Puiden huolellinen kasvatus koristeiksi on japanilainen, arvostettu taiteenlaji. Aivan kuin judossa ja muissakin japanilaisissa taistelulajeissa bonsai-puiden kasvattajilla on omat arvostetut sensei'nsä ( arvostetut opettajat ) ja koulunsa.
Alunperin bonsait kasvatettiin ulkona, havupuiden sukuun kuuluvista puulajeista. Puutarhat olivat pieniä, joissa jokaisen kiven tuli olla omalla, tarkoin määrätyllä paikallaan. Samoin puiden. Ne eivät saaneet kasvaa liian suuriksi, varjostaviksi ja dominoiviksi. Puita oli pakko leikata ja sitoa halutun muodon saavuttamiseksi.
Bonsai-puiden kasvattaminen on levinnyt kaikkialle maailmaan. Kuitenkin on etäännytty alkuperäisestä bonsain kasvattimisen filosofiasta, sillä aidoimmillaan yksi ihminen pystyy elinaikanaan kasvattamaan vain yhden istutuskerrallisen bonsai-puita.
Mistä tahansa ikivihreästä puusta voi yrittää kasvattaa bonsain. Ja joka mahdollisesti vieläpä viihtyy sisällä. Zelkovat ja Kiinanjalavat ovat suosittuja, samoin erilaiset viikunapuut.
Aloittelijan käsiin muutamassa kuukaudessa kuolee esikasvatetuista, sinänsä erinomaisen kauniista "teollisuusbonsaista" 9,5 / 10. Kokeneemmalla kasvattajalla 9 / 10. Minulla 10 / 10. Vaan ei kauaa! Pääasialliset syyt ovat liiallinen, tai liian vähäinen kastelu, sopimaton lannoituksen määrä, liian vähäinen valon määrä, virheellinen leikkaaminen, tuholaiset, sopimaton ruukkumulta, ikkunaveto, patterikuumuus, tai sitten vain säännöllisen hoidon puute. Just name! Luulen, että tuo viimeinen on vakavin virhe mikä tehdään bonsain hoidossa. Bonsai ei pidä etelän lomamatkoista. Puu ruukussa tarvitsee nimittäin hoitoa lähes päivittäin. Bonsain hoito on kuitenkin palkitsevaa, sillä kasvattaja näkee rajatussa tilassa, ihmisen ehdoilla kasvavan biologisen organismin joko kuolevan, kärsivän, kituuttavan, tai voivan hyvin. Palkitsevaa, mikäli puun kasvatusta yrittävä otus vähääkään ymmärtää elämän laajemman merkityksen, mahdollisuuden ja näkee mahdollistajat ylipäätään.
Minulla ( alla kuvissa ) on kaksi ruukkupuuta. En kehtaa sanoa bonsai-puuta. Toinen, tuossa vasemmassa, matalassa ruukussa on talven jälkeen huonokuntoinen Kiinanjalava. Se myytiin minulle virheellisesti Zelkovana, jalavasukuinen puu sekin, mutta sillä on huomattavasti pitkulaisemmat sahalaitaiset lehdet.
Toinen puu on Varjojalava. Molemmat odottavat uutta kissanhiekkaa, johon hieman lisätään kaktusmultaa ja hapanta turvetta. Niin ja Varjojalava saa uuden matalamman ruukun. Bonsaille sopivan. Juurien leikkaus ja sitominen ruukuun ovat sitten oma harrastuksensa, joka on tehtävä. Mullan tulee olla huomattavasti läpäisevämpää kuin tavallisen viherkasvin kasvatusalusta. Maaliskuu on parasta aikaa tehdä suurimmat vuosittaiset hoitotoimenpiteet.
Kun henkinen ja taloudellinen kasvu minulla ovat kääntymässä miinusmerkkisiksi, tasapainoilen ruukkupuitteni keväisellä kasvulla. Ne ovat tässä ihan edessäni. Näen aavistuksenomaista kasvua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti