KONEKIVÄÄRI SARVISSA. KUKA USKOO, KUKA EI.

Jos luulin, että kaikki salaisuudet ovat paljastuneet Neuvostoliiton historista, olisin hölmö. Siitä huolimatta erikoinen ja hauska paljastus on, että Puna-armeija koulutti hirviä sotakoneiksi.

https://yle.fi/uutiset/3-9686135

Vuoria kaatavia paljastuksia, joilla olisi merkitystä, siltä suunnalta enää tuskin tulee. Kekkostakin on monesti arvuuteltu neukkujen salaiseksi agentiksi. Moneen kertaan. Eli sou?

Mitä sillä olisi vaikutusta esimerkiksi tähän perussuomalaisten kunto-ohjelmaan. Siis tähän hyppytreeniin. Tänäänhän taas yksi arvoisa kansanedustaja loikkasi takaisin sinne mistä kesäkuussa loikkasi pois. Kilpailukausi.
Tai että D. Trumpilla olisi hiuslisäke, tai että Savitaipaleen kirkkoherra ei pysty tekemään ihmettä saadakseen seurakunnan luonnonsuojelualueella kaatamat petäjät kurkottelemaan takaisin taivaita.

Äärimmäisen vaikeaa ihmetyöt olisivatkin, sillä petäjät ovat muuttuneet takapuolen hyvän käyttökokemuksen toiveena pehmotoilettipaperiksi kiinalaisille. Tai mahdollisesti mikkeliläisille. Kas kun puun tietä ei vielä kuluttaja voi seurata, eettisesti tuotetun lampaanlihan tapaan. Siksi täytyy takapuolia arvuutella.

Minullekin tehtiin paljastus, että kirkkoherra on enemmän kuin normihermostunut. Sietää olemaankin. Epäonnistunut "hakkuumiesten" paimenena. Äkkiä saattaa käydä nimittäin niin, että jalkamiehiksi pakoitettujen oravien tapaan seurakuntalaiset vaikuttavat jaloillaan tulevien vuosien seurakunnan talousarvioihin. Paljastuksen mukaan arkkipiispakin olisi koputellut sakastin ovea. Rovastia mahdollisesti paimennetaan nyt itseään. Vaan ken näitä paljastuksia uskoo?

Varmaankin yksi eniten tuumittu filosofinen kysymys on, että mitä uskoa. Ylipäätään. Ja miten sitten tehdä uskomusten perusteella valintoja.

Koko uskomisen ajatusmalli paljastusten kohdalla on turhaa. Ihminen toimii suuntaansa uskoi, tai ei. Sinne mennään mihin on paras polku ja sateenkaari päättyy.

Tässä "rosessissa" nyt minäkin olen taipunut uskomaan, että ihminenkin on laumoittuva pakoeläin ja tekee paljastusten perusteella itseään suojelevia pakoja. Pahimmoillaan kansakunta voi laumana jopa uskoa yhteen Johtajaan. Niin kuin hirvet suurimpaan sonniin.

Paljon on juttuja joihin en usko. Korpilegendaa on, että sotahirvien sarviin soviteltiin vesijäähdytteistä Maxim-konekivääriä. Enkä joka päivä 24/7 usko itseenikään.

Tänään kävin katsomassa Savitaipaleen Kaihtulassa tehtävää viidakkomaisen rantalehdon harvennushakkuuta. Motoon ei oltu ohjelmoitu pesäväistöä. Niitäkin vielä oli. Linnunpesiä. Uskottava se on. Etenkin kun näkee on the sceen. Näillä mennään. Uskomattomia juttuja.

APOCALYPSE NOW ... ÄÄKS EIKUN JUHANNUS NOW JA MÖKKIVARALLISUUTTA

Kesämökki oli jäänyt miehelle. Se usein jää miehelle. Nyt mies sinne mateli ruuhkassa. Matkaa oli vielä kolmattasataa kilometriä.

Lasten viettäessä jo omia juhannuksiaan, takapenkille mahtui, aisa taitettuna, pahvilaatikossa uusi ruohonleikkuri. Se ei elämöinyt. Paksi oli varattu muutamalle kopalle ja grillimestarin lihalle . Sinne mies oli myös heittänyt joitain määrittelemättömiä työkaluja, ikään kuin naamioinniksi.

Mökkitien viimeiset kilometrit olivat huonossa kunnossa. Yltyvä sade sai raiteet täyttymään kuravellistä ja matkanteko päättyikin puolen kilometrin päähän, laskettuna ulkohuussin kulmalta. Naapuri oli siihen kipannut klapikuorman.

Miehen muistin mukaan edellisen juhannuksen käynniltä oli jäänyt kuivia takkapuita saunan pukuhuoneen laverin alle. Ja olikin. Kaksi täyttä pesällistä. Tuvan takka vaan ei ottanut syttyäkseen. Savu pakoitti märän miehen sateen ja kylmän viiman suojaan pikkulaan. Senkin katto tiputteli. Se tiesi lisää juhannusaskaretta.

Kesäisen hämärän kaunistaessa nurkat ja savun noetessa tuvan, saunanpuolen hormi sentään veti. Tölkillisen nautittuaan mies nukahti vaihtokalsareissaan ylälauteen kehittyvään lämpöön.

Juhannuspäivä oli poutainen. Mutta kylmä. Mies oli hakenut kottikärryllisen kuivia puita muutaman kilometrin päästä paikalliselta. Auto oli vekslatessa juuttunut mutaan. Ja hormista oli löytynyt naakanpesä. Kylmästä alkukesästä johtuen kaksi viimeistä poikaista paleli hormissa. Mies ei hennonnut särkeä lämmintä pesää. Juhannuksen saattoi viettää saunassa.

Mökillä ei ollut kenttiä, ei siis netin säätietoa. Tähyilemällä mies arvioi sateen pysyttelevän etäämmällä toistaiseksi. Oli ryhdyttävä töihin. Viikate sai terän ja lämmin kuuleri kaljat. Ulkohuussi sai palan tervapaperia katteeksi ja maalle vedetty ponttoonilaituri muutaman uuden laudanpätkän. Laituri kuitenkin jäi sijoilleen.

Aikoinaan lasten kesäpeleille mitoitettu nurmikenttä kasvoi pitkää heinää. Mies teki heinätyöt jonkin sortin lapsuuden muistojen vallassa. Lähes nautiskellen. Heinänteko mummollassa tuoksuineen oli ollut kesän kohokohtia. Linnanmäellä käynnin lisäksi.

Myyjän sanottua, että tämä malli on äänetön, oli mies nostanut enempiä ajattelematta pahvilaatikon pumppukärryyn ja roudannut auton takapenkille. Nyt ruohonleikkuri piti hakea kottikärryillä uuteen kotiinsa autolta. Paketin avattuaan mies poltti pahvit ja paistoi tulilla makkaran. Kone oli vielä muoveissa, mutta niitä mies ei lähtenyt repimään, sillä leikkurista roikkui sähköjohto. Mökille ei ollut tullut hankittua, eri syistä, sähköliittymää.

Mies haki kassinsa ja kopat saunasta, jätti ulko-oven seuraavalle kulkijalle auki ikään kuin olisi ollut erämaan autiotuvalla, ruohonleikkurin keskelle pihaa ja lähti kävelemään lähimmälle maalaistalolle saadakseen hinausapua.

Juhannuspäivän iltana mies istui puolimatkan aabeeceellä ja näpytteli kesämökki-ilmoituksen etuovicom-palvelun myydään-osioon. Myydään halvalla ...

MODERNI PALATSIVALLANKUMOUS

Yhdysvalloissa käy kierroksilla sosiaalisen median kautta tapahtunut vaikuttaminen presidentinvaaleissa. Sisäinen ja ulkoinen. Samoin erääksi tärkeimmäksi pörssikurssien manipulointikeinoksi on arkipäiväistynyt some. Myös Euroopassa on herätty. Puhutaan suoraan hybridisodankäynnistä. Puhutaan hybridisissisodasta. Silloin kun "omat" keskustelevat valtakriittisesti.

Sosiaalinen media on kuitenkin nähty rappeutuvassa kansalaisyhteiskunnassa vastavoimana läpinäkyvyyden vähenemiselle. Sitä se on parhaimmillaan ollutkin. Kansa on toiminut faktantarkastajana.

Nyt Eliitti on yhä selvemmin alkanut nähdä virtuaalisen avaimenreiän todellisena uhkana itselleen. Kansalaisten suuntaan tuo uhka lanseerataan tasaisen kehityksen ja järjestäytyneen yhteiskunnan uhkana. Kuka sellaista uhkaa ilmoitusasiana ei pitäisi pahana? Tuo manipuloiva ilmoitus on uhka. Mikäli se pureksimatta niellään.

Suomessakin eliitti on nyt käynyt julkiseen hyökkäykseen avoimmuutta vastaan. Sosiaalisen median kansalaiskäyttö nähdään todellisena uhkana eliitille. Liekö Perussuomalaisen puolueen palatsivallankumous kirvoittanut suoraanpuheeseen.

Täysin vaille arvostustani jäänyt "kansankyykyttäjä", "eriarvoistaja" ja suomalaisen eliitin puhemies Bengt Holmström sanoo suoraan liiallisen avoimmuuden olevan pahasta. Poliitikot eivät voi huseerata villeinä ja vapaina niin kuin haluavat. Länsimaiset Rahanlainaajien hallitsemat yhteiskunnat ovat sulkeutumassa.

B. Holmströmin ajatuksia neofeodalistisesta yhteiskuntamallista:

https://yle.fi/uutiset/3-9665255

http://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005251445.html

TÄNÄÄN SATAA

Muutama päivä sitten kirjaimellisesti kävelin ulos Facebookista. Metsäpolulla kävellessäni se tuli eteeni kuin ylipääsemätön este. Lähtö. Lähtö takaisin.

Viime aikoina olen somessa osallistunut vesi- ja metsäkeskusteluun. Niin siksi, että laajat, muutamissa öissä syntyneet aukkohakkuut ovat minuun vaikuttaneet. Ajattelin: onko näin tarkoitetettu tapahtuvan? Onko ihmislajin populaation hallitsematon kasvu maailman metsäkadon vääjäämätön, perimmäinen syy? Uskon niin.

Planeettamme pinta-alasta 71% on vesipinta-alaa. Loput wallmartteja, parkkipaikkoja, lentokenttiä, jalkapallokenttiä, kaupunkeja, asumalähiöitä ja slummeja. Ja viljelysmaata. Sitäkin vuosi vuoden jälkeen vähemmän. Entä tämän planeetan metsät? Elämän kohtu ja syli.

Väestönkasvun vuoksi, sekä lajityypillisen ahdeuden vuoksi, maa-planeetan metsäpinta-ala on kutistunut ja edelleen pienenee. Itse asiassa kiihtyvällä nopeudella. Metsiä on jäljellä 23% alkuperäisestä metsäpinta-alasta.

Metsiä suojelemalla, ymmärtämällä niiden merkityksen laajemmin elämän ylläpidossa, ihmiskunta olisi mahdollisesti voinut saavuttaa aikalisän kaltaisen lisäajan lajimme peliaikaan. Sitä emme käyttäneet.

Olen monen muun lajitoverini lailla heittänyt uskoni ja toivoni lajimme tulevaisuuden suhteen. Sen 300.000 - 250.000 vuotinen olemassaolo tällä planeetalla on loppumassa. Onko sitä jäljellä 1000 vuotta, vai 1500 vuotta, on merkityksetöntä.

Lajimme ylivertaisuus yli muiden lajien, länsimaisen uskontomme lupaus ja oikeutus antaa maa-planeetaan antimet lajimme hallintaan, sekä yksilöiden oikeuksien ja yksilöllisyyden järjetön korostaminen, yli yhteisöjen etujen, ovat voittaneet ihmisen. Se on paradoksaalista. 

Jäljellä olevan aikani kuljen metsissä. Tuskin lausun mitään ääneen, saati kirjoitan. En ole vihainen. Kenelle olisin? Ihmiselle? Itselleni?

P. S.
Tätä oikolukiessani radiossa on jälleen yksi professori. Tuhon professori. Puhuu englanniksi ilmastomme muutoksista. Minua huvittaa ja nauran lähes ääneen. Heidän kaikkien, kaikkien, ennustus maa-planeetan tulevaisuudesta päättyy lajityypillisesti puhujan oman takaportin avaamiseen; meillä on äärimmäisen vähän aikaa.

Meillä on todellakin vielä aikaa, mutta meillä ei ole aikaa enää ratkaisevan merkitsevälle muutokselle. Siihen tarvittaisiin uusi ihmiskäsitys ja sen lajimme läpäisevä sisäistäminen. Siihen meillä ei ole aikaa. Ihmislajin evoluutiota maa-planeetan muun evoluution kanssa emme voi sykronoida.