ILMAN ÄLYÄ

Olen ollut ilman ( äly )( puhelinta ) säännöllisen epäsäännöllisesti. En siis kanna sitä mukana aina ja alituiseen. Ratkaisu on ollut osa pyrkimystäni olla, edes osittain, riippumaton normiarjessa joka helvetin normista, tavasta, määräyksestä, nautinnosta ja vempaimesta. Yksinkertainen ja kaunis päämääräni on ollut antaa aikaa omille ajatuksilleni, omillle teoilleni.

Nyt joudun kyseenalaistamaan ihanteeni. Onko moderni aika vääntänyt tavallisen kansalaisen, siis minutkin, siltaan. Elämänmenon yksi tuhannesta vajavaisesta määrittelystä on: elämä on mahdollisuuksien valintaa. Tässä kohtaa älypuhelin nousee ylitse muiden mahdollisuuksien luojana. Hyvänen aika, pakko pitkin kielin nostaa se ohi piipputtelun ajattelua kutistavan, fokusoivan vaikutuksen. Siis piippuhetken "sen oleellisen" kirkastuksen.

Kävi nimittäin niin, että viime viikolla minulle oli soiteltu useaan otteeseen. Silloin oli virtapiiri katkaistu. Meni viime hetken lähes ilmainen mahdollisuus lähteä majavajahtiin Viroon. ( Ko. alueella majavia on riesaksi asti ja ne ovat soistuttaneet suhteellisen pienessä ajassa tuhansia hehtaareita. Kantaa verotetaan entiselleen säädellysti. Ko. alueella on ystäväni kesäasunto. Tämä oli lohduksen sana... joillekin. )

Onko minut / meidät elämän sujuvuuden nimissä heitetty uuteen evoluution aikaporttiin? Älylaite "On". Tai sitten ei.