tiistai 19. marraskuuta 2013

AATUN KONE

Heräsin harmaaseen aamuun.
Sattumalta.
Vaikka oli pimeää venyin iloiseen virneeseen havaittuani sattumalta itsessäni elonkehän sattumien sarjan, niiden johdonmukaisuuden ja jatkumon lainalaisuuden sattumanvaraisuuden. Kaikki perustuu kaikkeen ja sattuman valintaan.

Edellinen kappale toimikoon esimerkkinä. Koska yli kaiken inhoan jossittelemista ( liittyy sattumaan kuin munavoi karjalanpiirakkaan ), niin tietoisesti tässä halveeraan tietäjiä, jotka saavat elantonsa tutkimalla menneisyyden vaihtoehtoja malliin; mitäs jos...  sekä pikku kotiemme syyllistäjiä pöllyytän.

Olisin voinut aamutuimaan olla masentunut. Entä sitten? En ainakaan olisi taputellut täppäriä. Sattumalta en ollut.
Mitä jos en olisi tullut ajatelleeksi elollisen organismin olemassaolon perustuvan sattumaan, tai jos en olisi tullut ajatelleeksi, että sattuma toistaa himokkaasti itseään.
Vastaus Kuolimon saaresta annettuna on helppo ja yksinkertainen: sattumalta ajattelin.

Siis oliko Descartes oikeassa?  -Ajattelen, olen olemassa. 
En halua kyseenalaistaa tätä ajatusta. Olen siis sattumalta väärässä. Sattumalta ei ajatella. Vai ajatellaanko? Onko vasta ajatuksen keskittäminen sattumanvaraista? Hyvä lukija; hahhahhah! Menitkö sattumalta sekaisin ymmärtämättä tekstistä mitään? Sattumalta voi niinkin käydä.



Istuessani hetki sitten, sattumaan perustuvilla ( olen sattumalta hengissä ) aamutoimilla, huitaisin heikon syyskärpäsen kärpästen paratiisiin. Sattuman karvainen käsi lopetti lennon.

Samoin sattumalta oli käydä Adolf Hitlerille Imatralla 4.6.1942 lennettyään Mannerheimin 75-vuotissynttäreille. Lento oli päättyä Kaukaan savupiippuun ja Adolf diktaattorien paratiisiin. Näin on näihin päiviin asti uskottu.
Mutta todellisuudessa sattumalta tapahtumahetkellä Aatun Fock-Wulff Condor oli koelennolla Hans Baurin toimesta, sillä yksi laskutelineen pyörän jarru oli hirttänyt kiinni tulofinaalissa ja sattumalta sytyttänyt renkaan lähes palamaan. Hans huolimattomuuttaan, aikalaisten todistusten mukaan, lensi ypönä sattumalta liian läheltä Kaukaan piippua, mutta silloin Aatu oli jo ottamassa napantereita Marskin kanssa, eikä sota Euroopassa lyhentynyt. Sattumalta. Turha jossitella.



Aatu kuulee joulutortuista: www.youtube.com/watch?v=67EURKVn6l8
Vanha blogi ja runokokoelma: https://drive.google.com/folderview?id=0B0WtuDaYe9iQRWNmMlppTFBPWms&usp=sharing


Hyvää tiistai-aamua! Hymyä huulille!

Arto Bäcklund
19.11.2013

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti