Neljäs valtakunta.

Ilman historian opintoja suurin osa suomalaisesta aikuisväestöstä tietää mikä oli 1900-luvulla saksalainen Kolmas valtakunta. Vuosien 1933 - 1945 välillä Saksassa vallinnut ajanjakso tunnetaan julmana, totalitaarisena  ja laajentumishaluisena aikana, jolloin korostettiin valkoisen rodun ylivaltaa. Tuolloin tuhottiin yli kuusi miljoonaa juutalaista ja muitakin vähemmistöihin kuuluvia, kuten romaaneja ja homoseksuaaleja. Kolmannen valtakunnan ( Drittes Reich ) poliittinen kehitys dokumentointiin, mutta dokumentoitiin myös ihmisille tehdyt julmuudet. Niistä käytetään yleisesti nimeä holokausti. Mikä on Neljäs valtakunta? Onko se kristillisen etiikan länsimaisen utopian aamun sarastus ja tulevaisuus, vai sekulaarien kansalaisyhteiskuntien osien tuho?  

Kolmannen valtakunnan ajanjaksolla on edelleen vaikutuksensa nykypäivään. Yhä useammilla tahoilla kategorisesti kielletään holokausti. Kieltäminen ei yllätä, sillä kieltäähän eräs eurooppalainen, suomalainen presidenttiehdokas maa-planeetan pyöreydenkin, tai että ilmastonmuutosta ei ole, ei ainakaan ihmisen toimesta kiihdytettynä. Itsestäänselvyyksien kieltäminen on kautta historian toiminut poliittisessa retoriikassa.

Tämän päivän Saksa on tehnyt sodan jälkeisen ajan tiliä historiansa suhteen ja tekee edelleenkin. Maa on kieltänyt natsismin ulkoiset tunnusmerkit ja kriminalisoinut holokaustin kieltämisen. Natsistisen kansallissosialismin stigma näkyy kipuiluna annettaessa sotilaallista tukea Ukrainaan, jossa käytiin toisen maailmansodan kaksi suurinta taistelua. Se näkyy Saksan sodan jälkeisessä liberaalissa maahanmuuttopolitiikassa, mutta myös suhteessa Venäjään, sekä reuna-alueillaan eu-politiikassa.

On kiistatonta, ettei Suomen vuosien 1941 - 1944 aikaisesta sodasta Neuvostoliittoa vastaan voi käyttää sanaa "erillissota". Jatkosodaksi nimetty sota oli Saksan kanssa yhteinen ja pitkälti etukäteen suunniteltu hyökkäyssota yli vanhojen Suomen rajojen. Oulun tasalta Suomi jaettiin pohjoiseen Saksan vastuualueeseen ja muu Suomi jätettiin Suomen asevoimien hallintaan. Jo sodan aikana sotilaspoliittista kehitystä liudennettiin puhumalla julkisuudessa poliittisesti suhteellisen mitäänsanomattomasta "aseveljeyden" käsitteestä. Niinpä Suomikin edelleen, 79 vuoden jälkeen, kipuilee historiansa kanssa. Petteri Orpon hallitus onkin, Saksan mallin mukaan, kieltämässä lailla holokaustin julkisen kieltämisen. Asia tietenkin sivuaa Suomessa parhaillaan käytävää rasismikeskustelua, joka historian valossa on, etenkin eduskunnassa, vain hyvin feikkiä pyrkimystä saavuttaa poliittista toimintavapautta.

Eurooppalainen taloudellinen integraatio ei ole vaikuttamatta eurooppalaiseen poliittiseen kehitykseen. Sotilasjärjestö Nato on tästä yksi ajankohtainen esimerkki. Ei tarvitse olla poliittisen historian tutkija, eikä ylipäätään tutkija, havaitakseen ympäri Eurooppaa vahvistuvan nationalismin, jossa on selkeitä, yhteisiä piirteitä 1920-luvun lopun ja 1930-luvun saksalaisen kansallissosialismin kehityksessä. 

Ruotsissa vuonna 1988 perustettu oikeistonationalistinen SD, toimii hallituksen ulkopuolella, mutta takaa oikeistohallituksen toiminnan pitäen hallituksen talutusnuorassaan. Suomessa maahanmuuttovastainen Perussuomalainen puolue istuu hallituksessa, Puolassa politiikkaa vuodesta 2005 on hallinnut kaksi oikeistolaista puoluetta: Laki ja oikeus, sekä Kansalaisfoorumi. Seuraukset ovat näkyvissä. Muun muassa aborttilainsäädäntöä on tiukennettu, riippumatonta oikeuslaitosta on alistettu hallituksen ohjaukseen, eikä avoimelle rasismille tehdä käytännössä mitään. Saksassa on vahvistumassa äärioikeistolainen puolue AfD, joka peitellyn julkisesti ihailee kansallissosialismia. Viime päivinä on kuitenkin jo puhuttu mahdottomuudesta pitää AfD hallitusvastuun ulkopuolella. Aivan viimeisimmät kannatustiedustelut antavat puolueelle jo noin 25 prosenttiyksikön kannatuksen. Unkaria hallitsee vuonna 1988 perustettu Unkarin kansallisliitto Fidez, johtajansa Victor Orbanin lähes diktatuurimaisin ottein. Italiassa avoimen äärioikeistolainen Giorgia Mellonin hallitus on käynyt suoraan toimintaan maan demokraattisia rakenteita vastaan, muun muassa haluamalla romuttaa EU:n elvytysrahojen valvontamekanismin. Se syyttääkin EU:ta maan sisäisiin asioihin puuttumisesta. Muita merkittävää asemaa saaneita äärioikeistolaisia puolueita löytyy Hollannista, Itävallasta ja Espanjasta, jossa äärioikeistolainen Vox-puolue on nopeasti noussut maan kolmanneksi isoimmaksi puolueeksi.

On tutkimuksen paikka nähdä syitä eurooppalaisen äärioikeiston nousulle, vaikkakin monet syyt ovat syklisiä ja historian valossa ilmeisiä. Miksi näitä puolueita syntyi erityisesti 1980-luvun loppuvuosina? Myös Yhdysvalloissa on oma, osin hyvinkin epärationaalinen, oikeistokonservatiivinen poliittinen kehitys käynnissä. Yhteistä äärioikeistolaisten arvojen nousulle on riittämättömästi säädellyn markkinatalouden aiheuttama taloudellinen eriarvoistuminen, keskiluokan kutistuminen, tulevaisuudettomuus, sekä läntisiin maihin suuntautuva maahanmuutto. Viimeksi mainitussa on huomattava, että juuri äärioikeistolaisia arvoja ajavat haluavat edelleen jatkaa isolaatiopolitiikkaa, eivätkä näe klassisen siirtomaavaltaimperialismin muutosta aikamme neo-imperialismiksi. He eivät myöskään näe ilmastonmuutosta keskeisenä tekijänä globaalille muutokselle ja siirtolaisuudelle, absoluuttisen köyhyyden lisäksi, jos ylipäätään hyväksyvät ilmastonmuutoksen olemassaolon.

Eurooppaan onkin syntymässä uudenlainen, eurooppalaisen integraation ja globalismin ryydittämä Neljäs valtakunta. Onkin merkillepantavaa, että käynnissä on pääpiirteiltään samanlainen poliittinen kehitys kuin 1920-luvun ja 1930-luvun Saksassa. Tuolloin natsismin päämäärähakuisuus oli sidottu parlamentaariseen työhön ja kehitykseen ymmärtäen demokratian heikkous ja alttius "demokraattisille vallankaappauksille". Demokratia nähtiin työvälineenä. Tänään on nähty länsimaisten demokratioiden heikkous. Lainsäädäntövalta mahdollistaa riittävällä kannatuspohjalla demokratian häivyttämisen kulissiksi ja kansalaisyhteiskunnan tietoisen lopettamisen. Tänään omakin yhteiskuntamme on poliittisen metamorfoosin vaiheessa, jossa älykkäinä pitämiämme kansalaisia, historioitsijoita, tutkijoita, vaikuttajia, isiä ja äitejä siirtyy äärioikeistolaisiin liikkeisiin. Kehitys on täysin oppikirjasta, joka on jo kirjoitettu Kolmannen valtakunnan syntyvaiheessa. Nyt vuorossa on eurooppalainen Neljäs valtakunta. Onko kehitys vääjäämätöntä?

LAPSENTEKOA.

Aamun Hesarissa ( 21.8. 2023 ) Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch sanoo, että suomalaiset saavat vähemmän lapsia kuin toivoisivat saavansa. Kova väite, mutta on hyvä lähtökohta katsoa asiaa eteläkarjalaisen mahtipetäjän takaa.

Ilman tutkimustuloksia, matkoihini maailmalla perustuen, uskallan sanoa, että yksilötasolla hyvä sosioekonominen asema, ylipäätään kaikkialla, pitää yllä nykyisin keskimääräistä suurempaa syntyvyyttä, erityisesti länsimaissa. Köyhimmän väestönosan syntyvyys sen sijaan on alentunut. Köyhissä  maissa syntyvyysaste on korkea väestöryhmistä riippumatta. Kansantuotteeltaan köyhissä maissa, joissa taloudellinen eriarvoisuus on äärimmäistä, syntyvyyden syyt saattavat olla erilaiset. Pääosalla väestöä syntyvyys kuitenkin perustuu ihmisen evolutiiviseen perimään, joka on ylijäämien ( lähinnä ravinnon ) maailmassa heikentynyt, mutta on köyhyyden vallitessa edelleen olemassa ja vaikuttamassa syntyvyyteen. 

Erityisesti ilmiö näkyy voimakkaasti päiväntasaajan molemmin puolin Afrikassa. On tärkeää pyrkiä lisääntymään kaikille biologisille organismeille tyypillisesti ja tehokkaasti jatkuvuuden takaamiseksi.  Sivuilmiönä, alkuperäisen, lajinomaisen ja lajille keskeisen tarkoituksen lisäksi, on voimistunut tietoisuuteen perustuva syy lisääntyä kantokyvyn äärirajoille; puuttuvan sosiaali- ja vanhustenhuollon rakenteen vuoksi tarvitaan jälkeläisiä mahdollisimman paljon huolehtimaan vanhemmistaan. Samalla kuitenkin lapsikuolleisuus on alentunut muun muassa kansainvälisten rokotusohjelmien ja järjestöjen työn, sekä suoran avun tuloksena. Juuri nyt nämä toimet ovat uhattuina länsimaiden jyrkästi alenevan kehitysavun myötä. Ilmastonmuutos tuleekin aiheuttamaan ylikansoittuneilta alueilta, niiden muuttuessa elinkelvottomiksi, yhä kasvavaa, massiivista siirtolaisuutta, mutta myös lisääntyvää kuolleisuutta.

Suomessa on katsottu, että hedelmällisyysluvun tulisi olla noin 2,8 - 3,5 hedelmällisessä iässä olevaa naista kohti. Se tarkoittaa, että suomalaisen naisen tulisi synnyttää laskennallisesti 2,8 lasta, tai enemmän, kyetäksemme säilyttämään edes suomalaisten nykyisen määrän. Kuitenkin hedelmällisyysluku on nyt 1,33.  Syntyneiden lasten määrissä tuo tarkoittaa, että syntyvien lasten määrä tulisi olla 70.000 luokkaa, tämän hetkisen alle 40.000 sijaan. Kuolleiden määrä kasvaa nopeasti suhteessa syntyvyyteen. Kansakunta on katoamassa  nopeasti hedelmällisessä iässä olevien naisten lukumäärän vähetessä.

Sattumalta toisessa jutussa päivän Hesarissa sama Anna Rotkirch sanoo "pariutumista lisääväksi ajatellun internetin deittipalvelujen toimivan huonosti. Hän sanoo "pitkäaikaisen kumppanin löytäminen oli helpompaa ennen deittipalveluja. Tilastot ja tutkimukset osoittavat, että ennen loputonta ruutuaikaa parisuhteissa meni paremmin."

Vaikka asiasta ei olisikaan tutkimustietoa, en tiedä onko, niin johtopäätös on selvä: ihmisten välisten fyysisten, järjestettyjen ja satunnaisten tapaamisten vähentyessä parinmuodostus vaikeutuu ja muuttaa muotoaan. Vaikuttavia tekijöitä ovat myös yhteiskunnan rakennemuutos agraariyhteiskunnan tanssilavakulttuurista urbaaniin kaupunkiyksinäisyyteen. Itse asiassa tyhjentyvien maaseutupitäjien tilanne on hankalin. Pääosa hedelmällisessä iässä olevista lähtee ja jäävien tilanne on yhä useammin ahdistava; puolisoa ei löydy ja jos löytyy, parisuhde yhä harvemmin on tyydyttävä, lähinnä pakonomainen ikävine seurauksineen. 

On välttämätöntä lopuksi puhua muista Suomessa syntyvyyteen vaikuttavista tekijöistä. Ehkä tärkein on yksilökohtainen syntyvyyden hallinta. Ehkäisy. "Sitten-kun-yhteiskunnassa" ehkäisy mahdollistaa lapsen syntymän siirtämisen kuviteltuun parempaan ajankohtaan tulevaisuudessa. Yhä useammin sitä hetkeä ei tule. Siitä pitää huolen tulevaisuudettomuus. Mitä siirtää tulevaisuuteen, kun yhä useampi nuori kokee tulevaisuuden epävarmana, tai jopa niin, ettei sellaista heille ole? On vain ilmaston- ja ympäristönmuutosta. On sotia ja sodanpelkoa, työttömyyttä, tai töitä joilla ei tule toimeen, puhumattakaan mikroeläkkeistä. On ylivoimaisen kallista asumista ja ravintoa. Ylivoimaisiksi koettuihin haasteisiin luonnollinen, evoluution ohjaama vastaus on lapsettomuus. Jos olosuhde on huono, lisääntyminen kärsii.

Syntyvyyden kontekstiin liittyy paradoksi. Toisaalta monissa maailman maissa syntyvyys alenee ja vanhusväestö lisääntyy, toisaalta maailman väkiluku edelleen jatkaa kasvuaan. Haluttaisiin lisää syntyvyyttä ja haluttaisiin kuitenkin vähemmän syntyvyyttä. Tiedämme, että keskeinen syy monille tärkeimmille maapalloa uhkaaville tekijöille on ihmislajin väestöräjähdys. Yhä useampi nainen myös tietää sen ja toimii vastuullisesti maailmallisessa kontekstissa; lapsia tehdään, mutta ei synnytetä. Ei mitään rakettitiedettä!

OLENKO RASISTI?

Tässä kirjoituksessa en puutu pakolaisuuteen. En edes lähde pakolaisuuden käsitettä määrittelemään. En myöskään puutu välittömän hätäavun problematiikkaan.

----------------

Kirjoitin keväällä kolme vuotta sitten, ennen 32.000 maahanmuuttajan äkillistä saapumista maahamme, modernin aikamme kansainvaellusten olevan käynnissä, tietämättä tulevien kuukausien lähes kaaosmaisesta tilanteesta yhtään mitään. Tilanteesta, joka muutti eurooppalaisia yhteiskuntia.

Pääasiallisina syinä tuolloin listasin tekijöitä, jotka vauras Pohjoinen oli itse monilta osin aiheuttanut ja käynnistänyt uudet kansainvaellukset. Esitin etelä-karjalaisen arvioni ilmaston muutoksesta, planeetan vähenevien luonnonvarojen hallintaristiriidoista, ympäristötuhoista, meret tyhjentävästä ryöstökalastuksesta, globaalista ja jättimäisestä taloudellisesta, alueisiin ja kansoihin kohdistuvasta epätasa-arvosta, sotateollisuuden ylisuuresta vaikutusvallasta, joka johtaa alituisiin sotiin, kylmän sodan jälkeisen kauden täysin järjettömästä, uudesta vastakkainasettelusta, sekä kestämättömän suurista väestömääristä alueellisesti, mahdollistakseen ihmisille edes niukan minimitoimeentulon.

Tosiasiassa vain pienellä osalla maailman kurjallistoväestöä on kyky lähteä siirtolaisvaellukselle. Silti, suhteellisesti verrattuna maailman kokonaisihmispopulaatioon, muuttavat väestömäärät ovat suuria ja merkitseviä alhaisen syntyvyyden ja vanhenevan väestön omaaville eurooppalaisille valtioille. Niillä on siis suuri vaikuttavuus kohdemaiden yhteiskuntien tulevalle kehitykselle jo nyt ja erityisesti lähitulevaisuudessa. Sama koskee tietenkin lähtövaltioita.

Uusien kansainvaellusten mahdollistajina globaali digitalisaatio avaa ikkunan ja esittelee houkuttelevan kuvan paremmasta elinympäristöstä muualla, siten osaltaan mahdollistaen lajille ominaiselle vietille kiksin säilyä ja elää mahdollisimman laji-ideaalisti, samoin kuin nykyaikaiset kuljetusjärjestelmämme  mahdollistavat, historiallisessa aikaikkunassa, siirtymisen ennen näkemättömän nopeuden ja tarkkuuden.

Pohjois-Amerikassa on ihmisen historiassa tapahtunut jo kaksi väestöevolutionaalista muutosta. Omassa eurooppalaisessa ei siis sinänsä ole mitään uutta.
Alkuperäiskansat syrjäyttäneet eurooppalaiset ovat tulleet nyt syrjäytetyiksi, paradoksaalista ja kuvaavaa kyllä, Afrikasta itse tuomiensa orjien, sekä eurooppalähtöisten espanjalaisten, Uuden Mantereen valloittajien toimesta. Samanlainen kehitys on tapahtumassa ja osin jo tapahtunutkin Euroopassa.

Kansainvaelluksiin perustuvan siirtolaisuuden on katsottu lisäävään monikulttuurisuuden näkökulmasta yhteiskunnan immateriaalisten arvojen rikkautta ja samalla lisäävän talouskasvua. Omalla sallivuudellamme onkin luotu pohja viimeisten vuosikymmenten aikana nykyisille kansainvaelluksille ymmärtämättä niiden rakenteellisia ja sosioekonomisia vaikutuksia eurooppalaisiin yhteiskuntiin. Maahanmuuttajien määrien kasvaessa, muuton vaikutusten negatiiviset ilmiöt ovat kasvaneet vaikuttavuudeltaan monissa maissa hallitsemattomiin mittasuhteisiin. Tämä tosiasia on tietenkin kielteinen kehityskulku eurooppalaisten valtioiden tasapainoisessa kehityksessä. Ollaan sitten mitä mieltä tahansa maahanmuutosta.

Emme myöskään enää tule näkemään aseellisia, järjestäytyneitä toimia muuttoaaltoa vastaan niin kuin syyskuussa, vuonna 1683, Wienin toisessa piirityksessä, jossa osmaanien valtakunnan laajeneminen Eurooppaan lopullisesti estettin Pyhän liigan toimesta voittoisasti. Tuolloin taistelivat valtiot ja valtakunnat keskenään.

Onkin virheellisesti rinnastettu keskenään samankaltaiseksi ilmiöksi keskiajan osmaanien invaasio Eurooppaan ja nykyinen islamilaisen maailman vyöry Lähi-idästä, sekä afrikkalaisten saapuminen yli Välimeren. Tosin uskontojen merkitys oli tuolloin suuri, mutta kyse oli kuitenkin viime kädessä Osmaanien valtakunnan laajenemisen torjumisesta. Tänään tuollaista yhtenäistä, Eurooppaan tunkeutuvaa valtiota ei ole.

Näen lähitulevaisuuden lähes samoin kuin  Prof. Heinsohn: Maahanmuuttajien vyöry lopettaa Euroopan vuoteen 2050 mennessä. Itse olen pessimistisempi tuon vuosiluvun suhteen.

https://vaestotiede.wordpress.com/2015/12/01/prof-heinsohn-maahanmuuttajien-vyory-lopettaa-euroopan-vuoteen-2050-mennessa/

Mitä sitten pitäisi tehdä, tai edes ajatella? Pitäisikö lähes vääjäämättömän edessä tehdä yhtään mitään?

Kansainvaelluksiin liittyvää maahanmuuttoa voidaan ja pyritäänkin hillitsemään. Pysäyttää sitä ei voida. Erityisti puhutaan lähtöalueilla tapahtuvista, moninaisista, vaikuttavista toimenpiteistä, jotka ovat kuitenkin jäämässä maailmantalouden hitaan kasvun aikana puuttellisiksi.

Globalisaation maailmassa rajojen täydellinen sulkeminen siirtolaisuudelta on täysin mahdotonta. Sen on Välimeren yli suuntautuva siirtolaisuus osoittanut. Eurooppalaisella, kristilliseen etiikkaan perustuvalla arvomaailmalla ja ihmiskäsityksellä, isossa mittakaavassa Eurooppaan pyrkijöitä ei lähdetä asevoimin torjumaan.

Yhdenasian liikkeiden kasvu Euroopassa luo tilaa pyrkimyksille kuitenkin nähdä kansainvaellukset mustavalkoisesti, ilman oikeaa tietoa kokonaisuudesta ja niiden historiallisista kehityskuluista. Ylipäätään valtavien ihmismassojen liikehtimisen torjumisen täydellistä mahdottomuutta ei ymmärretä.

Ilman tätä tietoa olisin minäkin, mitä ilmeisimmin, julkirasisti. On toki minullekin äärimmäisen surullista, että eurooppalainen identiteetti ja kulttuuriperintö ovat katoamassa Euroopassa nopeassa tahdissa historiallisessa perspektiivissä. Samoin kuin kohdemaiden lisääntyneet sosiaaliset ongelmat, sekä siirtolaistaustainen rikollisuus.

Itse pitkälti osoitan sormellani länsimaisen ahneen ja ympäristötuhoisen ihmisen suuntaan kuitenkin ymmärtäen koventuneet asenteet seurauksien vuoksi. Niitäkään en lajille omaisena toimintana lähde väkivaltaan asti tuomitsemaan. Siitä eteenpäin kylläkin.

Jäljelle jääkin vain luonnonlakeihin perustuva adaptoituminen kehityksen uuteen vaiheiseen. Joko tietoinen, tai vääjäämätön ja sokeasti ohjautuva ja näennäisesti hallitsematon. Kaikissa tapauksissa kivulias ja nykyihmisen silmin mahdollisesti julmakin. Voimakkaista tulee heikkoja ja heikoista voimakkaita. Teesi, antiteesi, synteesi.

Aikamme kansainvaellukset eivät ole irrallinen ilmiö muusta globaalista kehityksestä. Ne ovat kytköksissä valtioiden kokoisten jäälauttojen irtoamiseen Antartikselta, tai maailman varallisuuden keskittymiseen muutamalle prosentille maailman väestöstä.

Siksi, ja ainoastaan juuri siksi, on täysin epä-älyllistä lähteä tuomitsemaan yksi ilmiö toinen toisiinsa vaikuttavassa ja toisiinsa sidoksissa olevassa globaalien ilmiöiden saaristossa. Ilman, että teoin ja sanoin tuomitaan muut ihmiskunnan lopulliseen tuhoon johtavat järjettömyydet.

------------

Loppukevennys:

Katastrofien kautta kesälavoille, sanoi Euraan loppusijoitettu.

Suomalaisille jenkkipoliiseille minipossuja poliisisioiksi, totesi ylijohtaja ratkaisuksi eläintuotannon ongelmiin. Julkisuudessa hanke tuomittiin laajasti rasistisena.