torstai 12. lokakuuta 2017

KUNTA TEKEE KUOLEMAA, ELONKEHÄ KIITTÄÄ

Otsikko ei valehtele. Jokainen peruskoulun käynyt ymmärtää, että ihmisen aiheuttaman toiminnan väheneminen vähentää elinympäristön kuormitusta ja lopullisia, korjaamattomia muutoksia.

Aamun uutinen ( ES 11.10. illalla ) kertoo, että kartanohotelliravintola Olkkolanhovi ajaa kolmen yrittäjänsä toimesta yrityksen toiminnan alas seuraavan kuuden kuukauden aikana.


Aikanaan yrittäjien aloittaessa ja neuvotellessa kartanon omistavan Savitaipaleen kunnan kanssa, on varmaakin liiketoimintasuunnitelma ainakin mainittu. Kuitenkin jokainen hiemankin yritystoimintaan perehtynyt on kuluneen vuoden aikana voinut todeta, ettei konseptin toteutus tule kantamaan. Ei mitenkään. Yrittäjätuloa ei tule. Kuntalaisten "olohuone" oli epärealistinen, märkä uni. Itsekin tuolloin kirjoitin, että ei tule onnistumaan. 

Olkkolanhovin tilanteen tekee suuremmassa kuvassa hankalaksi kunnan kiinteistöön tekemät investoinnit veroeuroilla. Saadaanko niitä edes nimellisarvoltaan takaisin, tuotosta sijoitetulle pääomalle puhumattakaan. Vai onko koko Olkkolan kartano siirtymässä kunnan omistuksesta pois?

Olkkolanhovin historia Savitaipaleen kunnan omistuksessa on ollut värikäs. On ollut "legendaarisen", edesmenneen ex-ministeri Urpo Leppäsen hallintaa, läheltäpitimyynti venäläisille ja edellisen vuokralaisen pitkä, yli kymmenen vuotta kestänyt kausi. Tuona aikana vuokrat maksettiin, mutta toiminnan julkikuvaan ja palveluiden saatavuuteen ei oltu tyytyväisiä.

Olkkolanhovin tämän kertainen yritystoiminnan alasajo liittyy suurempaan "syrjäisen maaseutupitäjän narratiiviin". Savitaipaleen kuntaa riivaa voimakas, kiihtyvä väestökato, joka osaltaan syö pois paikallista palvelutuotantoa ja yritystoimintaa. Paikallista kysyntää yksinkertaisesti ei ole. Asukkaiden tulotasot ovat kääntyneet laskuun ja samanaikaisesti kustannustaso on nousussa. 

Ravintola-, majoitus- ja matkailutoiminnan osalta on keskustaenemmistöisessä stagnaatiokunnassa uskottu yleisen taloudellisen syklin muuttavan kaiken muuttuessaan plus-merkkiseksi. On uskottu muutaman tienvarsikyltin valtatie-13 varrella vetävän asiakkaat kylälle ja lähes näkymättömän nettimainonnan nostavan käyttöasteet riittäviksi. Niin ei ole käynyt.

Syitä huonoon menestykseen on myös haettava yrittäjien suunnasta, sekä kunnan toiminnasta. Onko "paketit" olleet kunnossa. Alueellinen yhteistyö Saimaan alueella on vasta viriämässä matkailuhankkeissa ja tähänastinen kokemus kertoo, että matkailijavirrat suuntautuvat suuntiin, jossa fasiliteetit ovat kunnossa.

Savitaipaleen viime vuosien kehitys on surkeaa luettavaa. Tasokas ravintolapalveluita tarjonnut keskustassa toiminut yritys lopetti, valtatien varressa entisen ABC:n tiloissa toimivan Fresto-ravintolan vaikeuksista on huhuttu ja julkisuudessakin kerrotut yrityskaupat entisestä koulukiinteistöstä rahoitus-, investointikustannuksineen ja juoksevine kuluineen pitävät hampurilaisravintolan kiireisenä. Toivoa sopii, ettei tässä surkeuden buumissa tule noutaja.

Mitä jää käteen? Keskustajohtoinen, kalliin veroäyrin kunta, joka uskoo selviävänsä tulevaisuuteen ilman rohkeutta muutokseen. Edes ilman rohkeutta etsiä uusia selviytymiskeinoja. Sen sijaan laitamme satojatuhansia euroja venerannan parkkipaikoihin, ruoppaukseen ja kunnan resursseihin nähden aivan liian suureksi kasvaneeseen valokaapelihankkeeseen. Rahat olisi voinut käyttää vaikkapa tekonurmikentän valaistukseen ja jäähallin peruskorjaukseen ja modernisointiin. 

Väki vähenee. Kuolimo kiittää. Kuntaa minä kiitän sitten, kun elinympäristön suojelu tehotoimineen tulee kunnan ykköstehtäväksi ja saamme näkyviä tuloksia. Se on todellinen vetovoimatekijä. Päivä päivältä enemmän.

P. S.
Tänään kuulin, että keskituloisen helsinkiläispariskunnan muutto Savitaipaleelle suurelta osalta kaatui elinkustannusten nousuun. 3% veroäyrin ero ja välttämättömän auton pakkohankinta olivat liikaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti