LAPSENTEKOA.

Aamun Hesarissa ( 21.8. 2023 ) Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch sanoo, että suomalaiset saavat vähemmän lapsia kuin toivoisivat saavansa. Kova väite, mutta on hyvä lähtökohta katsoa asiaa eteläkarjalaisen mahtipetäjän takaa.

Ilman tutkimustuloksia, matkoihini maailmalla perustuen, uskallan sanoa, että yksilötasolla hyvä sosioekonominen asema, ylipäätään kaikkialla, pitää yllä nykyisin keskimääräistä suurempaa syntyvyyttä, erityisesti länsimaissa. Köyhimmän väestönosan syntyvyys sen sijaan on alentunut. Köyhissä  maissa syntyvyysaste on korkea väestöryhmistä riippumatta. Kansantuotteeltaan köyhissä maissa, joissa taloudellinen eriarvoisuus on äärimmäistä, syntyvyyden syyt saattavat olla erilaiset. Pääosalla väestöä syntyvyys kuitenkin perustuu ihmisen evolutiiviseen perimään, joka on ylijäämien ( lähinnä ravinnon ) maailmassa heikentynyt, mutta on köyhyyden vallitessa edelleen olemassa ja vaikuttamassa syntyvyyteen. 

Erityisesti ilmiö näkyy voimakkaasti päiväntasaajan molemmin puolin Afrikassa. On tärkeää pyrkiä lisääntymään kaikille biologisille organismeille tyypillisesti ja tehokkaasti jatkuvuuden takaamiseksi.  Sivuilmiönä, alkuperäisen, lajinomaisen ja lajille keskeisen tarkoituksen lisäksi, on voimistunut tietoisuuteen perustuva syy lisääntyä kantokyvyn äärirajoille; puuttuvan sosiaali- ja vanhustenhuollon rakenteen vuoksi tarvitaan jälkeläisiä mahdollisimman paljon huolehtimaan vanhemmistaan. Samalla kuitenkin lapsikuolleisuus on alentunut muun muassa kansainvälisten rokotusohjelmien ja järjestöjen työn, sekä suoran avun tuloksena. Juuri nyt nämä toimet ovat uhattuina länsimaiden jyrkästi alenevan kehitysavun myötä. Ilmastonmuutos tuleekin aiheuttamaan ylikansoittuneilta alueilta, niiden muuttuessa elinkelvottomiksi, yhä kasvavaa, massiivista siirtolaisuutta, mutta myös lisääntyvää kuolleisuutta.

Suomessa on katsottu, että hedelmällisyysluvun tulisi olla noin 2,8 - 3,5 hedelmällisessä iässä olevaa naista kohti. Se tarkoittaa, että suomalaisen naisen tulisi synnyttää laskennallisesti 2,8 lasta, tai enemmän, kyetäksemme säilyttämään edes suomalaisten nykyisen määrän. Kuitenkin hedelmällisyysluku on nyt 1,33.  Syntyneiden lasten määrissä tuo tarkoittaa, että syntyvien lasten määrä tulisi olla 70.000 luokkaa, tämän hetkisen alle 40.000 sijaan. Kuolleiden määrä kasvaa nopeasti suhteessa syntyvyyteen. Kansakunta on katoamassa  nopeasti hedelmällisessä iässä olevien naisten lukumäärän vähetessä.

Sattumalta toisessa jutussa päivän Hesarissa sama Anna Rotkirch sanoo "pariutumista lisääväksi ajatellun internetin deittipalvelujen toimivan huonosti. Hän sanoo "pitkäaikaisen kumppanin löytäminen oli helpompaa ennen deittipalveluja. Tilastot ja tutkimukset osoittavat, että ennen loputonta ruutuaikaa parisuhteissa meni paremmin."

Vaikka asiasta ei olisikaan tutkimustietoa, en tiedä onko, niin johtopäätös on selvä: ihmisten välisten fyysisten, järjestettyjen ja satunnaisten tapaamisten vähentyessä parinmuodostus vaikeutuu ja muuttaa muotoaan. Vaikuttavia tekijöitä ovat myös yhteiskunnan rakennemuutos agraariyhteiskunnan tanssilavakulttuurista urbaaniin kaupunkiyksinäisyyteen. Itse asiassa tyhjentyvien maaseutupitäjien tilanne on hankalin. Pääosa hedelmällisessä iässä olevista lähtee ja jäävien tilanne on yhä useammin ahdistava; puolisoa ei löydy ja jos löytyy, parisuhde yhä harvemmin on tyydyttävä, lähinnä pakonomainen ikävine seurauksineen. 

On välttämätöntä lopuksi puhua muista Suomessa syntyvyyteen vaikuttavista tekijöistä. Ehkä tärkein on yksilökohtainen syntyvyyden hallinta. Ehkäisy. "Sitten-kun-yhteiskunnassa" ehkäisy mahdollistaa lapsen syntymän siirtämisen kuviteltuun parempaan ajankohtaan tulevaisuudessa. Yhä useammin sitä hetkeä ei tule. Siitä pitää huolen tulevaisuudettomuus. Mitä siirtää tulevaisuuteen, kun yhä useampi nuori kokee tulevaisuuden epävarmana, tai jopa niin, ettei sellaista heille ole? On vain ilmaston- ja ympäristönmuutosta. On sotia ja sodanpelkoa, työttömyyttä, tai töitä joilla ei tule toimeen, puhumattakaan mikroeläkkeistä. On ylivoimaisen kallista asumista ja ravintoa. Ylivoimaisiksi koettuihin haasteisiin luonnollinen, evoluution ohjaama vastaus on lapsettomuus. Jos olosuhde on huono, lisääntyminen kärsii.

Syntyvyyden kontekstiin liittyy paradoksi. Toisaalta monissa maailman maissa syntyvyys alenee ja vanhusväestö lisääntyy, toisaalta maailman väkiluku edelleen jatkaa kasvuaan. Haluttaisiin lisää syntyvyyttä ja haluttaisiin kuitenkin vähemmän syntyvyyttä. Tiedämme, että keskeinen syy monille tärkeimmille maapalloa uhkaaville tekijöille on ihmislajin väestöräjähdys. Yhä useampi nainen myös tietää sen ja toimii vastuullisesti maailmallisessa kontekstissa; lapsia tehdään, mutta ei synnytetä. Ei mitään rakettitiedettä!

ON YLEVÄÄ

On tavattoman ylevää, että suomalaiset nuoret eivät halua tehdä jälkeläisiä. Olisi vastuuntunnotonta lisätä ihmispopulaation määrää ylipäätään, mutta myös tehdä lapsia suomalaiseen yhteiskuntaan, jossa yhtäkään asiaa päätöksenteossa ei arvioida lasten, tai heidän vanhempiensa kautta. Otan yksinkertaisen esimerkin.

Alueella, jossa lapsien määrä mahdollistaisi koulun olemassaolon, säällisen koulumatkan ja turvallisen pienen koulun, on koulu lopetettu. Se ei ole lasten, eikä heidän vanhempiensa etu. Se on ainoastaan Rahan etu, paikallistalouden etu. Vastaavia esimerkkejä päätöksistä, joita on tehty yksinomaan talouden näkökulmasta, ihmisten hyvinvoinnin vastaisesti, on lukemattomia, näin muun muassa lopetettaessa terveyskeskuksia taloudellisin perustein, ei ihmisten edun nimissä. Kehityskulut kertovat järjestelmän kriisiytymisestä, järjestelmän, joka perustuu järjenvastaiselle loputtoman kasvun mantralle ja riittämättömästi säädellylle varallisuuksien tasaamiselle.  Tänään olemme auttamattomasti muutoksessa myöhässä. 

Edellä esittämäni kouluesimerkki on kuitenkin yksittäisenä syynä alhaiseen syntyvyyteen naurettavan vähäinen ja vain yksittäinen. Se on kuitenkin selkeän kertova. Koko talouden suuntaan on kuitenkin katsottava ja yksittäisen kansalaisen asemaan järjestelmässä, etenkin kun Suomen hedelmällisyysluku on pudonnut 1,33:een. Niin monta lasta suomalainen hedelmällisessä iässä oleva nainen tänään keskimäärin synnyttää. Nuoret eivät näe toivoa ja tulevaisuuden menestystä yhä enemmän keskittyvän markkinaliberalismin viedessä hyvinvointivaltion rippeetkin. Maa on muuttumassa heille tulevaisuudettomaksi. Kyse on yksinkertaisesti yhä useammin siitä, että palkka, mikäli ylipäätään on työpaikka, ei juurikaan riitä elämiseen. Energia, asunnot, kulkeminen, koulutus ja kallis ruoka ovat nousseet keskiöön. Lisäksi hyvä ja laadukas terveyden- ja vanhustenhuolto on nuorilta karkaamassa taivaanrannan taa. Eikä riittävästä eläketulosta enää edes haaveilla. Vain rahalla saa huippuhoitoa. Jo nyt alkaa muun muassa syöpähoitojen kanssa olla niin. 

Todellisuuden reuna-alueilla hetkellistä toivoa tulevaisuudettomuuteen  antavat huumeet ja päihteet, lisäten yhteiskunnan negatiivista kierrettä. Muun muassa Yhdysvalloissa sota huumeita vastaan on täysin hävitty, kaduilla asuminen lisääntyy nopeasti ja yhä useampi on terveydenhuoltopalveluiden ulkopuolella. Euroopassa vastaavaa on erityisesti tapahtumassa Britanniassa. Huumeiden asteettainen vapauttaminen ja käytön rangaistavuuden poistaminen ovat käynnissä ratkaisuna huumeongelmiin Euroopassakin. Vaihtoehtoja ei ole ja valittu linja on linjassa markkinafundalistisen ajattelun kanssa. Lähdetään tekemään rahaa huumeilla laillisesti, toki harvojen taskuun silloinkin.

Tämän päivän nuorten taloudellisen hyvinvoinnin peak-vuodet ovat takana päin. He eivät enää keskimäärin tule varakkaammiksi kuin vanhempansa, vaikka maa on varakkaampi kuin koskaan aiemmin. Taloudellinen epätasa-arvo on nuorten keskuudessa tunnistettu. Koulutustaso määrittää rationaalisen pelon määrää ja korreloi lasten määrään. Nuoret pelkäävät taloudellista tulevaisuuttaan. Pelkäävät lastensa tulevaisuutta. Lapset eivät siihen näkymään sovi.

Yhä enemmän suomalaisten nuorien suvunjatkamiseen vaikuttavat myös globaalit uhat, jotka koetaan yhä raskaammin omakohtaisesti. Sota Euroopassa, maailman sotilasmenojen nopea kasvu 2100 miljardista dollarista muutamassa vuodessa 3000 miljardiin, käsittämättömän nopea ilmastonmuutos, lajien kato, köyhtyvä luonto, ympäristötuhot, saastuvat ja tyhjenevät meret ja liikakansoitus. Tässä keskeisiä tekijöitä, jotka muodostavat tiedostaville nuorille lähes ylitsepääsemättömän kynnyksen haluta lapsia tuhoutuvaan, äärimmäisen uhanalaiseen, ydinuhan alla elävään maailmaan. Vanhemmat eivät luontaisesti halua lastensa kärsivän. Nuoret ymmärtävät olevansa osa luotoa ja nyt maailman luotoa raiskataan. Meilläkin.

Tänään saamme mitä olemme tilanneet. Vielä toistaiseksi hyväksymme eliitin taloudellisen segretaation, tuloerovaatimuksesta syntyvän laillistetun tulonjakovääryyden, peilaten satojen tuhansien mikropalkkoja saavien oikeudenmukaisuusvaatimusta.  Esimerkiksi maksamme yhteiskuntana huonosti toimivan Postin johtajalle miljoonan euron vuosipalkkaa, tai pois lähtevälle Eksoten vt. johtajalle yli 100.000 euron erorahan, puhumattakaan uusien hyvinvointialueiden johtajien 20.000 euron kuukausipalkoista. Ymmärrystä monilta nuorilta ei myöskään riitä maastamme poisvirtaaville pääomille, lähes vastikkeetta, globaalien omistajuuksien myötä. Esimerkkien lista on pitkä. 

Samanaikaisesti vielä hakkaamme puut avohakkuuna kasvavissa määrin, loppuakseen kokonaan lähimmän sadan vuoden aikana. Vielä kaivamme kaivostunnelimme luonnonsuojelualueiden alle, vielä saastutamme vetemme käyttökelvottomiksi ja vielä saamme uuden Rahan orjalliston. Nuoremme näkevät kehityskulut, näkevät ristiriidat ja rahakeskeisen talouden syöksyvän kehityksessään kohti tuhoaan, eivätkä halua siinä olla mukana tekemällä lapsia tuhoutuvaan prosessiin. Ymmärrän ja kunnioitan!

Pieni yksityiskohta on etnisen Suomen nopea katoaminen. Tarvittaisiin 25.000 uutta suomalaista enemmän vuodessa kuin nyt syntyy. Hedelmällisyysluvun tulisi nousta 2,6:een. Ei nouse. En kuitenkaan väestökehityksen suhteen ole huolissani täällä Suomeksi kutsutulla pohjoisella perukalla. Tyhjiöt täyttyvät ja maa-planeetan elinkelvottoman maa-alueen nopea lisääntyminen lisää kansainvaelluksia, joista Suomikin saa osansa.

P. S. On lähes törkeän hupaisaa, ettei suomalaisten nopeasta kadosta puhuta sen oikeilla nimillä, erityisesti maamme keskeisten päättäjien keskuudessa. Tämä asettaa monet keskeiset poliittiset toimintamallit, päämäärät ja päätökset kyseenalaisiksi.