VESISTÖNSUOJELUYHDISTYS

Olen vesistönsuojeluyhdistyksen perustajajäsen vuosikymmenen takaa. Eipä aikaakaan, kun toiminnan aloittamisen jälkeen jouduin eroamaan yhdistyksestä vähin äänin, jättämällä jäsenmaksun suorittamatta. Syynä oli se, että yhdistys poisti kotisivuiltaan keskustelupalstan. 

Se oli erään toimihenkilön mukaan, joka myös istui kunnan luottamustoimissa, kunnan "imagoa" vahingoittava. Vesistöhän oli hänen mukaansa puhdas, eikä keskusteluissa ollut toivottavaa muuta väittää. Keskustelu haluttiin tyrehdyttää. Ei ymmärretty, että avoimessa keskusteluosiossa ihmiset esittävät omia mielipiteitään ja vastaavat itse niistä. Vapaa keskustelu ja yleinen sananvapaus ovat demokraattisen järjestelmän kulmakiviä, myös paikallisesti yhteisöissä.

Tänään olen joutunut tekemään saman valitettavan päätöksen mahdollisesti uudelleen, tosin eri syystä, vaikka en yhdistyksen kotisivuilta vieläkään avointa keskustelupalstaa löydä.

Kukaan ei voi väittää, että olisin kärsimätön penätessäni konkreettisia tuloksia, tai edes realistisia suunnitelmia käytännön toimiksi järven ekologisen tilan huononemiskierteen katkaisemiseksi. Olen odottanut niitä nyt kaksi vuosikymmentä. Yksi miniatyyrikosteikko on yhdistyksen aloitteeista saatu aikaan. Hatunnosto siitä.

Järveä on tutkittu vuodesta 1972, lähinnä säännöllisin näytteenotoin.  On tutkittu siis jo yli 50 vuotta. Ja tutkitaan edelleen. Tutkitaan tutkimuksen vuoksi, vaikka hyvin tiedetään kehityksen trendi. Se huononee edelleen. Samoin tiedetään huonon kehityksen syyt, eli suo- ja metsätalous ja jossain määrin myös ravinnepäästöt.

Läpi yhdistyksen historian, on siteeksi puhuttu järven tilaan vaikuttavista käytännön hankkeista. Aiemmin mainitsemaani pikku kosteikkoa lukuunottamatta ei mitään, suunnitelmia enempää, ole saatu toteutukseen.

Olen joutunut nyt tarkastelemaan yhdistyksen toimintaa omasta näkökulmastani uudelleen. On erinomaista, että yhdistys on toimihenkilökierron myötä saanut aktiivisuusbuustin. Se on hyvä! Erityisesti on nähtävissä jäsenmäärän lisäyksen myötä yhteisöllisyyden ja tiedon määrän lisääntyminen. Kuitenkin edelleen toiminta painottuu, yksittäisen jäsen näkökulmasta, vain tutkimukseen ja jossain määrin järveen liittyvän tiedon jakamiseen.

On ilmeistä, jopa todennäköistä, että myös seuraavat viisikymmentä vuotta painopisteisesti tutkitaan, sukupolvesta toiseen, aina siihen kuuluisaan tappiin asti.

Mitä sitten ajattelen yhdistyksen toiminnasta, kun kritisoin painotusta tutkimukseen, jota on jatkunut jo vuosikymmeniä ja jonka tulokset trendiltään ovat olleet nähtävissä syineen jo pitkään?  

Ymmärrän, että isot, merkittävyyttä tilaan merkitsevät toiminnalliset hankkeet järven ekologisen tilan huononemisen pysäyttämiseksi ovat vaativia ja kalliita. Ne vaativat pääsääntöisesti yhteiskunnan tukea. Se, että saadaanko yhteiskunnalta tukea yksittäisen vesistön tilan parantamiseksi onkin sitten toisen keskustelun aihe. 

Ajattelen, että vesiensuojeluyhdistysten tulisi ympäristöllisesti kriisiytyneessä maailmassa terävöittää toimintaansa valtion, mutta erityisesti kuntien suuntaan. On uskottu, että tuo "terävöittäminen" katkoisi siltoja. En usko. Enää "kiltteydellä" yleiseen etuun liittyvissä kysymyksissä ei saada riittäviä tuloksia. Julkusuus on keskeistä. Asiat voi esittää kärkevästikin, kunhan se tehdään asiallisesti ja kohteliaasti ja mahdollisimman paljon tietoon perustuen. Yksinkertaisia lukuarvoja vesistöjen tilasta tosiasioiksi löytyy.

Vesiensuojeluyhdistysten tulisikin käyttää merkittävä osa resursseistaan kannanottoihin paikallisessa mediassa, mutta myös pyrkiä vaikuttamaan, joko suoraan, tai epäsuorasti kuntien valmisteluprosesseihin. Juuri nyt ovat  viimeiset, mutta otolliset hetket vaikuttaa laajempiin kansalaispiireihin, erityisesti kun on muun muassa Aalto-yliopiston mukaan nähtävissä jo yhdeksästä kriittisestä planetaarisesta rajasta kuuden ylitykset.

Vaikuttamisen tulisi kohdistua jätevesien puhdistamiseen, kehitystyöhön ja niiden purkamiseen asuinympäristöömme, erityisesti ravinnetaseen osalta. Olisi myös vaikutettava toleransseihin puhdistustuloksissa, päämääränä nollapäästöt. Tätä muun muassa edellyttää ilmaston lämpeneminen pidentyneen kasvukauden myötä.

Toiseksi yhdistysten tulisi vaikuttaa kannanotoin erityisesti valuma-alueille tapahtuvaan luvitukseen. Muun muassa kunnan myöntämiä ympäristölupia tulisi evätä aroilla alueilla tapahtuvissa hakkuissa. Kunnissa tulisi tiedostaa, että puiden kaatoon lain mukaan oikeutetut ovat ainoa ryhmä, joka laillisesti saa saastuttaa vesistöjämme. Tämäkin tosiasia tulisi tuoda esiin tosiasiana, syyllistämättä. Regulaatiota tarvitaan.

Kolmantena keskeisenä vaikutuskohteena tulisi olla kuntien kaavoitustoiminta. Se mitä aroilla alueilla tehdään ja rakennetaan, tai jätetään tekemättä, vaikuttaa merkittävästi vesistöjemme, mutta koko elinympäristömme tilaan pitkälle tulevaisuuteen. Erityisesti kaavoituskysymyksissä vesiensuojeluyhdistysten tulisi ottaa, jopa äkäisempi rooli. Nyt pelätää varpaille astumista. Tässä kuitenkin herrojen pelko on tyhmyyden alku.

Olen ollut nyt uudelleen muutaman vuoden vesistönsuojeluyhdistyksen passiivinen, maksava jäsen. Oman ymmärrykseni vuoksi, siis itseäni ajatellen, punnitessani yhdistyksen toiminnan painopistealueita, joudun jälleen symbolisesti harkitsemaan  jäsenyyttäni suojeluyhdistyksessä. Samalla kuitenkin toivotan kaikille Suomen vesistöjensuojeluyhdistyksille menestystä, ymmärtäen, ettei niiden voimin vesistöjen pitkälle päässyttä pilaantumiskierrettä saada pysähtymään. Siihen tarvittaisiin valtiovallan toimia. Niitä ei ole näkyvissä, ei edes EU:n ennallistamisdirektiivin muodossa.  

VELKA JA RESURSSI

Valtiot haluavat jatkaa kaikilla keskeisillä sektoreillaan tasaista kehitystä. Biologisten organismien tapaan ne pyrkivät tasapainotilaan. Lähes yksisilmäisesti asetetaan kehityksen ja talouskasvun väliin yhtäläisyysmerkit. Valtiot eivät halua kehityksessään pysähdyksiä, eivätkä uusia alkuja, vaan loputonta talouskasvua.

Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon halusi painaa vastikkeetonta rahaa kustantaakseen jättimäiset Vietnamin sodan kustannukset. Manööveriin tarvittiin lopullinen kultakannasta luopuminen.

Lainaus Wikipedia: "Nimellisesti kulta- tai hopeakantaa ylläpidettiin Yhdysvalloissa 1970-luvulle asti siten, että 35 dollaria vastasi yhtä troy-unssia (31,103 476 8g ) kultaa, mutta oikeus vaihtaa seteleitä kultaan oli enää vain muilla valtiolla ja niiden keskus­pankeilla, ei yksityis­henkilöillä. Muiden valtioiden keskuspankit pitivät hallussaan kullan sijasta Yhdysvaltain dollareita. Yhdysvaltain presidentti  Richard Nixon irrotti dollarin lopullisesti kullasta 15. elokuuta 1971 Yhdysvalloissa valta-asemaan nousseen monetaristisen taloustieteen oppien mukaisesti. Koska dollarilla oli ollut reservi­valuuttana maailman­laajuinen merkitys, tämä merkitsi samalla kulta­kannasta luopumista koko maailmassa."

Se mitä maailman globaalille talousjärjestelmälle tuon 1971 elokuun jälkeen on tapahtunut, on ennen kaikkea talousvastuun väheneminen, helpon, vastikkeettoman talousahneuden iloittelu, varallisuuksien käsittämätön keskittyminen, digiaikaan siirtyminen talouksien toiminnallisissa rakenteissa, sekä tänään erityisesti algoritmien, tekoälyn ja virtuaalisuuden yhä laajempi käyttöönotto ja niiden merkityksen korostuminen. Samalla virhevastuu siirtyy yhä enemmän palveluiden tuottajille ja hybridivahingontekojen kontolle, siis pois itse sylttytehtailta.

Miten tämä näkyy maailman valtioiden talouksissa? Suurin näkyvä muutos on valtioiden peruuttamaton velkaantuminen, joka käynnistyi voimakkaasti 1990-luvun alussa, kylmän sodan aikakauden päättyessä. Kaikilla maailman valtioilla on velkaa ja niiden määrät ovat kasvussa. Japanilla valtionvelka on noin 240 % bruttokansantuotteesta, tosin pääosin kotimaisilta instituutiolta lainattuna. Yhdysvalloillakin valtionvelka on jo noin 98 % bruttokansantuotteesta, ollen yli 34000 miljardia dollaria. Velkaluku on niin suuri, että se vaikuttaa merkittävästi liittovaltion toimintaan. Meille valehdellaan, jos sanotaan, että edes pyritään maksamaan valtion velat pois. Ne ovat jäädäkseen ja tässä talousjärjestelmässä vielä hetken kasvavat.

Globaalin makrotalouden näkökulmasta taloudenpidon vuosisataiset periaatteet ovat voimissaan. Siis periaatteessa. Toisen ylijäämä on toisen alijäämä ja päinvastoin. Euroalueella tämä vielä ennen Ukrainan sotaa näkyi hyvin. Saksan talouden kaupan ylijäämä näkyi monen muun maan alijäämänä. Tänään taloustieteilijöille aiheuttaa päänvaivaa Kiina. Onko maa luomassa jopa uutta reunaa yleisesti hyväksytyille talousteorioille? Kiinan teollisuus tekee edelleen valtavaa ylijäämää, mutta samanaikaisesti Kiina velkaantuu nopeasti. Velkaantuuko tietoisesti ja sotilasstrategisesti? On nähty, että Kiinan globaalit, valtapoliittiset pyrkimykset ovat monitahoisia ja ristiriitaisia. Esimerkkinä mainitaan keskusjohtoisen maan massiivinen taloudellinen tuki strategisesti tärkeille aloille, kuten autoteollisuuteen. Autoteollisuuden tukeminen onkin saattanut muun maailman, erityisesti autoteollisuutta omaavan, asettamaan kiinalaisille autoille merkittäviä tuontitulleja. Globaali kaupankäynti onkin yhä enemmän muuttumassa kauppasodaksi, joka sekin tuhovoimaltaan, aikamme yhteiskunnassa, on lähes traaginen.

Palataan tekstin ensimmäiseen lauseeseen. "Valtiot haluavat jatkaa kaikilla keskeisillä sektoreillaan tasaista kehitystä." Maailman resurssien ylikulutuspäivä vuonna 2024 oli elokuussa. Suomessa tuo laskennallinen päivä oli 1.8. Sen jälkeen kulutamme maaplaneetan resursseja liikaa planeetan kantokykyyn nähden ja kulutus edelleen kiihtyy. Haluamme jatkaa ja kehittyä kuten ennenkin. Siihen velka, virtuaalinenkin velka, on nähty ratkaisuksi.

Seuraukset ovat dramaattisia. Rahakeskeisyys on ylittänyt lajikeskeisyyden. Yhä suuremmat alueet muuttuvat ihmisellekin elinkelvottomiksi. Muutoksella on suuri kausaalisuus moniin hyvin ikäviin asioihin. Aalto-yliopiston mukaan yhdeksästä, tällä planeetalla elämällemme  kriittisestä planetaarisesta rajasta, kuusi on jo ylitetty. Ilmasto lämpenee hallitsemattomasti, kansainvaellukset kiihtyvät, luonnon biodiversiteetti on jo romahtanut ja lajikato uhkaa jo ihmislajiakin. Viljelysmaa vähenee nopeasti, samoin makean veden varannot.

Valtioiden käsittämättömän nopea velkaantuminen onkin nähtävä ylikulutetun planeetan resurssin kuvajaisena. Virtuaalivelalla korvataan todellista resurssia. Uskotaan, että virtuaalivelalla voidaan jatkaa kasvua ja hyvinvoinnin lisäämistä ja jalostamista. Vasta aivan viime aikoina olen saanut lukea joidenkin tieteilijöiden näkevän kasvun rajat ( tosin mm. Rooman klubi jo 1970-luvulla ), mutta nyt erityisesti sen täydellisen lopun. Näin muiden muassa ranskalainen Thomas Piketty.

MAALAISJÄRKEÄ, VAI MASSIA?

Tuttavapariskunta on lomalla Turkin rannikolla. Nojaa, lomalla ja lomalla. Sain eilen viestin, jossa peilautuu Suomen julkinen ja vähän muukin terveydenhuoltojärjestelmä kuin Linnanmäen kuvan vääristävässä peilitalossa.

Rouva on sairaanhoitaja ja työterveyden piirissä. Alkaa näköjään senkin systeemin eroosio murentamaan hyvämaineista työterveydenhoitojärjestelmää. Kävi nimittäin viestin mukaan niin, että Terveystalon työterveyslääkäri ei antanut lähetettä rautainfuusioon. Ei edes ykityispotilaana. On lääkärin mukaan liian kallista. Luokkaa 1500€ plus lääkärikäynnit. Rouvalla on raudan imeytymishäiriö.

Turkissa tuttava oli rimpauttanut lääkärilleen ja rautainfuusioajat järjestyivät kahdelle seuraavalle päivälle. Ja yhteishintaan 250€. Jälkeen päin oli lääkäri vielä soitellut ja kysellyt vointia. 

Mitä tästä opimme? Yksilötasolla paljonkin, kansana emme yhtään mitään. Fakta on se ainakin, että terveydenhuollon hintataso kaikkineen, on jo Välimeren pohjoispuolellakin hyvin erilainen. Kallimpi ja halvempi.

Turkissa käy jo pelkästään 1,5 miljoonaa terveysmatkalaista vuosittain ja luku kasvaa nopeasti. Sitä ei käy ihmetteleminen. Suomessa terveydenhuollossa ja monella muullakin sektorilla hinnat karkaavat. Vain varakkaat saavat takuuvarmasti ja nopeasti hoitoa. Turkissa köyhilläkin on kahden viikon hoitotakuu. Jos siinä ajassa et pääse julkisen puolen hoitoon, voit mennä yksityiselle. 

Ei vaan vaikuta, vaan on niin, että suomalaisessa terveessä markkinatalousjärjestelmässä on iso virhe. Se ei ole terve. Ei käytetä maalaisjärkeä, vaan massia. Järjestelmä on rakentunut ahneeksi ja täysin rahakeskeiseksi, sen sijaan, että järjestelmät ylipäätään luotaisiin ihmisten ehdoilla.

Neljäs valtakunta.

Ilman historian opintoja suurin osa suomalaisesta aikuisväestöstä tietää mikä oli 1900-luvulla saksalainen Kolmas valtakunta. Vuosien 1933 - 1945 välillä Saksassa vallinnut ajanjakso tunnetaan julmana, totalitaarisena  ja laajentumishaluisena aikana, jolloin korostettiin valkoisen rodun ylivaltaa. Tuolloin tuhottiin yli kuusi miljoonaa juutalaista ja muitakin vähemmistöihin kuuluvia, kuten romaaneja ja homoseksuaaleja. Kolmannen valtakunnan ( Drittes Reich ) poliittinen kehitys dokumentointiin, mutta dokumentoitiin myös ihmisille tehdyt julmuudet. Niistä käytetään yleisesti nimeä holokausti. Mikä on Neljäs valtakunta? Onko se kristillisen etiikan länsimaisen utopian aamun sarastus ja tulevaisuus, vai sekulaarien kansalaisyhteiskuntien osien tuho?  

Kolmannen valtakunnan ajanjaksolla on edelleen vaikutuksensa nykypäivään. Yhä useammilla tahoilla kategorisesti kielletään holokausti. Kieltäminen ei yllätä, sillä kieltäähän eräs eurooppalainen, suomalainen presidenttiehdokas maa-planeetan pyöreydenkin, tai että ilmastonmuutosta ei ole, ei ainakaan ihmisen toimesta kiihdytettynä. Itsestäänselvyyksien kieltäminen on kautta historian toiminut poliittisessa retoriikassa.

Tämän päivän Saksa on tehnyt sodan jälkeisen ajan tiliä historiansa suhteen ja tekee edelleenkin. Maa on kieltänyt natsismin ulkoiset tunnusmerkit ja kriminalisoinut holokaustin kieltämisen. Natsistisen kansallissosialismin stigma näkyy kipuiluna annettaessa sotilaallista tukea Ukrainaan, jossa käytiin toisen maailmansodan kaksi suurinta taistelua. Se näkyy Saksan sodan jälkeisessä liberaalissa maahanmuuttopolitiikassa, mutta myös suhteessa Venäjään, sekä reuna-alueillaan eu-politiikassa.

On kiistatonta, ettei Suomen vuosien 1941 - 1944 aikaisesta sodasta Neuvostoliittoa vastaan voi käyttää sanaa "erillissota". Jatkosodaksi nimetty sota oli Saksan kanssa yhteinen ja pitkälti etukäteen suunniteltu hyökkäyssota yli vanhojen Suomen rajojen. Oulun tasalta Suomi jaettiin pohjoiseen Saksan vastuualueeseen ja muu Suomi jätettiin Suomen asevoimien hallintaan. Jo sodan aikana sotilaspoliittista kehitystä liudennettiin puhumalla julkisuudessa poliittisesti suhteellisen mitäänsanomattomasta "aseveljeyden" käsitteestä. Niinpä Suomikin edelleen, 79 vuoden jälkeen, kipuilee historiansa kanssa. Petteri Orpon hallitus onkin, Saksan mallin mukaan, kieltämässä lailla holokaustin julkisen kieltämisen. Asia tietenkin sivuaa Suomessa parhaillaan käytävää rasismikeskustelua, joka historian valossa on, etenkin eduskunnassa, vain hyvin feikkiä pyrkimystä saavuttaa poliittista toimintavapautta.

Eurooppalainen taloudellinen integraatio ei ole vaikuttamatta eurooppalaiseen poliittiseen kehitykseen. Sotilasjärjestö Nato on tästä yksi ajankohtainen esimerkki. Ei tarvitse olla poliittisen historian tutkija, eikä ylipäätään tutkija, havaitakseen ympäri Eurooppaa vahvistuvan nationalismin, jossa on selkeitä, yhteisiä piirteitä 1920-luvun lopun ja 1930-luvun saksalaisen kansallissosialismin kehityksessä. 

Ruotsissa vuonna 1988 perustettu oikeistonationalistinen SD, toimii hallituksen ulkopuolella, mutta takaa oikeistohallituksen toiminnan pitäen hallituksen talutusnuorassaan. Suomessa maahanmuuttovastainen Perussuomalainen puolue istuu hallituksessa, Puolassa politiikkaa vuodesta 2005 on hallinnut kaksi oikeistolaista puoluetta: Laki ja oikeus, sekä Kansalaisfoorumi. Seuraukset ovat näkyvissä. Muun muassa aborttilainsäädäntöä on tiukennettu, riippumatonta oikeuslaitosta on alistettu hallituksen ohjaukseen, eikä avoimelle rasismille tehdä käytännössä mitään. Saksassa on vahvistumassa äärioikeistolainen puolue AfD, joka peitellyn julkisesti ihailee kansallissosialismia. Viime päivinä on kuitenkin jo puhuttu mahdottomuudesta pitää AfD hallitusvastuun ulkopuolella. Aivan viimeisimmät kannatustiedustelut antavat puolueelle jo noin 25 prosenttiyksikön kannatuksen. Unkaria hallitsee vuonna 1988 perustettu Unkarin kansallisliitto Fidez, johtajansa Victor Orbanin lähes diktatuurimaisin ottein. Italiassa avoimen äärioikeistolainen Giorgia Mellonin hallitus on käynyt suoraan toimintaan maan demokraattisia rakenteita vastaan, muun muassa haluamalla romuttaa EU:n elvytysrahojen valvontamekanismin. Se syyttääkin EU:ta maan sisäisiin asioihin puuttumisesta. Muita merkittävää asemaa saaneita äärioikeistolaisia puolueita löytyy Hollannista, Itävallasta ja Espanjasta, jossa äärioikeistolainen Vox-puolue on nopeasti noussut maan kolmanneksi isoimmaksi puolueeksi.

On tutkimuksen paikka nähdä syitä eurooppalaisen äärioikeiston nousulle, vaikkakin monet syyt ovat syklisiä ja historian valossa ilmeisiä. Miksi näitä puolueita syntyi erityisesti 1980-luvun loppuvuosina? Myös Yhdysvalloissa on oma, osin hyvinkin epärationaalinen, oikeistokonservatiivinen poliittinen kehitys käynnissä. Yhteistä äärioikeistolaisten arvojen nousulle on riittämättömästi säädellyn markkinatalouden aiheuttama taloudellinen eriarvoistuminen, keskiluokan kutistuminen, tulevaisuudettomuus, sekä läntisiin maihin suuntautuva maahanmuutto. Viimeksi mainitussa on huomattava, että juuri äärioikeistolaisia arvoja ajavat haluavat edelleen jatkaa isolaatiopolitiikkaa, eivätkä näe klassisen siirtomaavaltaimperialismin muutosta aikamme neo-imperialismiksi. He eivät myöskään näe ilmastonmuutosta keskeisenä tekijänä globaalille muutokselle ja siirtolaisuudelle, absoluuttisen köyhyyden lisäksi, jos ylipäätään hyväksyvät ilmastonmuutoksen olemassaolon.

Eurooppaan onkin syntymässä uudenlainen, eurooppalaisen integraation ja globalismin ryydittämä Neljäs valtakunta. Onkin merkillepantavaa, että käynnissä on pääpiirteiltään samanlainen poliittinen kehitys kuin 1920-luvun ja 1930-luvun Saksassa. Tuolloin natsismin päämäärähakuisuus oli sidottu parlamentaariseen työhön ja kehitykseen ymmärtäen demokratian heikkous ja alttius "demokraattisille vallankaappauksille". Demokratia nähtiin työvälineenä. Tänään on nähty länsimaisten demokratioiden heikkous. Lainsäädäntövalta mahdollistaa riittävällä kannatuspohjalla demokratian häivyttämisen kulissiksi ja kansalaisyhteiskunnan tietoisen lopettamisen. Tänään omakin yhteiskuntamme on poliittisen metamorfoosin vaiheessa, jossa älykkäinä pitämiämme kansalaisia, historioitsijoita, tutkijoita, vaikuttajia, isiä ja äitejä siirtyy äärioikeistolaisiin liikkeisiin. Kehitys on täysin oppikirjasta, joka on jo kirjoitettu Kolmannen valtakunnan syntyvaiheessa. Nyt vuorossa on eurooppalainen Neljäs valtakunta. Onko kehitys vääjäämätöntä?

LAPSENTEKOA.

Aamun Hesarissa ( 21.8. 2023 ) Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch sanoo, että suomalaiset saavat vähemmän lapsia kuin toivoisivat saavansa. Kova väite, mutta on hyvä lähtökohta katsoa asiaa eteläkarjalaisen mahtipetäjän takaa.

Ilman tutkimustuloksia, matkoihini maailmalla perustuen, uskallan sanoa, että yksilötasolla hyvä sosioekonominen asema, ylipäätään kaikkialla, pitää yllä nykyisin keskimääräistä suurempaa syntyvyyttä, erityisesti länsimaissa. Köyhimmän väestönosan syntyvyys sen sijaan on alentunut. Köyhissä  maissa syntyvyysaste on korkea väestöryhmistä riippumatta. Kansantuotteeltaan köyhissä maissa, joissa taloudellinen eriarvoisuus on äärimmäistä, syntyvyyden syyt saattavat olla erilaiset. Pääosalla väestöä syntyvyys kuitenkin perustuu ihmisen evolutiiviseen perimään, joka on ylijäämien ( lähinnä ravinnon ) maailmassa heikentynyt, mutta on köyhyyden vallitessa edelleen olemassa ja vaikuttamassa syntyvyyteen. 

Erityisesti ilmiö näkyy voimakkaasti päiväntasaajan molemmin puolin Afrikassa. On tärkeää pyrkiä lisääntymään kaikille biologisille organismeille tyypillisesti ja tehokkaasti jatkuvuuden takaamiseksi.  Sivuilmiönä, alkuperäisen, lajinomaisen ja lajille keskeisen tarkoituksen lisäksi, on voimistunut tietoisuuteen perustuva syy lisääntyä kantokyvyn äärirajoille; puuttuvan sosiaali- ja vanhustenhuollon rakenteen vuoksi tarvitaan jälkeläisiä mahdollisimman paljon huolehtimaan vanhemmistaan. Samalla kuitenkin lapsikuolleisuus on alentunut muun muassa kansainvälisten rokotusohjelmien ja järjestöjen työn, sekä suoran avun tuloksena. Juuri nyt nämä toimet ovat uhattuina länsimaiden jyrkästi alenevan kehitysavun myötä. Ilmastonmuutos tuleekin aiheuttamaan ylikansoittuneilta alueilta, niiden muuttuessa elinkelvottomiksi, yhä kasvavaa, massiivista siirtolaisuutta, mutta myös lisääntyvää kuolleisuutta.

Suomessa on katsottu, että hedelmällisyysluvun tulisi olla noin 2,8 - 3,5 hedelmällisessä iässä olevaa naista kohti. Se tarkoittaa, että suomalaisen naisen tulisi synnyttää laskennallisesti 2,8 lasta, tai enemmän, kyetäksemme säilyttämään edes suomalaisten nykyisen määrän. Kuitenkin hedelmällisyysluku on nyt 1,33.  Syntyneiden lasten määrissä tuo tarkoittaa, että syntyvien lasten määrä tulisi olla 70.000 luokkaa, tämän hetkisen alle 40.000 sijaan. Kuolleiden määrä kasvaa nopeasti suhteessa syntyvyyteen. Kansakunta on katoamassa  nopeasti hedelmällisessä iässä olevien naisten lukumäärän vähetessä.

Sattumalta toisessa jutussa päivän Hesarissa sama Anna Rotkirch sanoo "pariutumista lisääväksi ajatellun internetin deittipalvelujen toimivan huonosti. Hän sanoo "pitkäaikaisen kumppanin löytäminen oli helpompaa ennen deittipalveluja. Tilastot ja tutkimukset osoittavat, että ennen loputonta ruutuaikaa parisuhteissa meni paremmin."

Vaikka asiasta ei olisikaan tutkimustietoa, en tiedä onko, niin johtopäätös on selvä: ihmisten välisten fyysisten, järjestettyjen ja satunnaisten tapaamisten vähentyessä parinmuodostus vaikeutuu ja muuttaa muotoaan. Vaikuttavia tekijöitä ovat myös yhteiskunnan rakennemuutos agraariyhteiskunnan tanssilavakulttuurista urbaaniin kaupunkiyksinäisyyteen. Itse asiassa tyhjentyvien maaseutupitäjien tilanne on hankalin. Pääosa hedelmällisessä iässä olevista lähtee ja jäävien tilanne on yhä useammin ahdistava; puolisoa ei löydy ja jos löytyy, parisuhde yhä harvemmin on tyydyttävä, lähinnä pakonomainen ikävine seurauksineen. 

On välttämätöntä lopuksi puhua muista Suomessa syntyvyyteen vaikuttavista tekijöistä. Ehkä tärkein on yksilökohtainen syntyvyyden hallinta. Ehkäisy. "Sitten-kun-yhteiskunnassa" ehkäisy mahdollistaa lapsen syntymän siirtämisen kuviteltuun parempaan ajankohtaan tulevaisuudessa. Yhä useammin sitä hetkeä ei tule. Siitä pitää huolen tulevaisuudettomuus. Mitä siirtää tulevaisuuteen, kun yhä useampi nuori kokee tulevaisuuden epävarmana, tai jopa niin, ettei sellaista heille ole? On vain ilmaston- ja ympäristönmuutosta. On sotia ja sodanpelkoa, työttömyyttä, tai töitä joilla ei tule toimeen, puhumattakaan mikroeläkkeistä. On ylivoimaisen kallista asumista ja ravintoa. Ylivoimaisiksi koettuihin haasteisiin luonnollinen, evoluution ohjaama vastaus on lapsettomuus. Jos olosuhde on huono, lisääntyminen kärsii.

Syntyvyyden kontekstiin liittyy paradoksi. Toisaalta monissa maailman maissa syntyvyys alenee ja vanhusväestö lisääntyy, toisaalta maailman väkiluku edelleen jatkaa kasvuaan. Haluttaisiin lisää syntyvyyttä ja haluttaisiin kuitenkin vähemmän syntyvyyttä. Tiedämme, että keskeinen syy monille tärkeimmille maapalloa uhkaaville tekijöille on ihmislajin väestöräjähdys. Yhä useampi nainen myös tietää sen ja toimii vastuullisesti maailmallisessa kontekstissa; lapsia tehdään, mutta ei synnytetä. Ei mitään rakettitiedettä!

AURINGOSTA YLILYÖNTEJÄ.

Vakkani päällä ei ole kantta sanoessani, että vastustan tuulivoimaloita. Olen vastustanut jo vuosia. En vastusta niitä kategorisesti, mutta vastustan tuulivoimalapuistojen tuloa viimeisiin erämaihin, niin meillä kuin muuallakin. Tuulimyllyjen saavuttua erämaihin, ne eivät ole erämaita. Eivät lähellekään.

Nyt olen Luonnon ( luojani ) edessä nöyrtymässä jättimäisten aurinkovoimaloiden edessä. Miksi minä, päivittäin "v--pipertäjäksi" räävitty vanha mies, olen tässäkin muuttumassa?

Niin kuin Hesarin tämän aamuisestakin jutusta ilmenee, ovat aurinkopaneelien tarvitsemat alueet yhä jättimäisempiä. Suomalaiselle heimolle tyypillisesti ollemme suureellisesti jo toteuttamassa tuhansien hehtaarien voimala-alueita, Euroopan suurimpia. Rahakeskeinen ajattelu on löytänyt tässäkin aikaan sopivan, uuden markkinan. Kannatan rakennuskohtaista aurinkosähköä. Sitä on tuettava nyt.

HS 5.7.2023

Ongelmia on syntymässä. Keski-Euroopassa on jo syntynyt. Ensimmäiset isot ongelmat syntyivät tuulimyllyjen ympärille. Energiayhtiöille tuli ja tulee edelleen halvemmaksi jättää käytöstä poistetut myllyt yhteiskunnan kontolle. Sakot ovat minimaalisia ympäristörikkomuksista. Suomessa tilanne on sama. Ennallistamisrahastoa ei käyttöaikana kerätä, vaikka se olisi ratkaisu. Kannattavuuslaskenta yhtiöissä tässä kohtaa on yksinkertaista. Sama muuten koskee kaivosteollisuutta, sotkuja ei kannata siivota. Ensimmäiset ongelmat myös aurinkovoimaloiden jätteiden kanssa on nähty viime vuonna Saksassa.

Tuhansien hehtaarien aurinkovoimaloiden alle jää paljon metsää, mutta myös ravinnontuotantoon soveltuvaa maata. Asia on vakava, sillä on laskettu ja mallinnettu viljelysmaan määrän puoliintuvan vuoteen 2050 mennessä. Kehitys on nopea ja dramaattinen, jopa kohtalokas.

Ei ole myöskään kattavia ja edes suhteellisen tarkkoja arvioita siitä, että missä ajassa aurinkokenttä kuolettaa aiheuttamansa hiilipäästöt erilaisissa luontotyypeissä. Ilmeisesti se on kymmeniä vuosia.

Minulta yhä useammin tingataan sitä kuuluisaa "sinun ratkaisuasi". Minun missioni on osoittaa kärjekkäästikin yhteiskunnan epäkohtia. Näyttää parhaimmillaan "keskaria". Ei ole sellaista velvollisuutta, että jos kansalainen on kriittinen, hänellä tulisi olla ratkaisumallit. Tämä on tappisilmäisten vaatimus, jolla yksinkertaisesti halutaan hiljentää keskustelua. Jätänkin ratkaisujen etsimisen asiantuntijoille.

Sen sijaan mielipiteinäni sanon kannattavani ydinvoiman lisärakentamista tuottamaan ylimenokauden energiaa. Minkä ylimenokauden? Näen tulevaisuuden fuusioydinenergian ja vetytalouden kombinaationa, jossa sähköenergiaa tuotetaan ydinfuusiolla, joka sitten pääosin jatkojalostaa vettä vedyksi. Iso reunaehto, jonka itse näen lähes ylitävän lajimme tulevaisuuden, on ihmislajin aiheuttama maa-planeetan nopea tuhoprosessi. Ilman ydinsotaakin se on vauhdissa kuin entinen likka latotansseissa.

Hesarin juttuun tästä:

www.hs.fi/talous/art-2000009684162.html

IHAN VÄHÄN POLITIIKKAA JA PIKKU PETOKSIA.

On tullut virkistävän erilaista palautetta YouTubeen tekemästäni abadocista. Sanon siinä, että olen nyt täysin kaikkien Suomen eduskuntapuolueiden ulkopuolella. Tarkoittaa myös sitä, etten enää voi äänestää näihin puolueisiin kuuluvaa ehdokasta. Missään vaaleissa. En nimittäin halua tehdä itsestäni yhtä epä-älyllistä idioottia. Sitähän se tarkoittaa, jos annan ääneni ehdokkaalle, joka on sitoutunut jatkuvan taloudellisen kasvun paradigmaan. 

Puolueissa uskotaan jatkuvan taloudellisen kasvun olevan keskeinen, onnellisen valtion elementti, pyrittäessä selviytymään tämän tutkitusti onnellisen valtion onnellisuuden monistamisessa ja kirittämisessä jatkoon. Selkosuomella tarkoittaa velkojen poismaksua. Ja jos ei nyt ihan realistisesti valtionvelkojen poiskuittaamista, niin ainakin velanoton hidastamista. Todennäköisesti tässä talousmallissa on kuitenkin se raja ylitetty, jolloin enää kumpikaan vaihtoehto ei toteudu. 

Big bang kuittaa velat. Siis todella iso maailmallinen romahdus, jonka yksi ydin on talouksien romahdus. Sitä tässä viikolla on jo Kansainvälisen valuuttarahaston, IMF:n pääjohtajakin maalaillut. Tämä yksinkertainen johtopäätös tulee suoraan ja vääjäämättä tietenkin tuosta aiemmin mainitsemastani epä-älyllisestä talousjärjestelmästä. Se imee kaiken tyhjiin ihmisistä, maakuoren raaka-aineista ja elinympäristöstä lajeineen. Tyhjästä on sen jälkeen paha nyhjäistä. Tänään olemme siinä kohtaa matkallamme, jossa elinkelpoinen maapinta-ala nopeasti vähenee, raaka-aineet hupenevat, makea vesi vähenee, ruoantuotanto vähenee, ihmispopulaatio kasvaa edelleen ja uusi, massiivinen lajien sukupuuttoaalto koittelee. 

Tuskin muistan aikaa, kun ihmisiä oli tällä planeetalla 2,5 miljardia. Synnyin silloin. Nyt ihmisiä on 8 miljardia. On paradoksaalista, että kuitenkin juuri nyt planeetan varallisuus kertyy muutamien harvojen hallintaan ja viisaus on muuttumassa kohtalokkaaksi tyhmyydeksi. Ihmisiä on paljon, viisaita ihmisiä yhä vähemmän.  Ja tietenkin sukupuuttoaalto vyöryy meillekin, mutta laajemmin asiasta ei välitetä. Vie ihmislajinkin. Nyt rokataan. Loppuun asti. Räystäspääsky saa mennä ja mitä helvettiä me nokikanoillakaan teemme. 

Ruotsalaisesta kansanpuolueesta tuli hallituksen tekijä, tai paremminkin Perussuomalaisten tekijä. Ennen vaaleja puolueen puheenjohtaja sanoi hyvin selväsanaisesti, ettei Rkp mahdu persujen kanssa samaan hallitukseen. Viime viikkoina lausunnot ovat liudentuneet. Enää ei kategorisesti sanota ei. Nyt odotellaan hallitusneuvotteluita. Ilman kristillisten ja ruotsalaisten tukea ei perussuomalainen enemmistöhallitus toteudu. Tässä siis oli ensimmäinen takinkääntö. Luvattiin ettei mennä, mutta ehkä mennäänkin. Luulen, että Rkp on huuto tuuleen tyynessä kesäyössä, puheenjohtajansa henkäys.

Toisen vaalipetoksen äänestäjiä kohtaan teki Kokoomus. Siis sellaisen, joka näki päivänvalon viikko vaalien jälkeen tänään. Kokoomus sanoi ehdottomasti haluavansa hallitusohjelmaan niin sanotun terveysveron. Verolla pyrittäisiin tyhmiä ihmisiä, joita totisesti olemme, ohjaamaan terveempään elämään ja tuottamaan pitempään. En sano että tuottamaan mihin ja kenelle pitempään, mutta sellaisen veron halusivat. Verotusta olisi kiristetty sokerin, rasvan, suolan ja tupakan osilta. Alkoholiin ei koskettaisi, paitsi kabineteissa. Tänään Kokoomus sanoo, että tuskin toteutuu. Epärealistinen. Petos mikä petos.

Moni kysyy, että mihin tässä joudutaan tällä takinkääntövauhdilla, eikä edes Kepu ole nyt hallituskaavailuissa mukana. Minäpä kerron. Ei yhtään mihinkään. Nämä kaikki ovat ihmislajin nopeaa katoamista kannattavia puolueita, siis jos katsoo niiden puolueohjelmia. Puolueet tarjoavat meille parhaimman live performansen lintujen laulun sijaan. Nauttikaamme keväästä!