Monet naiset ylistävät avioliiton ulkopuolisen suhteen aloittamista itsenäisen, modernin naisen ratkaisuna. Onko syytä ylistää?
Vaikka en uskokaan avioliiton sakramentaaliseen pyhyyteen luterilaisen etiikan tiukassa avioliittokäsitteessä, uskon parisuhteeseen niin kauan kuin kaikki laajan avioliittokäsitteen modernin ajan vaatimukset täyttyvät. Uskollisuus, yhteisvastuu, ystävyys ja seksuaalisten tarpeiden tyydyttäminen. Ja miksisipä ei rakkauskin. Ainakin parisuhteen alkuvaiheessa. Ne kuuluisat kymmenen ensimmäistä vuotta.
Naisen aloittaessa parisuhteen ulkopuolisen suhteen, sen kieltäen ja salaten, on siihen useita yksittäisiä syitä. On kuitenkin kaksi tärkeää syytä, jotka pitävät sisällään suurimman osan muista.
Rohkeasti väitän, että arjen elämisen ja sen muuttumisen ymmärtämättömyys alentaa kynnystä pettää ja aloittaa toinen, salattu parisuhde. Naisen usko siihen, että mikään ei aiemmasta auvosta saisi muuttua, ajaa etsimään tuota tilaa muualta. Näin siis arkisessa, ihan tavallisessa parisuhteessa, jossa ei ole perheväkivaltaa, alkoholismia, vakavaa sairautta, tai huumeita. Suhteessa, jossa "kaikki on hyvin".
"Tilaisuus tekee varkaan", on toinen. Taloudellinen riippumattomuus puolisosta useinkin määrittää ehdon täyttymistä. Matkoja, illallisia, yksinäisiä hotelliöitä, "merkittäviä" miehiä. Muutama lasi viiniä saa kokemaan itsetunnon paranemisen ja vertaisuuden. Ja kun tilaisuus on olemassa ajaudutaan samaan vuoteeseen. Sen jälkeen kaikki on naiselle vanhassa parisuhteessaan vaikeaa. Ja helppoa.
Seuraavan pettämiskerran kynnys on matala ja usein seurauksena on pitempiaikainen, vanhan parisuhteen ulkopuolinen uusi suhde. Ja mikäpä on jännittävämpää kuin elää reality-elämää "Rohkeiden ja Kauniiden" hengessä. Sitä viihdemedia on täynnään ja parisuhteen karikoille ajetaan full-ahead tietoisesti toivoen, ettei koko laiva uppoa matalassa. Kestävän parisuhteen malli on siis romutettu. Paheksunta ja syyllistäminen ovat sukupuolirasismia. Jos tapoja ja aikoja paheksuu, on toisesta ajasta, melkeinpä toiselta planeelta. Pettäjän kehoitus ihmettelevälle usein kuuluukin: Hei herää!
Vanhan suhteen jatkamista, siinä sivussa, nainen useinkin tietämättään itselleen perustelee, lasten edulla ja taloudellisilla syillä, samalla peläten, erityisesti asuttaessa pikkupaikkakunnalla, yhteisön paineita. Syntyy teatteriparisuhde.
Siitä huolimatta, että mies hakee avioeroa, ilottoman, täydellisen epätyydyttävän valheeseen perustuvan parisuhteen juridiseksi päättämiseksi, monet naiset ylistävät naisen ratkaisuja rohkeiksi.
Minä tässä kirjoituksessa väitän, että kyse ei ole rohkeudesta.
Mies, katso tulevan puolisosi äidin elämä. Käy se läpi. Näet kohtalosi.
Mielenkiintoinen kirjoitus. Uskon myös että seuraavan pettämisen kynnys on matalampi - Onhan sen kerran jo tehnyt, ja syyllisyys ei selkeästi paina enää niin kovasti kuin aiemmin, ja jos kiinnikään ei jäänyt, niin kyllä se varmasti asian helpommaksi tekee. Olen kuullut että monesti toisella osapuolella voi olla vahvat tuntemukset että pettämistä tapahtuu, mutta ei saa totuutta selville tai todisteita ei ole tarpeeksi. Ilmeisesti on olemassa oikein myös etsivätoimistoja jotka tällaisessa voi auttaa. Minusta mielenkiintoinen ajatus.
VastaaPoistahttps://etsivapalvelucontrol.fi/#palvelut