201801122200664702_u0.shtml

KONEKIVÄÄRI SARVISSA. KUKA USKOO, KUKA EI.

Jos luulin, että kaikki salaisuudet ovat paljastuneet Neuvostoliiton historista, olisin hölmö. Siitä huolimatta erikoinen ja hauska paljastus on, että Puna-armeija koulutti hirviä sotakoneiksi.

https://yle.fi/uutiset/3-9686135

Vuoria kaatavia paljastuksia, joilla olisi merkitystä, siltä suunnalta enää tuskin tulee. Kekkostakin on monesti arvuuteltu neukkujen salaiseksi agentiksi. Moneen kertaan. Eli sou?

Mitä sillä olisi vaikutusta esimerkiksi tähän perussuomalaisten kunto-ohjelmaan. Siis tähän hyppytreeniin. Tänäänhän taas yksi arvoisa kansanedustaja loikkasi takaisin sinne mistä kesäkuussa loikkasi pois. Kilpailukausi.
Tai että D. Trumpilla olisi hiuslisäke, tai että Savitaipaleen kirkkoherra ei pysty tekemään ihmettä saadakseen seurakunnan luonnonsuojelualueella kaatamat petäjät kurkottelemaan takaisin taivaita.

Äärimmäisen vaikeaa ihmetyöt olisivatkin, sillä petäjät ovat muuttuneet takapuolen hyvän käyttökokemuksen toiveena pehmotoilettipaperiksi kiinalaisille. Tai mahdollisesti mikkeliläisille. Kas kun puun tietä ei vielä kuluttaja voi seurata, eettisesti tuotetun lampaanlihan tapaan. Siksi täytyy takapuolia arvuutella.

Minullekin tehtiin paljastus, että kirkkoherra on enemmän kuin normihermostunut. Sietää olemaankin. Epäonnistunut "hakkuumiesten" paimenena. Äkkiä saattaa käydä nimittäin niin, että jalkamiehiksi pakoitettujen oravien tapaan seurakuntalaiset vaikuttavat jaloillaan tulevien vuosien seurakunnan talousarvioihin. Paljastuksen mukaan arkkipiispakin olisi koputellut sakastin ovea. Rovastia mahdollisesti paimennetaan nyt itseään. Vaan ken näitä paljastuksia uskoo?

Varmaankin yksi eniten tuumittu filosofinen kysymys on, että mitä uskoa. Ylipäätään. Ja miten sitten tehdä uskomusten perusteella valintoja.

Koko uskomisen ajatusmalli paljastusten kohdalla on turhaa. Ihminen toimii suuntaansa uskoi, tai ei. Sinne mennään mihin on paras polku ja sateenkaari päättyy.

Tässä "rosessissa" nyt minäkin olen taipunut uskomaan, että ihminenkin on laumoittuva pakoeläin ja tekee paljastusten perusteella itseään suojelevia pakoja. Pahimmoillaan kansakunta voi laumana jopa uskoa yhteen Johtajaan. Niin kuin hirvet suurimpaan sonniin.

Paljon on juttuja joihin en usko. Korpilegendaa on, että sotahirvien sarviin soviteltiin vesijäähdytteistä Maxim-konekivääriä. Enkä joka päivä 24/7 usko itseenikään.

Tänään kävin katsomassa Savitaipaleen Kaihtulassa tehtävää viidakkomaisen rantalehdon harvennushakkuuta. Motoon ei oltu ohjelmoitu pesäväistöä. Niitäkin vielä oli. Linnunpesiä. Uskottava se on. Etenkin kun näkee on the sceen. Näillä mennään. Uskomattomia juttuja.