ESIMERKIN VALOSSA POISMUUTTO MAASEUDULTA VÄHENTÄÄ MASENNUSTA

Katariina Souri, ent. Minna Katariina "Kata" Kärkkäinen sanoo Ilta-Sanomissa 29.3.2014 yrittäneensä liikaakin olla vakavasti otettava kirjailija tai kuvataiteilija. Souri on nyt löytänyt uuden elämän yrittäjänä Annankadulla Helsingissä.

En tunne Katariina Souria. Tiedän, että hänellä on kaksi lasta ja että hän on halunnut olla lähes yksin maaseudulla. Souri ei kuitenkaan ole erakko. Tiedän, että Souri on pitkään ollut masentunut. Muutto takaisin Helsinkiin on ollut perusteltu jos Sourin masennus jäi maaseudulle. Tiedän, että Sourin kotisivut ovat työn alla, mutta sieltä löytyvät kaikki osoitetiedot. Tiedän, että Katariina Souri on palannut hakemaan Helsingistä inspiraatiota tai jotain mitä minä en tiedä.

Sourin, 45, come backia auttaa hämäävä, mutta totuudenmukainen lausunto. Hän sanoo yrittäneensä liikaa. Voin uskoa sen hyvin. Lupautuessaan lähtemään Marokkoon, Katariina Souri sanoo tehneensä itselleen kysymyksen. Minä en tiedä mitä Souri itseltään kysyi, mutta Ilta-Sanomista voi lukea hänen luvanneen sen olevan viimeinen kerta. Katariina Souria kuvattiin Marokossa vähäpukeisena. Hän kertoo olleensa alusvaatekuvauksissa. Katsellessani kuvia en voi olla siitä varma.

Playboy-lehden vuoden 1988 joulukuun Playmate of the Month oli Kata Kärkkäinen, siis Katariina Souri. Silloinkin hän esiintyi hyvin vähäpukeisena. Tuolloin ei niinkään ollut kuvauspalkkioista kyse, niin kuin tässä Sourin mukaan viimeiseksi jääneessä alusvaatemainoksessa on kyse. Verotietojen mukaan Sourin tulot viime vuosilta eivät ole olleet suuret, eikä hän ole tottunut taiteilijaelämään. Maaseudulla se aiheuttaa ahdistusta ja masennusta. Yrittämällä vähemmän yrittäjänä Helsingissä Katariina Souri vakuuttaa löytäneensä tasapainon ja onnen. Voin hyvin uskoa sen.

Arto Bäcklund

29.3.2014

JÄTEVETTÄ

Savitaipaleen kunnan virkamiehet ovat tehneet hyvää työtä jäteveden puhdistamon ympäristöluvan uusimiseksi. Kiitos. Olin yllättynyt. Rehellisesti.

Puhdistamo on vain yksi Kuolimon pistekuormittaja. Se on kokonaisvaikutuksiltaan suhteellisen pieni. Kokonaistypen osalta se on kuitenkin suuri kuormittaja.

Kunnan pitää antaa esityksensä uusista puhdistamon lupaehdoista 31.3.2014 mennessä. Puhdistamon toiminnan jatkamisesta on tehty suunnitelma. Paketti esiteltiin kuntalaisille 19.3. kunnantalolla pidetyssä tilaisuudessa.  Pientä säätöä tarvittaneen ns. asukasvastineluvun määrittelyssä. Se voidaan määritellä vain ja ainoastaan kahdella eri tavalla lupaehtoihin. Sehän ei ole lainkaan sama lukuarvoltaan kuin puhdistamoa kuormittavien ihmisten määrä jota meille tarjottiin. Asukasvastineluku on lupaehtojen pohjalla ja niiden määrittelyssä, mm. valvonnan määrän suhteen tärkein määrittely. Tästä olin yllättynyt.
Esitetyt päästöarvot ovat tässä taloudellisessa tilanteessa hyväksyttävät. Suunnitelmissa on myös tulva-allas, jolloin voidaan estää puhdistamon ylikuormitus. Suunnitelmaan oli sisällytetty typen osittainen poistaminen. Hyvä. Nyt typpeä ei poisteta.

Savitaipaleen nykyinen jätevedenpuhdistamo vaati konsulttityön lopputulemana päivitystä. Joka tapauksessa. Siis remonttia. Hintalappu pyörii 400.000 euron paikkeilla ja lienee toteutettuna 500.000 euron luokkaa. Typen poisto osittain tehtynä, toimii vain kevät-, kesä- ja syksyaikoina edellyttäen toisen vastaavan suuruisen investoinnin tekemistä. Puhutaan siis reilun miljoonan investoinnista.

Torsoksi esityksen tekee denitrifikaation unohtaminen. Yhden altaan rakentaminen. Tai muu denitrifikaatiojärjestely. Terminologia vesiensuojelun ja jätevesien puhdistamisen osalta on meille tavallisille asukkaille täyttä siansaksaa. Yritän selventää.

Mikäli jätevettä ei lämmitetä, bakteeripohjainen typenpoisto tapahtuu kustannusvastaavasti ja tehokkaasti vain, mikäli jätevesi esikäsittelyiden jälkeen on yli 12 asteista. Siis vain silloin, kun lehti on puissa.  Parempi sekin kuin ei mitään. Toki bakteeritoimintaa tapahtuu alhaisemmissakin lämpötiloissa, mutta prosessiaika venyy kokonaisprosessin kannalta liian pitkäksi.  Ensimmäisessä vaiheessa ammoniumtyppi ( se joka tulee laitokseen ) happea käyttävien bakteerien toimesta muutetaan nitriitti ja nitraatti muotoon ja on liukoisessa muodossa. Kyseessä on ns. nitrifikaatio. Nitraatti on haitallista ja kasviravinne.

Tähän loppuu Savitaipaleen kunnan typenpoistosuunnitelma. Finito! Valitettavasti. Puoleen väliin.
Tässä kohtaa olen SUURESTI pettynyt.

Typpi siis laskettaisiin luontoon vain toisessa kemiallisessa muodossaan. No, typpeähän ei sinänsä "milloinkaan poisteta", vaan parhaimmillaan se muutetaan typpikaasuksi jota hengitysilmastamme on 78%. Kaiken kaikkiaan typen kiertokulku luonnossa on suhteellisen monimutkainen vaikuttavien tekijöiden monilukuiseen vuoksi. Nitraattimuotoista typpeä pelkistyy typpikaasuksi myös järvissä aivan luonnostaan. Mm. professori Lauri Arvolan ohjaamassa tutkimuksessa vuoldelta 2006 Vanajavedeltä saatiin suuriakin denitrifikaatioarvoja. Mielenkiitoista oli, että suurimmat arvot saatiin pitkälle rehevöityneessä järvessä jossa muutkin olosuhteet olivat kohdallaan. Verrokkijärvissä luonnollinen denitrifikaatioprosessi vähäistä, tai olematonta. Tästä tietenkin voisi vetää johtopäätöksen Kuolimonkin suuntaan.

Olennainen ja lähes erottamaton osa prosessia on nitrifikaation jälkeen denitrikaatio. Siinä lähes hapettomassa tilassa lähinnä hiilestä tarvittavan hapen ottavat bakteerit anareobisessa, tai oikeammin anoksisessa prosessissa muuttavat nitraatit ja nitriitit typpikaasuksi. Sitä on myös seoksessa, nimeltään ilma, jota Sinäkin hengität. Suunnitelmaan tarvitaan siis yksi allas lisää, tai joku muu ratkaisu. Sellainen mahdollisesti voisi olla panostoiminen rejektivesien erillispuhdistukseen perustuva biologinen reaktori. Mutta  se denitrifikaatio. Unohtunut? Ammattitaidottomuutta? Tietämättömyyttä? Veikkaan viimeistä.

Mitä kunta haluaa? Mitä kuntalaiset haluavat? Kysymys on arvoista. Jos meillä ei ole puhdasta Kuolimo-järveä, meillä ei ole jatkossa Savitaipaleen kuntaa, eikä sitten myöskään sitä ainoaa todellista vetovoimatekijää.

Kunnanhallituksen puheenjohtaja Jukka Vuorinen mietti illassa rahoitusta. Jukka fundeeraa. Hyvä ja oikein. Jaetaan kustannukset kymmenelle vuodelle. Kestämme sen. On pakko. Kysymys on arvoista. Mitä tulevaisuudessa teemme 10 miljoonan koululla, jos siellä ei ole opettajia ja oppilaita. Kysymys on siis arvoista, jotka kantavat tulevaisuuteen. Savitaipale on upea kunta, jonka eteen meidän jokaisen tulee tehdä töitä. Don Tami Tamminen sanoisi, että ”momentum” ratkaisee. Se on nyt.

Myrskypilvessäni tietoa: https://drive.google.com/?authuser=0#folders/0B0WtuDaYe9iQdndmNFhyRVNmSkE

Linkki asukasvastineluvun laskemiseksi:
https://www.fcgware.fi/calculator-fi/2/179

21.3.2014

Arto Bäcklund

PUU RUUKUSSA

Viisikymmentä vuotta vanha bonsai-puu ( puu ruukussa ) on kuin runo. Se on kutistettu aika, kompakti kertomus, elävää historiaa ja tätä hetkeä. Joskus jopa tulevaisuutta. Ja saavuttamattoman kallis.

Puiden huolellinen kasvatus koristeiksi on japanilainen, arvostettu taiteenlaji. Aivan kuin judossa ja muissakin japanilaisissa taistelulajeissa bonsai-puiden kasvattajilla on omat arvostetut sensei'nsä ( arvostetut opettajat ) ja koulunsa.

Alunperin bonsait kasvatettiin ulkona, havupuiden sukuun kuuluvista puulajeista. Puutarhat olivat pieniä, joissa jokaisen kiven tuli olla omalla, tarkoin määrätyllä paikallaan. Samoin puiden. Ne eivät saaneet kasvaa liian suuriksi, varjostaviksi ja dominoiviksi. Puita oli pakko leikata ja sitoa halutun muodon saavuttamiseksi.

Bonsai-puiden kasvattaminen on levinnyt kaikkialle maailmaan. Kuitenkin on etäännytty alkuperäisestä bonsain kasvattimisen filosofiasta, sillä aidoimmillaan yksi ihminen pystyy elinaikanaan kasvattamaan vain yhden istutuskerrallisen bonsai-puita.

Mistä tahansa ikivihreästä puusta voi yrittää kasvattaa bonsain. Ja joka mahdollisesti vieläpä viihtyy sisällä. Zelkovat ja Kiinanjalavat ovat suosittuja, samoin erilaiset viikunapuut.

Aloittelijan käsiin muutamassa kuukaudessa kuolee esikasvatetuista, sinänsä erinomaisen kauniista "teollisuusbonsaista" 9,5 / 10. Kokeneemmalla kasvattajalla 9 / 10. Minulla 10 / 10. Vaan ei kauaa! Pääasialliset syyt ovat liiallinen, tai liian vähäinen kastelu, sopimaton lannoituksen määrä, liian vähäinen valon määrä, virheellinen leikkaaminen, tuholaiset, sopimaton ruukkumulta, ikkunaveto, patterikuumuus, tai sitten vain säännöllisen hoidon puute. Just name! Luulen, että tuo viimeinen on vakavin virhe mikä tehdään bonsain hoidossa. Bonsai ei pidä etelän lomamatkoista. Puu ruukussa tarvitsee nimittäin hoitoa lähes päivittäin. Bonsain hoito on kuitenkin palkitsevaa, sillä kasvattaja näkee rajatussa tilassa, ihmisen ehdoilla kasvavan biologisen organismin joko kuolevan, kärsivän, kituuttavan, tai voivan hyvin. Palkitsevaa, mikäli puun kasvatusta yrittävä otus vähääkään ymmärtää elämän laajemman merkityksen, mahdollisuuden ja näkee mahdollistajat ylipäätään.

Minulla ( alla kuvissa ) on kaksi ruukkupuuta. En kehtaa sanoa bonsai-puuta. Toinen, tuossa vasemmassa, matalassa ruukussa on talven jälkeen huonokuntoinen Kiinanjalava. Se myytiin minulle virheellisesti Zelkovana, jalavasukuinen puu sekin, mutta sillä on huomattavasti pitkulaisemmat sahalaitaiset lehdet.
Toinen puu on Varjojalava. Molemmat odottavat uutta kissanhiekkaa, johon hieman lisätään kaktusmultaa ja hapanta turvetta. Niin ja Varjojalava saa uuden matalamman ruukun. Bonsaille sopivan. Juurien leikkaus ja sitominen ruukuun ovat sitten oma harrastuksensa, joka on tehtävä. Mullan tulee olla huomattavasti läpäisevämpää kuin tavallisen viherkasvin kasvatusalusta. Maaliskuu on parasta aikaa tehdä suurimmat vuosittaiset hoitotoimenpiteet.

Kun henkinen ja taloudellinen kasvu minulla ovat kääntymässä miinusmerkkisiksi, tasapainoilen ruukkupuitteni keväisellä kasvulla. Ne ovat tässä ihan edessäni. Näen aavistuksenomaista kasvua.

AAMUN KUIVUNUT UUTISOKSENNUS

Meppi Sirpa Pietikäinen on Usarin Puheenvuorossa 28.2. huolestunut EU:n tuesta härkätaisteluille.

Tunsin sonnina Sirpa Pietikäisen. Isänsä oli miniatyyrimaalari. Aulangon hotelissa asui aikojakin ja kaupitteli kämmenen kokoisia. Yökerho oli sitten yöllä. Siellä tapasin Sirpa Pietikäisen.

Meppinä virkistävä poikkeus kypärästä hypänneenä. Ei vaadi rohkeutta olla erimieltä julkisesti alemmissa sarjoissa, mutta matkalla kuuhun se on tulenarkaa, voimaannuttavaa polttoainetta. Sirpa Pietikäinen on vihreämpi kuin pienivihreäukko. Night Clubista asti aina tänne olen häntä katsellut. Kännitörttöilyjä, paksuuntumista, ohenemista, hiusten lyhenemistä, menestystä, menetystä. Sanojensa rohkeutta omassa kontekstissaan olen ihmetellyt, arvostanutkin.

Viime viikolla löydettiin 700 uutta Maan kaltaista planeettaa kaarevan avaruuden jostain. Tuhannen tunnetun lisäksi. Uutinen.
Krimin sota on enemmän kuin sota. Käsite. Venäläinen otti silloin nokkaansa. Surkeudesta viisastuneina nyt soditaan Krimillä ilman pinssejä, ilman lippuja. Uutinen.
Web-kameroiden perusteella Krimillä sataa. Jos olisi kuivaa sota leviäisi kuin pikkupoikien tulitikkuleikin ruohikkopalo.

Meppi Sirpa Pietikäiselle nousee ajatuksiin tuskaa. Maailmantuskaa. Hän kirjoittaa EU:n tuesta härkätaisteluille. Uutinen? Tänään?
Suuren viinikirjan mukaan Krimiltä saadaan loppupeleissä huonoja viinirypäleitä. Laatuviineihin.