HYVÄÄKIN

Hämärässä, klo 1338 sataa. Pinon päällimmäiset klapit kastuvat muutamasta pressunpalasta huolimatta. Ei ole hyvä niilläkään, jos kohta myös ihmisiä, meillä ja muualla, painaa selviytymisen taakka. Huoli tuntemattomasta.
Pahin huolen muoto ja aste on hengissäselviytymistaistelu, vaikkapa kymmenillä tuhansilla Filippiineillä tuhotornadon jälkeen juuri nyt. Siitä nyt revin.

Eilen istuin saunassa erään ystäväni kanssa. Asuu pääkaupunkiseudulla. Vuodatti monessa yhteydessä toteamuksensa "hyvän elämän" kriteereistä, maaseudun persperillä asumisen eduista, saaden sen mahtumaan keskustelussamme aiheeseen kuin aiheeseen. Olen lähes aina kirjoittanut paskasta, jospa nyt kirjoittaisin pari riviä sen iloisesta synnystä. Siis hyvästä. Aneeksi.

Täällä on "lapsuuden kesät", joihin voi lihoa näennäisesti ilmaisella kouluruoalla ja koulutie on turvallinen. Huoltajien ei tarvitse viedä ja noutaa koulusta niin kuin suurimmassa osassa Euroopan maita.

Täällä koulukiusaaminen on lähes tuntematon kanssakäymisen muoto.

Täällä ei tyrkytetä huumeita. Toistaiseksi.

Täällä on monipuoliset harrastusmahdollisuudet niin kakaroille kuin vanhemmillekin.

Täällä saa vielä kalat kotirannasta pönttöön ja riistaa metsästä.

Täällä myydään lähiruokaa paikallisissa kaupoissa ja myynti kasvaa.

Täällä on puhdasta nykynormien mukaan ja venäläisen kertomana heti kättelyssä, se minua lähes päivittäin jaksaa yllättää.

Täällä tunnet naapurisi, joilta voit pyytää jeesiä, tai antaa sitä.

Täällä asumiskustannukset ovat lähes kolmasosan edullisemmat kuin suurissa kaupungeissamme ja niiden vaikutusalueilla. Tähän suuri tulevaisuusvaraus. Sähkönsiirtohinnat, palvelut kaukana ym.

Täällä on toki muutakin, malliin; täällä on vielä paljon käpyjä, täällä ei ole moskeijaa, täällä on itämainen tunnelma ( paljon venäläisiä ), täällä ei ole poliisia (lämimmät pian Helsingissä ), ym. ym. yms. Lista on lukijalla ja loputon ja toisenlainen.

Kotisivujemme etusivulla ( www.paimensaari.fi ) kerrotaan maalla asumisen idean fokus: päivittää maaseudulla asuminen nykytarpeita vastaavaksi. Meille onkin juuri valmistumassa valokaapeliverkko. Omana ponnistuksena. Ensimmäisenä Etelä-Karjalassa. Siitäkin saaren kotisivuilla.

Tästä tuli kuitenkin jotenkin iloton ja tylsä juttu, mutta on täällä maailmassa jotain hyvääkin. Jossain.


Arto Bäcklund
12.11.2013