Nyt, kun Euroopan ovet ovat selällään valmiina ottamaan vastaan kansainvaellusten ihmislaumat, on laillinen äärinationalistinen, mutta myös ulkoparlamentaarinen liikehdintä saanut voimaa, lähes tahtomattaan.
Marine Le Pen, ranskalaisen FN-puolueen johtaja sai juuri voiton paikallisvaaleissa. Ruotsissa äärioikeistoksi luettava Ruotsidemokraatit saavat jo yli 20 prosenttiyksikön kannatuslukemia.
Saksassa äärioikeistolaisten, natsismia ihannoivien, Saksan lakien mukaan laittomien liikkeiden voima on kasvamassa jo hallitsemattomaksi, niiden itsensäkin kannalta. Politiikan tutkijoiden mukaan onkin enää kyse yhdistävän voiman löytämisestä. Sytytyslanka palaa.
Kolmas eurooppalainen oikeistolainen linja on Puolan linja. Maa pyrkii hallituksen toimin pitämään mahdollisimman pitkälle kiinni kansallisista näkemyksistään välittämättä läheskään piirulleen EU:n määräyksistä, tai edes toiveista.
Aamuinen uutinen Yhdysvalloista kertoo myös jyrkentyneistä kannoista, erityisesti islamilaista maahanmuuttoa kohtaan. Republikaanien johtava presidenttiehdokas Donald Trump on sanonut lopettavansa kaiken islamilaisen maahanmuuton, turismia myöden, mikäli tulee valituksi. Lausunto kaikessa populistisuudessaan kuitenkin kertoo Yhdysvalloissakin pahasti kärjistyneistä asenteista ylipäätään maahanmuuttoa kohtaan.
Samoin tuore, todeksi todennettu uutinen on, että hätääkärsivien pakolaisten siivellä on lähtenyt kymmeniä tuhansia ihmisiä Pakistanista, Bangladeshista ja Iranista. Arvioiden mukaan miljoonat ovat lähdössä. Ensimmäiset tuhannet em. maista ovat jo Kreikan Makedonian vastaisella raja-aidalla.
Kansainvaellusten syynä on aina pääsääntöisesti populaatiolle riittämättömät lisääntymis- ja toimeentulomahdollisuudet. Modernin aikamme kansainvaelluksissa on nytkin syynä, laajassa viitekehyksessä, alueellinen, ylisuuri populaatio. Länsimaiden piittaamaton toiminta ylipäätään ja siitä aiheutuva ilmastomuutoksen mukanaan tuoma viljelysmaiden väheneminen ja ravinnon kallistuva hinta, juomaveden puute, merenpinnan nousu, sekä yhteiskuntien korruptiopoliittinen, väkivaltainen sekasortoisuus, ajavat ihmiset hallitsemattomasti etsimään jatkuvuutta henkiinjäämiselle. Välimeren aallot kertovat, että se tehdään oman hengenkin uhalla.
Suomessa maahanmuuttovastaisuus on toistaiseksi saatu kätkettyä syyllistävän rasistinimittelyn taakse. Juuri nyt kuitenkin näyttää siltä, että iskut vastaanottokeskuksia vastaan ovat lisääntymässä, samoin kuin maahanmuuttajien tekemien rikosten määrä suhteessa kantaväestön tekemiin, varsinkin seksuaalirikosten osalta. Viime yönäkin taas kärysi. Ongelmat ovat siis tulossa pintaan, eikä niin voi käydä ilman seurauksia. Rasismi on saamassa avoimen, suomalaisen muodon. En ole lainkaan varma siitä, että onko poliittinen johtomme ymmärtänyt kansainvaellusten kasvavan mittaluokan, ja että mahdollisesti tähän astinen on vain alkusoittoa tulevasta.
Toinen suomalainen ilmiö on perussuomalaisiin kohdistuneiden odotusten hiipuminen, varsinkin maahanmuuton ja Kreikan lainoituksen osalta. Kannatusluvut ovat viime vaaleista, vajaassa vuodessa, vajonneet lähes 9 prosenttiyksikköä. Samanaikaisesti sosialidemokraatit ovat lisänneet kannatustaan. Kaikki tuosta yhdeksästä prosentista ei kuitenkaan ole valunut suoraan muille puolueille. Uskonkin Suomeen syntyvän pian yhdenasian puolueita, joilla on äärinationalistinen, enemmän kuin vain maahanmuuttovastainen fundamentaali ohjelmissaan.
En voi kuin ihmetellä länsimaiden näköalattomuutta suhteessa taloudelliseen eriarvoistumiseen ja hallitsemattomaan maahanmuuttoon, joka pääosin on seurausta vauraan pohjoisen omaan itsekkyyteen perustuneista toimista. Seuraukset ovat jo nyt dramaattisia ja saattavat olla jopa kohtalokkaita. Pariisissa parhaillaan käynnissä olevalla YK:n koolle kutsumalla ilmastokokouksella on aivan keskeinen rooli ilmastomuutoksen muutosvauhdin hidastamisessa. Katastrofille lasketaan hintaa. Niin kauan kuin näin tehdään, olen lopputuloksen suhteen pessimistinen. Pakon edessä tulee planeettamme pelastaminen, sellaisena kuin sen olemme tunteneet, olemaan mahdotonta.
Olen toistanut usein ajatusta suuresta typeryydestä olla ottamatta huomioon ihmisen järjettömiä tekoja menneisyydessämme. Ainakin eurooppalaisille poliitikoillemme historia näyttää opettavan sen, ettei se todellakaan opeta yhtään mitään.
