04.30

Ote päiväkirjastani

Päiväkirjat julkaistaan yleensä postuumisti. Julkaistaan jos on kirjoitettu, jos on toimitettu ja jos kirjoittaja on ollut merkitty henkilö. Jotkut itseään merkittävinä lajitovereina pitävät,  julkaisevat päiväkirjojaan omakustanteena haudastaankin.
Minä tässä avaan vielä eläessäni yhden merkittävän aamun. Ymmärsin, että kysyvä eksyy tieltään. Nykyisin valehdellaan niin vietävästi.


Heräsin varhaiskevään aamuna 04.30. Epätavallisen varhainen aika oli vain seuraus edellisen illan liian varhaisesta väsymyksen yliotteesta. Ja väsymys univelasta.

Ei ollut mitään syytä olla tekemättä aamiaista. Tein sitten. Runsaassa rasvassa paistetut kananmunat eineslihapullien ympäröiminä katselivat ilman suurempia lupauksia. Ainakaan mistään paremmasta. Sen sijaan iso kupillinen teetä oli jotain siihen suuntaan. En ole makeanhimoinen, mutta runsas teelusikallinen mietoa hunajaa oikeastaan pelasti teen. Ja koko aamiaisenkin. Palasin sänkyyn, mutta olin havahtunut ja hereillä. Tutustuin kuviitteellisen puujalkamiehen, Cormoran Striken elämään Lontoossa. Cormoran, merimetso. Nojoo.
Yö oli häipynyt, vaikka olikin vielä yövaloni takana.

En tiedä miksi edellisenä iltana olin mennyt vuoteeseen alasti. Nuorempana niin tein useinkin, mutta en enää. Olin huomannut, että käydessäni yöllä tarpeillani, sitäkin jo tähän ikään sattuu, lakanaan tuli kusiläiskä. Päätin, että on järkevämpää pestä alushousuja, tai oikeita yöpuvun housuja kuin lakanoita. Totuttelin siis nukkumaan uudella tavalla pukeutuneena. Ei se ollut vaikeaa ja se oli jo kauan sitten. Vaikeaa oli vain tämän aamun kysymys siitä, että mikä oli saanut minut heräämään aamuyön viimeisinä tunteina. Olen ihan varmasti kuitenkin toivottoman aamu-uninen.

Jos uskoo vastanneensa omaan kysymykseensä heti ensimmäisessä kappaleessa ja myöhemmin kuitenkin palaa epätietoisena myöhemmissä kappaleissa, kysymyksen takana täytyy olla enemmän.

Heräsin harmittavan varhain, siitä yksinkertaisesta syystä, että kävin vuoteeseen varhain. Kysymys kysymykseni takana olikin: Mikä minua väsytti? Enkö piitannut seurauksista? Olinko aiemmin rehkinyt kuntosalilla ikääni nähden liikaa ja jos niin oli, niin miksi olin rehkinyt. Vai oliko sittenkin jotain muuta.

Viimeinen kysymys ei jää viimeiseksi. Tunnin kuluttua ihmiset heräävät, tekevät aamutoimensa ja lähtevät jonnekin. Minä menen nukkumaan. Ihokosteisiin lakanoihin. Nyt väsyttää ihan oikeasti. Niinpä. Kysymyksellä on kysymyksensä.

Herättyäni päätän etsiä ensimmäistä kysymystä. Tiedän epäonnistuvani, sillä en tiedä oliko vastaus jo ennen ensimmäistä kysymystä. Vai onko sittenkin niin, että vastauksissa on itsessään kysymykset. Jos niin päätän, saan herättyäni vapaapäivän.