Ei aurinko tänään pimene. Ei pimene ei, vielä 4 miljardiin vuoteen. Ja sitä ennen se ehtii vielä muuttua "punaiseksi jättiläiseksi" ja sitten kutistuu pois. Kotoinen Kuu vain tulee hetkeksi estämään näkyvyyttä. Kevätpurot silti solisevat, pikkupojat vain puuttuvat.
Kevätlintujen laulu hiljenee kello yhdestätoista alkaen. Hetkellinen pimeys valtaa tällä latitudilla, pilvisyydestä huolimatta. Toisaalta ei pilvillä ole juurikaan veronmaksajan kannalta suurtakaan merkitystä, sillä aurinkoa ei saa katsella hyvilläkään hitsarin silmikoilla. Lemillä koululaiset pidetään kuun häiriköinnin ajan sisätiloissa, etteivät salakatselisi ja vahingoittaisi aistejaan.
Mutta auringon pimennyksen jälkeen se sirkutus sitten voimistuu keväisiin desibeleihin ikään kuin ironisesta kunnioituksesta YK:n "Kansainvälisen onnellisuudenpäivän" juhlakakun murusten vuoksi. Kaikkihan me olemme onnellisia, tai ainakin haluamme olla. Niinpä juhlakakku on syöty. "International day of happiness", se on siis tänään.
Minä en ole kokonaisvaltaisesti onnellinen. On vain joitakin onnen hetkiä. Siinä missä YK on tärkeimmässä tehtävässään, maailmallisen rauhan ylläpidossa epäonnistunut, olen minäkin auringonpimennykseni alla epäonnistunut. Aurinko paistaa, mutta on pimeää. Me molemmat olemme suuria vitsejä. YK ja minä. Hihihihi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti