Olin juuri vieroontunut osittain rinnoista, kun Anne syntyi. Anne Pohtamo on tänään ollut osana luontoa 60 vuodenaikojen kiertoa.
Hän on ainoa näistä näkyvillä olleista suomalaisnaisista, jota en tylytä. Enää. Tunnustaa täytyy, että seikkailu kaiman luota New York'iin Jacques de la Fontain'en hönöttämänä jurppi ja silloin vähän tylytin. Mutta Anne palasi.
Onnea loppuliukuun!
Anne Pohtamo ei sillai kiinnosta enää. Tube con, quatro drone kamerakopterit kiinnostavat. 10.000 nuorta kiljui YouTube-tapahtumassa Kreml-areenalla eilen. Muutos self production tuotantoihin on hämmästyttänyt nopeudellaan. Minutkin. Huomaan oman seinänäyttöni puskevan tajuntaani näitä YouTube-klippejä jo enemmän kuin normitelkkari-kanavia.
Ja ilmakuva teknisesti on arkipäivää. Tykkään.
Annen täyttäessä 60 vuotta, minulla tulee ensi kuussa 10 vuotta ensimmäisestä latauksesta yli verkon. Huimaa. Silloin vain oli pätkivää raesadetta. Nyt tuossa katsellaan seinältä usein jo teräväpiirtoa parempaa 4k-resoluutiota ja seinällä on omat YouTube-sovelluksensa, sekä nettiselain. Ja kaikki toimii langattomasti.
Mitä Annen elämä olisi ollut tässä viestinnän nykypäivässä ja paikkaan sitoutumattoman tiedonkulun flow'ssa ollut. Paha sanoa. Ainakin shampanjaa. Niin kuin silloinkin. Ja olen minä vieläkin rinnoissa kiinni. Vaikka ei kuplivasta olekaan kyse. Kyse on siitä, että olen kiilannut telegrammin Full ahead-asentoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti